Ihmiset & kulttuuri

Äidinkielenopettaja: Nuoria ei kannata pakottaa kotimaisten klassikkokirjojen ääreen

Ihmiset & kulttuuri 06.12.2017

Tuputtaminen saattaa tappaa nuoren lukuinnon. Tiukkoja kirjalistoja parempi tapa on yrittää löytää kullekin koululaisille mieluisia kirjoja.


MARJA SEPPALA
Sari Hyytiäinen työskentelee äidinkielenopettajana Kouvolan Yhteislyseossa. Koulussa ei ole valmiita lukulistoja, vaan lukiolaiset saavat valita mieleisensä kirjan, kunhan se sopii kurssin sisältöön.

Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Sari Hyytiäisen tunneilla lukiolaisia ei pakoteta pänttäämään Havukka-ahon ajattelijaa tai yhtään osaa Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Lukuinnon löytäminen on äidinkielenopettajan näkökulmasta tärkeämpää kuin tiettyjen klassikoiden lukeminen.

"Klassikonkin voi pilata pakkolukemisella, mieluummin annan vaihtoehtoja. Kun luemme katkelmia kirjoista, se voi herättää kiinnostuksen, jonka ansiosta nuori tarttuu kirjaan myöhemmin."

Hyytiäinen opettaa äidinkieltä Kouvolan Yhteislyseossa. Jokaisella lukion äidinkielen kurssilla täytyy lukea vähintään yksi kirja, joillain kaksi.

Valmista kirjalistaa ei ole laadittu. Jokainen opiskelija saa valita itselleen mieluisan kirjan, kunhan se sopii kurssin teemaan. Opettaja toki tarvittaessa toimii kirjavinkkarina, ja kurssin alussa Hyytiäinen kerää luokkansa pöydille näytille sopivia teoksia.

Opettaja voi esimerkiksi vaatia, että kirja kertoo vieraasta kulttuurista tai että jokainen valitsee runokokoelman. Näiden ehtojen sisällä osa oppilaista suosii jotain tiettyä kirjallisuuden lajia, kuten fantasiaa. Toiset taas vertailevat huolella kirjojen sivumääriä.

"Monelle on tärkeää, ettei ole liikaa luettavaa", Hyytiäinen toteaa.

Vaikka nuori ei koskaan tarttuisi klassikkoon, hän ei pysty ohittamaan täysin kotimaisen kirjallisuuden kulmakiviä. Kirjallisuushistoriaan keskittyvillä kursseilla luetaan katkelmia klassikoista ja keskustellaan tutuista tarinoista. Kalevalaan tutustutaan huolella jo yhdeksännellä luokalla.

Kirjat joutuvat nykyään kilpailemaan yhä enemmän muiden vapaa-ajan harrastusten kanssa, Hyytiäinen huomauttaa. Juuri sen vuoksi on tärkeää, että lukuinto nousee nuoresta itsestään. Lukemisen pitää tuntua mukavalta.

Kirjallisuus ei myöskään ole irrallaan muista nuorten vapaa-aikaa vievistä asioista, vaan niistä voi olla jopa hyötyä. Väinö Linnan Tuntematon sotilas saanee uutta nostetta tänä vuonna julkaistun elokuvan myötä.

"Luulen, että uusi elokuva tuo kirjallekin uusia lukijoita. Tarina tulee lähemmäs, kun nuori näkee elokuvassa tutut näyttelijät."

Hyytiäisen mukaan on tärkeää, että opettaja kertoo koulussa kiinnostavista kirjoista ja että kaveritkin jakavat lukuvinkkejä. Kirjailijoiden vierailut kouluilla ovat innostavia, koska silloin nuori saa mahdollisuuden haastatella kirjailijaa itseään.

"Ja jollain tavalla pitää saada sähköinen media ja lukeminen liitettyä toisiinsa. Esimerkiksi blogikirjoitus on hauska tapa käsitellä kirjoja, kun teoksesta ja teemasta voi keskustella yhdessä."

Vaikka lukiolaiset saavat itse valita äidinkielen tunneille lukemansa kirjat, eivät klassikotkaan jää kirjaston hyllyille pölyttymään. Sari Hyytiäisen mukaan joka vuosi jotkut tarttuvat Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen ja johonkin Juhani Ahon teokseen.

"Myös Minna Canth on kestosuosikki, hänen kirjansa kestävät hyvin aikaa. Esimerkiksi Anna-Liisa ja Työmiehen vaimo ovat suosittuja", Hyytiäinen sanoo.

On myös hyvä muistaa, että Suomessa on julkaistu merkittäviä teoksia myös 1950-luvun jälkeen. Tuoreemmista tapauksista klassikkoasemaan ovat nousseet esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus ja Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Myös Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajat houkuttelevat nuoria ääreensä.

Lukiossa ei Hyytiäisen mukaan juuri ole sellaisia nuoria, joille ei löytyisi mitään mieluista luettavaa. Sen sijaan yläkoulussa on oppilaita, jotka eivät millään tahdo saada yhtäkään kirjaa luettua.

"Yhä useammalle lukeminen on haasteellinen toimitus. Heillekin pitäisi löytää kiinnostavaa luettavaa."

Etenkin lukemista karttavien nuorten tapauksessa tärkeässä asemassa ovat Hyytiäisen mukaan koulujen omat kirjastot. Kynnys lähteä kirjastoreissulle koulurakennusta kauemmas on korkea etenkin vastahankaiselle nuorelle.

"Koulukirjastot ovat Suomessa ihan retuperällä. Kunnilla on hyvin erilaisen rahamäärät, joita koulu- ja kirjastoasioihin voidaan käyttää. Jossain ei pystytä hankkimaan koulukirjastoon yhtään kirjaa, kun taas esimerkiksi Espoossa on koulukirjastosysteemi viety todella pitkälle."

Aiheeseen liittyvät artikkelit