Maaseudun Tulevaisuus
Hevoset

Valokuvaaja telttaili kaksi kesää Lapissa hevoslauman keskellä, tuloksena ainutlaatuisia kuvia

Hevoset 08.12.2016

Yhdeksän suomenhevosen lauma eli saarella Rovaniemen kupeessa, niin myös Minna Kulmala.


Minna Kulmala
Valokuvaaja Minna Kulmalan seuraama hevoslauma liikkui kahden saaren välillä, yhteensä 80 hehtaarin alueella. Yöksi ne uivat lepäämään toiseen, suojaisampaan saareen. Ylitys oli hevosille jännittävä hetki, jossa odotettiin rohkeimman hevosen aloitetta.
Valokuvaaja Minna Kulmalan seuraama hevoslauma liikkui kahden saaren välillä, yhteensä 80 hehtaarin alueella. Yöksi ne uivat lepäämään toiseen, suojaisampaan saareen. Ylitys oli hevosille jännittävä hetki, jossa odotettiin rohkeimman hevosen aloitetta.
Minna Kulmala
Minna Kulmala
Suomen kansallishevosesta voi löytää myös hengenheimolaisuutta. ”Jos olen ihastunut johonkin hevoseen, se on aina ollut suomenhevonen”, Kulmala kertoo.
Suomen kansallishevosesta voi löytää myös hengenheimolaisuutta. ”Jos olen ihastunut johonkin hevoseen, se on aina ollut suomenhevonen”, Kulmala kertoo.

Sumu tulikin tavallista myöhemmin. Tajutessaan, mitä voisi päästä todistamaan, Minna Kulmala nappasi kameran käteensä ja ryntäsi ulos teltasta. Odottakaa, hetki vielä!

Juostessa kylmä nipisteli paljaita varpaita ja ohut pyjama tuskin suojasi kosteudelta, mutta mitä siitä. Hevoset kiersivät ympyrää rannassa ja puntaroivat tapansa mukaan, kuka uskaltaisi ensimmäisenä veteen. Lopulta ensimmäinen lähti ylitykseen ja muu lauma seurasi perässä.

Hengästynyt Kulmala ehti rantatöyräälle juuri ajoissa. Hän uskalsi tuskin hengittää, ettei vain tärisyttäisi kameraa. Kerrankin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

29-vuotias Kulmala oli tehnyt kuvausmatkoja ympäri maailmaa. Tie vei kuitenkin lopulta takaisin Pohjolaan, luonnon ääreen.

Ollessaan Espanjassa vapaaehtoistöissä hevostilalla hän ymmärsi, että voisi tehdä jotakin vastaavaa myös Suomessa. Kulmala näki videon lupaavasta paikasta: Rovaniemen kupeessa olevalla saarella laidunsi hevoslauma maisemointitöissä. Hän soitti ja kysyi, tarvitaanko saareen apuria – ja sai myöntävän vastauksen.

Yhdeksän hevosen laumaan kuului tammoja ja ruunia, ja niiden elämä oli ollut kirjavaa. ”Yksi luvattiin uudelle omistajalle, jos hän saa sen talutettua kuljetusautoon. Pihatossa kasvanut hevonen ei ollut sopeu­tunut talliin, eikä sitä saatu teuraaksikaan, sillä se ei suostunut kuljetettavaksi.”

Eräs vanha kokenut hevosmies ­istuskeli hevosen vieressä aikansa ja talutti sen koppiin. Nyt se sai asua saaressa muiden tavoin, ilman kenkiä tai aitoja.

Luonnonmukaisuus on kiinnostanut Kulmalaa aina. Espan­jassakin hän hakeutui paikkaan, jossa hevosia ratsastettiin kuolaimetta ja kengättä. ”Minulle tuo on tärkeää. Moni hevonen pärjää ilmankin.”

Talleilla Kulmala oli tottunut katsomaan hevosia, jotka luimivat ja väistättivät toisiaan. Siihen verrattuna saaren lauman yhteiselo vaikutti hämmästyttävän harmoniselta. ”Ne lukivat toisiaan pienistä eleistä.”

Suomen kansallishevosesta voi löytää myös hengenheimolaisuutta. ”Jos olen ihastunut johonkin hevoseen, se on aina ollut suomenhevonen”, Kulmala kertoo. ”Ne eivät ole turhan miellyttäjiä. Oma luonteeni on aika räiskyvä – samaistun niiden suoruuteen ja rehellisyyteen.”

Heinäkuussa saarelle saapuivat mäkäräisparvet. Hyönteisten kiusaamille hevosille sytytettiin sääskitulet. Lauma asettui tulen ympärille lepäämään. Liekin hiipuessa ne kävivät toisinaan kohentamassa nuotiota kaviollaan, Kulmala muistelee.

Nyt saarella asunut kokenut hevosmies on poissa. Kesät hevosten kanssa ovat ohi. Muistona ovat upeat kuvat, ja niistä Kulmala on koostanut kalenterin.

”Jälkikäteen olen oppinut arvostamaan ottamiani kuvia. Silloin elin vain hetkessä.”

Minna Kulmalan loput kuvat hevosten saarelta löydät täältä

Aiheeseen liittyvät artikkelit