Ihmiset & kulttuuri

Seksuaalisessa häirinnässä on kyse vallasta: "Uhrien kokemuksia ei ole aiemmin otettu tarpeeksi vakavasti"

Ihmiset & kulttuuri 10.02.2018

Viimeisen puolen vuoden aikana on käynyt selväksi, että kokemukset häirinnästä ovat hyvin yleisiä.


Jukka Pasonen
Mikä on normaalia, kohteliasta käytöstä? Se on monilta hukassa.

Seksuaaliseen häirintään puuttumisesta on tullut yksi viime aikojen näkyvimpiä ilmiöitä. Häirinnän uhrit ovat alkaneet puhua kokemuksistaan ja siihen syyllistyneet ovat joutuneet eroamaan viroistaan.

Monet häirintää kokeneet kuvailevat uutta ilmapiiriä sokean hetken päättymiseksi: Nyt näen, että se, mitä minulle tehtiin, oli väärin. Niin on tehty monelle muullekin, eikä vika ollut minussa.

Joskus seksuaalisessa häirinnässä voi olla kyse kömpelöstä seuranhausta, jossa ylitetään toisen rajat ajattelemattomuuden seurauksena. Silloin kiusallista käytöstä on pyydettävä anteeksi.

Häirinnän ytimessä on kuitenkin vallan väärinkäyttö.

”Toisin kuin usein ajatellaan, ahdistelussa ei ole kyse seksistä, vaan vallasta. Toki vallan voi seksualisoida – ahdistelijaa kiihottaa oma vallantunne ja uhrin ahdinko – mutta toisen osapuolen suostumuksen puuttuessa kyse on väkivallasta”, kirjoitti kirjailija ja maanviljelijä Anna Lassila kolumnissaan (Kantri 1/2018).

”Esimerkiksi lomittajien ja ’mansikkatyttöjen’ työssä voi syntyä häirinnälle otollinen valtasuhde, kun toimitaan työnantajan reviirillä kahden kesken”, Lassila jatkaa.

Hän painottaa, että myös miesten ja poikien kokemukset häirinnästä on otettava vakavasti, vaikka naisten kokema häirintä onkin yleisempää.

Keskustelussa nousee esiin myös puheenvuoroja, joissa ilmiötä vähätellään ja koko aihetta pidettiin turhana. Miksi osalla ihmisistä on niin suuri tarve leimata keskustelu hössöttämiseksi?

”Seksuaalisessa häirinnässä kenellekään ei ole tarjolla mukavia rooleja”, Erikoistutkija Sanna Aaltonen Nuorisotutkimusverkostosta kuvailee.

”Voidaan kokea, että taas miehiä syyllistetään, eivätkä he halua seksuaalisen häiritsijän roolia. Myös naisten osa on vaikea: he eivät halua uhriutua eivätkä mainetta ihmisenä, joka ei ymmärrä huumoria.”

Seksuaalisessa häirinnässä voidaan myös syyllistää uhria ’antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa’ -ajattelulla. Silloin henkilön katsotaan pukeutumisellaan tai muulla käytöksellään antaneen syyn häirinnälle.

”Seksuaalisen häirinnän kohde päättää, missä ylitetään huumorin ja flirtin raja. Teko voi olla yksittäisenä pieni, mutta toistuvana luoda huonoa ilmapiiriä. Silloin asiaa selvittävältä esimieheltä tai muulta taholta vaaditaan herkkyyttä”, Aaltonen kuvailee.

Seksuaalinen häirintä on niin herkkä aihe, että siihen puuttumisen keinot on oltava hyvin selviä. Sekä koulussa että muissa yhteisöissä häirinnän uhrin on tunnettava olonsa turvalliseksi pystyäkseen kertomaan tapahtuneesta.

”Yhteisöissä on oltava selvillä, kenelle asiasta pitää kertoa. Miten asia selvitetään? Miten tilanne etenee? Miten varmistetaan, ettei uhria itseään syyllistetä häirinnästä?” Aaltonen miettii.

”Tapauksista ei kannata missään nimessä kertoa vain kavereille. Erilaiset viranomaiset ovat olemassa näitä tapauksia varten.”

Seksuaalista häirintää ja sukupuolista syrjintää mahdollistavia valtarakenteita ja sukupuolirooleja siirretään jälkipolville puhetavoilla ja sanavalinnoilla.

