Ihmiset & kulttuuri

Omat rahat likoon laittanut kulttuurituottaja: "Pääkaupunkimme tarvitsee ravistelua”

Ihmiset & kulttuuri 08.02.2018

Liminkalainen Helena Tornberg vie kotikuntansa menestysoopperan Abrahamin pidot Helsingin Musiikkitaloon. Kannustajia riittää, mutta rahoittajat ovat niukassa.


Pekka Fali
Abrahamin pidot -oopperan luova johtaja Helena Tornberg muistelee elokuista menestystä Vanhan Limingan uudella esiintymislavalla. Kahden viikon päästä sama ooppera nähdään Musiikkitalossa.

Luova yrittäjä Helena Tornberg ei halua antaa rahan kahlita, mutta 200 000 euron panos kunnianhimoiseen kulttuurihankkeeseen huimaa aika ajoin.

”On tämä ollut ylivoimainen haaste, mutta pönttö on kestänyt”, hän huokaisee.

Tornberg vie Limingassa menestykseen yltäneen oopperan Abrahamin pidot Helsingin Musiikkitaloon 22.-23.2. Siihen häntä kannustettiin, jopa patistettiin.

Hankkeen rahoittaminen kannustajia ei kuitenkaan kiinnostanut. Tornberg on ottanut yksin valtavan taloudellisen riskin.

Elokuussa Vanhan Limingan ulkoilmateatterissa kuusi kertaa esitetty ooppera oli suuri, sadan esiintyjän produktio.

Tärkeä tavoite Tornbergille oli, että pohjoisen nuoret lahjakkuudet saisivat kiinnityksiä muualle Suomeen.

”Tämä oli ainoa hetki saada sama porukka uudestaan koolle”, Tornberg perustelee kiireistä aikataulua.

”Minulla on periaate, että jokaiselle kuuluu kohtuullinen korvaus. Olen ottanut velkaa, jotta saan korvaukset maksettua.”

Vaikka taiteilijat talkoitakin tekevät, leipää pitää saada.

Tornberg haluaa ravistella pääkaupungin kulttuurielämää.

Monesti pääkaupunkiseudulta tullaan maakuntiin esittelemään tuotantoa, mutta Tornbergin mukaan annettavaa olisi toiseenkin suuntaan.

Esimerkiksi viime vuonna, kun Suomi täytti sata vuotta, maakunnissa tehtiin valtavan hienoja kulttuurituotantoja, mutta niitä ei välttämättä huomattu.

”Kulttuurisäätiölle voisi ilmoittaa, että nyt on huippu tulossa”, Tornberg ehdottaa.

”Sain tehdä kesällä hirveästi töitä, että saimme kriitikot paikalle.”

Asenne tuntui olevan, että onkohan Limingassa tehty ooppera tulemisen arvoinen.

Abrahamin pidot sai suuren suosion, kun sana pääsi kiirimään. Moni havahtui liian myöhään.

Tornberg pelkää, että samoin käy Helsingissä.

”Eniten harmittaa, jos paikalle ei löydetä ja ihmiset tulevat jälkeenpäin kertomaan, että olisivat halunneet nähdä sen.”

Ooppera esitetään Musiikkitalossa vain kaksi kertaa. Omilleen päästäkseen Tornbergin on saatava molemmat illat täyteen.

Entisenä poliitikkona Tornbergilla on palo vaikuttamiseen.

Hän istui kaksi vuosikymmentä Limingan kunnanvaltuustossa ja oli myös kunnan­hallituksen puheenjohtaja. Lisäksi hänellä on ollut lukuisia muita luottamustehtäviä.

Nyt hän haluaa vaikuttaa kulttuurin kautta.

”Sisällissodan muistovuonna tarvitaan myönteisiä tarinoita ja rauhantekijöitä.”

Abraham Ojanperä, josta ooppera kertoo, oli sillanrakentaja.

”Hän rakasti ruotsin kieltä, vaikka halusi edistää suomalaisuutta.”

Abraham oli liminkalainen, mutta asui 30 vuotta Helsingissä.

Libretto eli oopperan teksti on Tornbergin käsialaa. Sen työstämiseen hänellä kului muutama vuosi.

”Liminkalaiset kertoivat Abrahamin elämästä paljon”, hän kiittelee. Pappilan kasvattina hän on myös imenyt ihmisten tarinoita.

Riimit syntyivät pikkuhiljaa muhitellen.

Alkuperäiseltä ammatiltaan Tornberg on sairaanhoidon opettaja, mutta veri veti luovalle alalle.

”En oikein osaa olla organisaatiossa töissä”, hän luonnehtii.

Yli 20 vuotta hän on tehnyt erilaisia draamaproduktioita.

Kaikki alkoi, kun häntä pyydettiin rukoushuoneille kertomaan jaksamisesta.

Tornbergillä on aviomiehensä, kirkkoherra Ilkka Tornbergin kanssa seitsemän lasta.

”Olin loppuun palanut äiti.”

Jaksamisesta kertoneet draamatuokiot poikivat lisää töitä, ja hän ryhtyi yrittäjäksi.

”Säännöllinen kuukausipalkka olisi ollut turvallinen, mutta uskon, että pysyn terveempänä näin”, Tornberg puntaroi.

Nyt Tornberg on jo 16 lapsen isoäiti. Lapsiaan ja lapsenlapsiaan hän yrittää nähdä mahdollisuuksien mukaan, mutta töistään hän ei halua vielä luopua.

Ja miksi luopuisikaan? Moni taiteilija luo uutta vielä kahdeksankymppisenäkin.

Kaiken kulttuurin ei tarvitse olla mahtipontista.

Aivan kuten mikroyrittäjyys tuo hyvinvointia paikallisesti, myös pienimuotoisella kulttuurilla on paikkansa esimerkiksi vanhainkodeissa ja sairaaloissa, Tornberg toteaa.

”Yhteiskunta tarvitsee kulttuurivallankumouksen.”

Tornbergia harmittaa myös se, että monilla ei ole varaa oopperalippuihin.

”Abraham halusi, että kaikki tulevat pitoihin”, hän valottaa.

”Lähestyin niitä, joilla on rahaa. Toivoin, että vip-lippujen saajat voisivat maksaa osan vähävaraisten lipuista – toimia ikään kuin mesenaattina.”

Sekään ei oikein ottanut tuulta alleen.

Kiireiset kuukaudet näkyvät Tornbergin olemuksessa lievänä hermostuneisuutena.

”Taloudellinen paine on viheliäistä”, hän myöntää.

”Minua auttaa luotto Jumalaan. Minulla on myös henkisiä työkaluja, joita nyt käytän itseeni”, Tornberg kuvailee.

Aviomiehen tuki on kullanarvoinen, hän lisää ja lähettää miehelleen lämpimän katseen.

Lue myös: Suomenhevonen astelee Musiikkitaloon – hevosella tärkeä rooli oopperassa

Aiheeseen liittyvät artikkelit