Ihmiset & kulttuuri

Punaiset vai valkoiset? Mike Pohjolan uudessa kirjassa lukija saa valita puolensa Suomen sisällissodassa

Ihmiset & kulttuuri 09.01.2018

Kirjailija pyrkii historiallisilla romaaneillaan nostamaan esille aiheita ja näkökulmia, joita historiantutkijat eivät hänen mukaansa käsittele riittävästi.


Kari Salonen
Mike Pohjola haastaa kirjailijana historiantutkijoita käsittelemään uusia aiheita tai näkökulmia. Sisällissodan arkeen hän perehtyi uutta romaania kirjoittaessaan: sotilaat saattoivat kiinnittää havuja vaatteisiin tunnistautumista varten, siviilit syödä niitä nälkäänsä.

Helsingin keskustan halkaiseva Esplanadi pursuaa ihmisiä.

On toukokuu 1918. Suomen sisällissodan voittaneet valkoiset järjestävät voitonparaatia pääkaupungin sydämessä. Tapahtuma on vetänyt Helsingin keskustan täyteen suomalaisia.

Sodan voittajat marssivat pää pystyssä, häviäjiä kannattaneet jupisevat nyrkkiä puiden.

Kirjailija Mike Pohjolan uutuusteos Sinä vuonna 1918 antaa lukijalle mahdollisuuden kokea paraati ja muut sisällissodan tapahtumat omakohtaisesti – ja vieläpä molemmista näkökulmista.

Tavanomaisista romaaneista teos poikkeaa siinä, että kirjassa päähenkilönä on lukija itse, joka saa valita haluamansa juonipolun.

Lukija voi siis omilla valinnoillaan päättää, kummasta näkökulmasta hän päätyy tarkastelemaan kirjan lopussa odottavia Esplanadin tapahtumia.

Sinä vuonna 1918 edustaa teostyyppiä, jollaista ainakaan Pohjolan tietojen mukaan yksikään suuri kustantamo ei ole Suomessa aiemmin tuottanut.

Kyseessä on niin sanottu ”choose your own adventure” eli ”valitse oma polkusi” -kirja. Konsepti on meillä aiemmin tunnettu lähinnä käännösteosten kautta.

”Ne olivat nuoruudessani aika yleinen nuorten seikkailukirjojen muoto 1980- ja 1990-­luvun vaihteessa”, kirjailija kertoo.

Pohjolan kirja ei tosin ole nuortenseikkailu vaan aikuisten romaani. Toisesta persoonasta eli sinä-muotoon kirjoitettu teos jakautuu 289 lyhyeen lukuun, jotka ovat korkeintaan muutaman sivun mittaisia.

Joka luvun lopussa lukija kohtaa useita vaihtoehtoja, joiden mukaan hän voi jatkaa tarinaa. Eri valinnat vievät lukijan eri katkelmiin, sodan eri puolille.

”Lukija kokee itse sodan tapahtumat ja voi pohtia, miten olisi niiden pyörteissä toiminut”, Pohjola kuvailee.

Teoksen alussa päähenkilö, 13-vuotias nuori, myydään huutolaisena kasvattiperheeseen. Tässä yhteydessä lukija valitsee hänen perhetaustansa.

”Siitä ratkeaa, päätyykö hän elämään torpparitalossa, talonpoikaisperheessä vai aatelis­kartanossa.”

Sukupuolen ja asuinpaikan saa määrittää vapaasti, mikä vaikuttaa juonen sisältöön. Samoin tarinan päätös on kiinni lukijan valinnoista. Teoksessa on monta loppua, joista viimeiset tapahtuvat vuoden 1919 päättyessä. Toisaalta tie voi katketa erilaisilla tavoilla nälän, tautien ja taistelujen keskellä.

Elämän päättyessä kirjan voi aloittaa alusta ja kulkea eri polkua.

”Lukija voi kokea esimerkiksi saman teloituskohtauksen kaksi kertaa. Jos hänet teloitetaan ensimmäisellä lukukerralla, toisella kerralla hän voi valita toisin niin, että onkin itse painamassa liipaisinta”, kirjailija kertoo.

Kirjan konseptin tuoreutta kuvaa, että teostyypille ei ole suomen kielessä vakiintunutta nimeä. Esipuheessa kirjaa nimitetään vuorovaikutteiseksi romaaniksi. Teosta voi kutsua myös pelikirjaksi.

