Ihmiset & kulttuuri

Hiihto on kehittynyt selviytymiskeinosta kansallislajiksi – Tutkija: "Ilman hiihtoa ei Suomen kamaralla olisi asutusta"

Ihmiset & kulttuuri 09.02.2018

Kilpahiihdossa on olympiahistorian muuttunut niin välineistö kuin urheilijan arki.


Kari Salonen
Lahden Hiihtomuseon Hiihdon henkeä -näyttely kuvaa hiihtämisen syitä ja keinoja eri aikoina. Hiihtovaatteiden kehittymistä esittelevät tutkija Suvi Kuisma (vas.) ja näyttelypäällikkö Tiia Tiainen.
Lahden Hiihtomuseon Hiihdon henkeä -näyttely kuvaa hiihtämisen syitä ja keinoja eri aikoina. Hiihtovaatteiden kehittymistä esittelevät tutkija Suvi Kuisma (vas.) ja näyttelypäällikkö Tiia Tiainen.
Kari Salonen
Vienan Karjalasta löytynyt kalliomaalaus kuvaa hiihtämistä muinaisaikojen metsästys­retkellä.
Vienan Karjalasta löytynyt kalliomaalaus kuvaa hiihtämistä muinaisaikojen metsästys­retkellä.
Kari Salonen
Suomessa tunnettiin 1800- ja 1900-luvun taitteessa noin 30 alueellista suksityyppiä.
Suomessa tunnettiin 1800- ja 1900-luvun taitteessa noin 30 alueellista suksityyppiä.

Kun miesten maastohiihdossa kisattiin ensi kertaa olympialaisissa 1924, norjalainen Thorleif Haug voitti taittamalla 18 kilometriä ajassa 1:14:31,4.

Kun lajissa kisattiin viime talviolympialaisissa 2014, voittaja Sveitsin Dario Cologna taittoi 15 kilometrin matkan ajassa 38:29,7.

Suomen Tapani Niku sijoittui muuten ensin mainitussa kisassa kolmanneksi ja Iivo Niskanen neljänneksi, mutta ei takerruta tähän.

Voittoajoista huomaa, että kilpailijoiden hiihtotahti on rivakoitunut huomattavasti. Kisamatkasta on toki vuosien varrella pudonnut kuudennes, mutta samalla voittoajasta on kadonnut lähes puolet.

Iso tasoero herättää ajatusleikin: voisiko entisaikain hiihtovälineillä pärjätä nykypäivän kisoissa?

Lahden Hiihtomuseon tutkija Suvi Kuisma antaa ajatusleikkiin tylyn vastauksen: entisaikain sivakoitsijat eivät pääsisi edes ladulle.

”Ladut ovat nykyään niin kapoisia, ettei edes 1970-luvun suksilla pääse niille, koska siteet ovat niin leveät.”

Hiihtäminen on tosiaan monen urheilulajin tapaan varustesuoritus.

Nykyään sukset ovat 1970-luvulla markkinoille rynnännyttä kevyttä lasikuitua, joka luistaa hyvin valmiilla ladulla.

”Suomalaiset eivät muoviin uskoneet, koska puu oli täällä niin tärkeää. Lasikuitu oli kuitenkin niin paljon kevyempi ja nopeampi, että mitalit jäivät ilman niitä voittamatta”, Kuisma kertoo.

Ennen lasikuitua käytettiin puusälesuksia, jotka löivät Suomessa läpi vasta 1950-luvulla. Sitä ennen sukset valmistettiin kokopuisesta koivusta.

Vanhimmat Suomesta löydetyt sukset ovat noin 5 300 vuotta vanhoja ja valmistettu männystä. Norjasta ja Siperiasta on löydetty vieläkin vanhempia, jopa 7 000–8 000 vuoden ikäisiä.

Kilpahiihdon kehittyessä 1800-luvun lopulla sukset pidentyivät ja kaventuivat. Muinaisista ajoista 1800-luvulle hiihtämisen tarkoituksena ei ollut urheilu vaan metsästys ja siirtyminen paikasta toiseen.

”Lyhyet ja leveät sukset ovat olleet metsässä umpihangessa käytännöllisimmät liikkumisvälineet”, Kuisma kuvailee.

Leveät sukset eivät uponneet umpihankeen. Ilman niitä kulkeminen olisi ollut talvimaastossa vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

”Ilman hiihtoa ei Suomen kamaralla olisi asutusta.”

Urheilumielessä hiihto lähti nousuun vasta 1800-luvun lopulla, jolloin Euroopassa nostettiin kansallistuntoa myös urheilun avulla. Pohjoismaissa kansallislajiksi valikoitui hiihto. Silloin myös välineistöä alettiin uudistaa rivakasti.

”Pikkuhiljaa alkoi kehittyä eri alueiden erikoisuuksia, ja ruvettiin palkitsemaan eri suksi­valmistajien suksia”, hiihtomuseon näyttelypäällikkö Tiia Tiainen kuvaa hiihtämisen ammattimaistumista.

Kansallislajiksi hiihtoa kehitti entisestään kansakoulu. Kouluhallitus esitti tavoitteeksi 1930-luvulla, että jokainen lapsi oppisi hiihtämään koulussa.

Hiihto kytkeytyi kansallisidentiteettiin, ja sen oletettiin lisäävän lasten sisua ja kurin­alaisuutta.

”Hiihtämiseen ovat kuuluneet myös maanpuolustukselliset tavoitteet”, Tiainen huomauttaa.

”Sotatalvina sotilaille sukset oli yhtä tärkeää pitää kunnossa kuin ase”, Kuisma täydentää.

Palataan vielä parantuneisiin kisa-aikoihin. Kilpalatujen vauhdissa ratkaisee toki muukin kuin pelkkä välineistö.

Myös urheilijan arki on ammattimaistunut. Ennen sponsoreita ja valtion urheiluohjelmia harjoitteluun piti löytää aika ja keinot oman arjen lomasta.

Siiri Rantanen on puhunut siitä, että 1950-luvulla ehti harjoittelemaan ruokatunnilla, kun vielä illallakin oli kotitöitä”, Suvi Kuisma kertoo.

Ennen urheilukunto kytkeytyi hyvään kuntoon muualla, esimerkiksi metsätöihin liittyi paljon hiihtämistä ja metsätyötkin olivat itse harjoittelun muoto.

Lue myös:

Millä käännetään hiihtotaidon lipsuminen pidoksi?

Aiheeseen liittyvät artikkelit