”Lastenkasvatuksesta näkyy yhä, että tyttöjen ja poikien ajatellaan olevan aivan erilaisia ja kaipaavan eri virikkeitä. Vaikka stereotypioita nyt puretaan, ne ovat valtavan syvällä kulttuurissa”, Aaltonen kuvailee.

”Seksuaalista häirintää ja väkivaltaa on romantisoitu esimerkiksi suomalaisissa elokuvissa. Vanhempien ja koulun on nyt pystyttävä opettamaan lapset kunnioittamaan sekä itseään että muita. Omien rajojen tunnistaminen ja tunne siitä, että väärinkäytöksistä voi kertoa ilman pelkoa, ovat ratkaisuja seksuaalisen häirinnän estämisessä.”

MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen korostaa, että kyseessä on johtamistapakysymys. Järjestöllä on häirinnän suhteen nollatoleranssi.

”Häirintää voisi verrata esimerkiksi alkoholismiin: puututaanko siihen työpaikalla vai hyväksytäänkö hiljaa?” hän kuvailee.

”Pomolle on uskallettava tulla sanomaan ja sulkeutunut ilmapiiri avattava.”

Entä saako työkaverille enää ollenkaan hymyillä?

”Totta kai ja pitää myös tarjota ystävällistä sanaa. Positiivisuus ja avoimuus kulkevat käsi kädessä.”

Sosiaalisessa mediassa esiintyy nykyisin hyvin loukkaavaa kielenkäyttöä ja suoranaista naisvihaa. Sitä Hakkarainen pitää hämmästyttävänä ja äärettömän tuomittavana.

”Se ei ole aikuisen ihmisen normaalia, kohteliasta käytöstä vaan vallankäyttöä. Nyt on mietittävä tarkemmin, mikä on hyvän maun mukaista.”

Hän on itse somessa valikoidusti ja korostaa, että siellä pitäisi pitää samanlaista linjaa kuin missä tahansa muussa viestinnässä.

Maaseutunuorten asiamies Heidi Siivonen kertoo, ettei seksuaalinen häirintä ole juuri tullut esille järjestössä. MTK:ssa on hänen mukaansa työpaikkana hyvä henki.

”Työrauha on oltava jokaisella. Seksuaalisessa häirinnässä on ollut ehkä samaa ongelmaa kuin koulukiusaamisessa: suomalaisuuteen mielletään kuuluvaksi sisu, jätkämäisyys, sietäminen ja jaksaminen, eikä uhrien kokemuksia ole aiemmin otettu tarpeeksi vakavasti”, Siivonen kuvailee.

”Possuilijat saavat nyt ansionsa mukaan.”

Monet maanviljelijät ovat työnantajia. Täysin vieraan ihmisen tulo tilalle, joka on myös viljelijän koti, kannattaa miettiä huolella.

”Näissä tilanteissa on oltava skarppina, että kaikki menee hyvin. Väärinkäytökset on kitkettävä pois ja viljelijöiden punnittava tarkkaan sosiaalisia taitojaan ja esimiesvalmiuksiaan. Ala on pidettävä houkuttelevana työntekijöille myös jatkossa”, Siivonen korostaa.

Lue myös: Näin MT:n lukijat kertoivat häirintäkokemuksista - ahdistelluksi on joutunut niin naisia kuin miehiä

FAKTA:…

Sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvä nimittely, epäasiallinen koskettelu, seksuaalisävytteinen puhe, painostaminen tai pakottaminen seksuaaliseen tekoon ovat seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.

Teot voivat tapahtua kasvotusten, netissä tai älypuhelimen välityksellä. Todisteet, esimerkiksi viestit, kannattaa säilyttää.

Häirintä eroaa flirtistä yksipuolisuudellaan. Jos tekijä jatkaa, vaikka häntä pyydetään lopettamaan, kyseessä on häirintä.

Esimies, työsuojeluvaltuutettu tai työterveydenhuolto ovat työpaikkatapauksissa avun tarjoajia. Harrastuksissa kannattaa ottaa yhteyttä toiminnan järjestäjiin, rikos­tapauksissa aina poliisiin.

Kriisipäivystys uhreille: puh. 0800 97899, ma-to klo 9–15, viikonloppuna ja pyhinä sekä niiden aattoina klo 15–21.

Lähteet: Väestöliitto, Tukinainen

Aiheeseen liittyvät artikkelit