Molemmat nimet korostavat, että lukijan rooli on aktiivinen. Elementti on Mike Pohjolalle tuttu jo hänen aiemmista töistään. Kirjojen ja käsikirjoitusten ohella hän on laatinut esimerkiksi roolipelejä, joiden luonteeseen pelaajan oma heittäytyminen kuuluu.

”Minulla on ollut kaksi intohimoa: tarinankerronta ja pelit. Ne voivat toimia erillään mutta myös ruokkia toisiaan.”

Itseilmaisun halu tuli esille viimeistään yläasteella, jolloin Pohjola piirsi sarjakuvia sekä osallistui koulun roolipeli- ja videokerhoihin. Yliopistossa hän on lukenut kirjallisuustiedettä sekä elokuva- ja tv-­käsikirjoittamista.

Opinnoissaan Pohjola perehtyi tarinankerronnan historiaan. Kirjailija huomauttaa, että suullisen tarinankerronnan aikana yleisö on aktiivisesti ottanut osaa kerrottavaan tarinaan. Esityksen kommentointi ja jopa siihen osallistuminen ovat kuuluneet esimerkiksi nuotiotarinointiin.

”Se, että ihmiset istuvat passiivisena yleisönä lukemassa, kuuntelemassa tai katsomassa, on nykyaikaista hömpötystä”, Pohjola polemisoi.

Nykyään sen sijaan video- ja roolipelaaminen on totuttanut ihmisiä vuorovaikutteisiin kulttuuriin.

Pohjola arvelee, että sisällissodasta on Suomessa melko yksioikoinen kuva.

”Useimmille tulee varmaan yllätyksenä, kuinka paljon outoja sattumuksia siinä tapahtui”, hän veikkaa.

”Sodan hinta siviileille jää helposti sotivien osapuolten varjoon. Valtaosa suomalaisista ei taistellut, vaikka kärsi sodasta.”

Vuorovaikutteinen romaani sen sijaan mahdollistaa sodan tarkastelun useista näkökulmista. Lukija voi eri lukukerroilla todistaa sodan arkea esimerkiksi naisten, siviilien tai maakuntakohtaisten tapahtumien kautta.

”Kirjan muoto mahdollistaa sen, että lukija löytää uusia tapoja ajatella sisällissotaa”, kirjailija kertoo.

”Ne oli kaikki mahdollista tuoda samaan kirjaan ilman, että siitä muodostuu sillisalaatti vaan siitä muodostuu rikas kudos.”

Historiallisen aiheen tarkastelu vaati merkittävää taustatyötä. Historiantutkijana Pohjola ei kuitenkaan itseään pidä. Historiaa hän on lukenut opinnoissaan joitain yksittäisiä kursseja.

”Kyllä tässä maallikkona liikutaan”, kirjailija tunnustaa.

Toisaalta historia-aiheisiin perehtyminen on yllättäen tuonut hänet historiantutkijoiden tontille. Myös Pohjolan edellinen romaani oli historiallinen: Turun paloa käsittelevä 1827.

Sen myötä hän pääsi kommentoimaan paloa Yleisradion haastatteluun viime kesänä. Pohjola esitti, että tapahtuma kaipaisi lisää tutkimusta.

Joukko Turun yliopiston historiantutkijoita kirjoitti haastattelusta vastineen. Siinä kritisoitiin Pohjolan kommentteja ja Ylen päätöstä haastatella asiasta kirjailijaa tutkijoiden sijaan. Kirjailija päätyi lopulta aiheesta Ylen radiokeskusteluun tutkijoiden kanssa.

Haastattelun innoittama keskustelu historiantutkimuksen ja historiallisen fiktion suhteesta on yhä Pohjolan mielessä uuden kirjan julkaisun lähestyessä.

”Kyllä se vähän lisää jännitystä, millaisen vastaanoton tästä kirjasta saan. Olen mielestäni kuitenkin kotiläksyni tehnyt.”

Kahta historiallista aihetta, Turun paloa ja Suomen sisällissota yhdistää Pohjolan silmissä se, että suomalaiset tietävät molemmista tapahtumista lopulta yllättävän vähän. Kirjailijana hän pyrkii nostamaan kyseisiä aiheita yleiseen tietoisuuteen.

Kirjailija muistuttaa, että esimerkiksi Sakari Topeliuksella, Väinö Linnalla ja Sofi Oksasella on ollut suuri vaikutus siihen, miten Suomessa hahmotetaan historiaa.

”Voin haastaa historiantutkijoita löytämällä aiheita, näkökulmia tai lähestymistapoja, joita ei ole käytetty”, kirjailija tiivistää.

Aiheeseen liittyvät artikkelit