Ikä ei Hexaa hetkauta – varsoo kesällä 12. kerran
Ikä ei ole siitostammalle välttämättä rasite. Tiinehtyvyys on useiden tekijöiden summa.
Kirsi-Marja ja Tia Noukkalan silmäterät ovat viimekesäinen varsa Hexan Hilma ja emätamma Hexa (oik.), jonka ruokinnasta ja hyvinvoinnista pidetään nyt erityistä huolta. Kuva: Kari SalonenKouvolan Ummeljoelta löytyy pirteä vanharouva – tiineenä. 23-vuotiaaksi kääntynyt suomenhevostamma Hexa on kantavana 12. kerran.
”Hevoset ovat olleet meille aina tärkeä harrastus. Eipä tiedetty, millainen kultakimpale löydettiin, kun tämä Hexa ostettiin Eero Pennaselta Vihdistä”, kertaavat Kirsi-Marja ja Antero Noukkala kesän 2005 tapahtumia.
Hexa oli tehnyt Pennaselle neljä varsaa. Ummeljoen kotiin se on pyöräyttänyt seitsemän varsaa 11 kesän aikana.
Hexa päätettiin vielä astuttaa, kun varsomiset ovat sujuneet hyvin ja tamma on ollut kaikin puolin terve. ”Kun Hexa nyt vielä tuli kantavaksi, se jäi heti varsakiimaan”, omistajat päivittelevät.
Tamman selkä on hieman laskenut tiineyden edetessä, mikä on nuoremmillekin tammoille tyypillistä. Jalat ovat hyvässä kunnossa, ja se liikkuu reippaasti tarhassa.
Toki tamman ruokinta on ollut – jos mahdollista – normaaliakin huolellisempaa.
”Hexa hoitaa varsansa tosi hyvin, ja maitoa riittää. Se ei ole mustasukkainen varsoistaan, ei muille hevosille eikä meille”, Kirsi-Marja kertoo.
”Yhtä varsaa katseltiin jopa oven välistä yöllä, kun se varsoi. Tamma ei ollut millänsäkään.”
Hexa on viime kerrat siemennetty kotona. Kiitos siitä kuuluu Noukkaloiden mukaan eläinlääkäri Pekka Kokkolalle, joka on omien työkiireidensä välissä ennättänyt käydä ultraamassa tai siementämässä tamman, jopa illalla tai viikonloppuna.
Periaate on ollut, että käytetään oritta, joka on niin lähellä, että siemen on voitu itse noutaa, Kirsi-Marja Noukkala selvittää.
Edelliset kaksi varsaa olivat Heporista. Nyt tamma kantaa Costellosta, joka astui ensimmäisen kautensa siitosoriina läheisellä Metsäpirtin tilalla Nastolassa.
Metsäpirtin siittolan yrittäjä, eläinlääkäri Merja-Liisa Toivonen muistelee, että vanhin vastaan tullut suomenhevostamma varsoi 24-vuotiaana.
”Kohdun terveydellinen ikä ei ole sama kuin tamman ikä numeroina. Opin sen oikein kantapään kautta. Sanoin jostain tammasta, että tää ei enää tiinehdy, niin eikös vaan!” Toivonen naurahtaa.
Tamman tiinehtyvyydessä hyvä rakenne ja hevosen terveys ovat toki tärkeitä, mutta ne eivät määrää kaikkea.
”Pahinta on ehkä, jos on paljon välivuosia. Tamman kohtu ikään kuin paranee tiineyden myötä, kun se joutuu työskentelemään.”
Toivonen kannustaa ehdottomasti käyttämään vanhojakin tammoja siitokseen, jos ne ovat osoittautuneet hyviksi jalostuksessa ja edustavat arvokasta sukulinjaa.
”Mutta asiaa pitää miettiä nyt, eikä vasta äitienpäivän aikaan. Nyt pitää hoitaa kaviot, hampaat ja rokotukset kuntoon. Tamma ei saa olla astutuskauden alkaessa liian lihava, muttei liian laihakaan.”
Eläinlääkärillä on myös toinen selvä ohje iäkkäämpien ja sellaisten tammojen varalle, joilla on ollut vaikeuksia tiinehtymisessä.
”Kannustan tulemaan oriasemalle. Sanon aina, että ennen kuin maksat varausmaksuja, tuo tamma, niin katsotaan. Tammalla voi olla kohdun kaulassa sanottavaa, varsinkin jos sillä on aikaisempia varsomis- tai tiinehtymisongelmia.
”Ja kyllä oriin siemenkin on aina parasta suoraan paikan päällä – etenkin, kun tässä nyt puhutaan ennen kaikkea suomenhevosista”, hän lisää.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
