"Äiti sitä soppaa pyörittää": Onko miniä vastuussa huonoista perhesuhteista?

Kuka lastenlasten kanssa viettää aikaa, isän vai äidin vanhemmat? Kuva: Marita Waenerberg

Helsingin yliopiston väitöstutkimus perhesuhteista kertoi äidinäidin olevan lapsenlapsille useimmin läheisin isovanhempi. Isänisä jäi etäisimmäksi. Tutkimuksen tulosten mukaan sukupuoli ja sukulinja määrittelivät vahvasti isovanhempien antamaa apua.

Maaseudun Tulevaisuuden lukijat keskustelivat aiheesta kiihkeästi Facebookissa.

"Ei pidä paikkaansa! Mulle on edelleen ainakin tärkein isänäiti. Jo lähes 90 vuotias sisupussi Etelä-Pohjanmaalta, joka pakkas ukkonsa kanssa kimpsut ja kampsut ja mukulat kasaan ja muutti tänne Varsinais-Suomeen", Mirka Hirvelä kirjoittaa.

"Ei pidä paikkaansa. Meille kaikki lastenlapset ovat läheisiä ja rakkaita. Pojan lapset erityisesti. Isä kun on ulkomailla paljon, niin lasten äiti antaa lapset meille viikoksi", Riitta Puurula kommentoi.

Toisaalta myös tutkimusta tukevia kokemuksia löytyi.

"Itselleni äidinäiti oli läheisin että lapsilleni on ollut oma äitini se mummo! Ja toista mummoa on houkuteltu, maaniteltu, mainostettu olemaan lastenlastensa kanssa, mutta ei", Satu Liimatainen kuvailee.

"Hänelle tyttären lapsi on rakkain. Surullista lapsille ja miehelleni. On pettynyt äitiinsä. En lukenut tutkimista, mutta näin meillä ilman tutkimuksia!"

Miniän ja anopin välinen suhde on lukijoiden mielestä perhedynamiikassa avainasemassa.

"Ymmärrän mistä yleistys tulee mutta ihmiset on yksilöitä ja jokainen perhe erilainen", Rebekka Peltonen korostaa.

"Miniät sais tehdä enemmän töitä, mikäli heistä riippuu, asenteessaan että välit oilsivat läheisemmät myös isän vanhempien kanssa. Toki isälläkin tekeminen mutta usein äitit sitä soppaa pyörittää."

Hänen mielestään miehen vanhempia voi olla vaikeampi lähestyä avun pyytämisessä.

"Se on helpompaa omilta vanhemmilta ja sen takia vaatii vähän asennetyötä. En vaan jaksa uskoa että vika olisi aina miehen vanhemmissa. Nykyään puolison vanhemmat tuntuu perheeltä mutta ei se heti ollut niin."

Sari Teerioja on samoilla linjoilla.

"Väitän, että tämä harmillisen yleinen huono miniä-anoppisuhde vaikuttaa tuon tutkimuksenkin tulokseen. Lapset ovat yleensä pieninä enemmän äidin kuin isän perään ja jos äidillä on huonot välit anoppiin, milläs lapsikaan sitten pääsee mummoon tutustumaan?"

Toisaalta myös mummot voivat suosia toisia lapsenlapsia toisten kustannuksella.

"Minun isänäitini asui naapurissa ja kävimme siellä usein. Tyttären lapset olivat hänelle kuitenkin rakkaampia. Äidilläni oli hyvät välit anoppiinsa. Myös se mummu voi valita ne rakkaimmat lastenlapsensa, ei vain lasten äiti", Helena Pelttari kuvailee.

"Päätin silloin, että koskaan en näytä lastenlapsille, että toiset olisivat toisia rakkaampia. Muistan myös mummun katsoneen minua ja sanoneen, että miksiköhän kauniista vanhemmista ei aina synny kauniita lapsia. Huh!"

Myös Leena Kärkkäinen muistuttaa anopin vastuusta.

"Miniän ja anopin olisi tehtävä töitä yhdessä suhteen lähentämiseksi. Kahden ihmisen suhde luodaan yhdessä."

Lue lisää:

Kommentti: Hyvän isän kasvattanut saa läheiset lapsenlapset