Eero Heinäluoma: Hetken helpotus

Puheet ennenaikaisista eduskuntavaaleista ovat voimistuneet syksyn edetessä. Lisää vauhtia keskusteluun antoi Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos, joka Ylen haastattelussa toivoi uusia vaaleja mahdollisimman nopeasti.

Wahlroos on tunnettu talousmies, mutta epäselvää on, mikä on hänen valtiosääntötuntemuksensa tai parlamentaarinen osaamisensa. Jäänkin kysymään, ovatko uusien vaalien esittäjät todella miettineet, mitä eduskunnan hajottaminen käytännössä tarkoittaisi.

Vuoden 2000 perustuslain uudistuksella nimenomaisesti tähdättiin poliittiseen vakauteen. Eduskunnan hajottaminen haluttiin tehdä korostetun vaikeaksi. Uudet vaalit ovat kolmen lukon takana. Tarvitaan pääministerin perusteltu aloite, eduskuntaryhmien ilmoitus ettei uutta hallitusta ole koottavissa sekä vielä presidentin päätös.

Uuteen perustuslakiin vaikuttivat Kekkosen ajan kokemukset ja erityisesti vuoden 1981 tapahtumat. Tuolloinhan Kekkosen kerrottiin haluavan vaihtaa pääministeri Koiviston hallituksen, vaikkei eduskunnassa ollut ilmaistu hallitukselle epäluottamusta. Uusi perustuslaki kytkeekin eduskunnan hajotuksen nimenomaisesti istuvan pääministerin tahtoon.

Jos pääministeri Stubbin hallitus tulisi kykenemättömäksi työhönsä, käynnistyisi eduskunnassa suurimman ryhmän johdolla keskustelut uudesta hallituspohjasta. Neuvottelujen kohteena voisi olla paitsi uusi enemmistöhallitus, myös vähemmistöhallitus. Perustuslakivaliokunnan aiemman kannanoton mukaan eduskunnan puhemiehen on tarvittaessa käynnistettävä neuvottelut. Vain jos nämä neuvottelut eivät johtaisi tulokseen, voisi pääministeri kääntyä presidentin puoleen eduskunnan hajottamisehdotuksella.

Uutta hallitusta koskeville neuvotteluille lienee varattava vähintään viikko tai kaksi aikaa. Uudet vaalit taas on järjestettävä 50–75 päivän kuluessa presidentin päätöksestä hajottaa eduskunta. Jos siis eduskunta hajotettaisiin marraskuussa, uusien vaalien ajankohta olisi tammi-helmikuu. Tämä olisi kaksi tai kolme kuukautta ennen määräaikaisia vaaleja.

Eduskunnan hajottaminen syksyllä tarkoittaisi myös sitä, että hallituksessa nyt valmistelussa olevat asiat jäisivät keskeneräisiksi ja odottaman uusien vaalien opastusta. Kestävyysvajeen pienentämiseen tähtäävät ehdotukset jäisivät nekin puoleksi vuodeksi odotuskaistalle.

Ensi vuoden budjetti jäisi sekin mitä ilmeisimmin riippumaan ilmaan. Eduskunnan pitäisi päättää, että vuoden 2014 budjettia noudatetaan väliaikaisesti kunnes vaalien jälkeen uusi vuoden 2015 budjetti on hyväksytty eli ilmeisesti kevään 2015 loppuun. Viimeksi tällainen väliaikainen päätös on tehty 1970-luvulla.

Suurin tappio taitaisi aiheutua pitkään toimineen koko vaalikauden hallitusperinteen murtumisesta. Vuoden 1979 vaaleista lähtien on lähtökohtana ollut, että hallitukset työskentelevät koko neljän vuoden määräajan. Tämä on antanut vakautta ja ennustettavuutta ja ollut tärkeä näkökohta niin kotimaan kuin ulkomaidenkin toimijoille. Pienpuolueita on voinut lähteä, mutta peruskokoonpano hallituksessa on jatkanut sääntömääräisiin vaaleihin saakka.

Jos palataan ennenaikaisten vaalien kulttuuriin, ei mennä eteenpäin vaan taaksepäin. Ennenaikaisten vaalien Damokleen miekka olisi jokaisen seuraavan hallituksen päällä. Hajoaako seuraavakin hallitus ennenaikaisesti ja mennäänkö uusiin vaaleihin etuajassa? Mikä on omalle puolueelle paras aika ja paras aihe vaaleihin? Uusi hallitus joutuisi siis aloittamaan työnsä hallituksen kestoa koskevalla epävarmuudella ja poliittisella laskelmoinnilla.

Hetken helpotuksen takia ei kannata ottaa pitkäaikaista päänsärkyä Eikä tilapäistä päänsärkyä kannata vaihtaa pysyvään migreeniin.