Ihmiset & kulttuuri

Suomen pohjoisimmat kiintiöpakolaiset asuvat Enontekiön Hetassa: ”Sää täällä on todella haastava mutta lapset tykkäävät"

Ihmiset & kulttuuri 11.02.2018

Suomi ottaa vuosittain vastaan 750 kiintiöpakolaista. Turvapaikkaa haki viime vuonna 5 000 ihmistä.


Saara Lavi
Koviin pakkasiin on ollut tottumista. Alepposta kotoisin oleva Halima Alawad paimentaa lapsiaan pukemaan lämpimästi.
Koviin pakkasiin on ollut tottumista. Alepposta kotoisin oleva Halima Alawad paimentaa lapsiaan pukemaan lämpimästi.
Saara Lavi
Tuula Laukkanen opettaa kolmen syyrialaisperheen lapsia. Haasteita on puolin ja toisin, kun yhteistä kieltä ei vielä ole. Opetusta seuraavat Amena Alhamad Alseikho (vas.), Mohammed Ibish, Mustafa Ibish ja Suleiman Alhamad Alseikho.
Tuula Laukkanen opettaa kolmen syyrialaisperheen lapsia. Haasteita on puolin ja toisin, kun yhteistä kieltä ei vielä ole. Opetusta seuraavat Amena Alhamad Alseikho (vas.), Mohammed Ibish, Mustafa Ibish ja Suleiman Alhamad Alseikho.

Elokuun lopulla Hasan Alhamad Alsheikho ja hänen vaimonsa Halima Alawad perheineen saapuivat Helsingin lentokentälle.

Väsyneet, mutta onnelliset syyrialaiset matkustajat kuvittelivat jäävänsä uuden kotimaansa pääkaupunkiin.

Perhe sai kuitenkin kuulla vasta Helsinki-Vantaalle laskeuduttuaan, että matka jatkuisi vielä yli tuhat kilometriä pohjoiseen. Siellä odotti uusi koti Enontekiön keskuksessa Hetassa, Saamenmaalla.

Pohjoinen määränpää tuli pakolaisille täytenä yllätyksenä.

”Olin sokissa, sillä luulin matkan päättyvän Helsinkiin”, Halima muistelee.

Elokuinen Enontekiö tarjoili loppukesän vihreyttä ja lämpöä vielä hetken. Pohjoinen kylä oli ihmeellinen paikka hektisten ja uuvuttavien Turkissa vietettyjen pakolaisvuosien jälkeen.

Sitten tuli talvi. Lumi satoi maahan lokakuussa ja toi elämään uuden todellisuuden.

”Olin aiemmin nähnyt vastaavanlaista ilmastoa vain televisiossa. En olisi ikinä voinut kuvitella, että asuisin joskus sellaisessa paikassa”, Halima kertoo nyt kotisohvaltaan.

Hetan uudet asukkaat Hasan ja Halima sekä heidän neljä lastaan ovat kotoisin Alepposta. Syyrian suurin kaupunki on yksi maailman vanhimmista. Elämä ennen sotaa reilun kahden miljoonan asukkaan taloudellisessa keskuksessa oli vilkasta.

”Aleppo on kuuluisa ruuastaan, vaatteista, mausteista”, Halima muistelee entistä kotikaupunkiaan kaipaus äänessään.

Myös Hasanin raskaat muistot taakse jääneestä kotimaastaan palaavat mieleen. Hän näyttää kännykkäänsä, jonka ruudulla vilahtelevat kuvat tuhoutuneesta kaupungista ja videot siitä, kun taivaalta tippuvat pommit raatelevat kaiken iskeytyessään maahan.

”Ajattelimme, että sota loppuu kyllä, mutta se ei loppunutkaan”, Hasan sanoo.

Surullisenkuuluisa Aleppo on nyt pahoin raunioina, eikä entisestä elämästä ole enää paljon jäljellä.

Vuoden 2011 jälkeen Syyriasta pakeni 11 miljoonaa asukasta, joista noin viisi miljoonaa ulkomaille, kuten Hasan ja Halima.

Nyt perhe asuu kahden muun pakolaisperheen tapaan rivitaloasunnossa Hetan keskustan lähellä. Enontekiö on yksi Suomen harvimmin asutuista kunnista. Kylä uinuu levollista talvi­untaan.

Perheen pienin, kaksivuotias Abdulraheem eli Abudi kiipeää sohvapöydälle ja valuu siitä alas takamukselleen maton peittämälle lattialle.

Kuntalaisten lahjoittamat kukkakuvioiset verhot roikkuvat ikkunoista. Niitä ei juuri tarvita, sillä päivänvaloa ei riitä vielä kovin moneksi tunniksi.

Pienen syyrialaisen tuulahduksen asuntoon tuo rullattu rukousmatto huoneen nurkassa ja keittiöstä leijuva halwa al gabnaan tuoksu. Halima laittaa perinteistä syyrialaista jälkiruokaa.

Hasan avaa television ja valitsee arabiankielisen urheilukanavan, josta tulee jalkapalloa. Abudi innostuu pelistä ja alkaa kiljua ilosta.

Myös perheen neljä muuta lasta hyppivät ympäriinsä ja jälkikasvun muodostama härdelli on kuin arabialainen basaari pienoiskoossa.

Suomalainen kulttuuri poikkeaa varsin paljon arabialaisesta. Erilaisten kulttuurien kohdatessa korostuvat myös sosiaaliset eroavaisuudet.

”Suomalaiset ovat hyvin mukavia, mutta rauhallisia ihmisiä. He eivät puhu paljon eivätkä jaksa selittää asioita perinpohjin niin kuin me arabit”, Hasan naurahtaa.

Luokkatila on pieni ja huoneessa on todella kuuma kuin vastalauseena kylmälle ulkoilmalle.

Kahdeksan aikuisen ryhmä opiskelee suomen kieltä viisi päivää viikossa. Kun kysyy, miltä suomen kielen opiskelu tuntuu, nousevat peukut pystyyn ja hymy karehtii jokaisen huulilla.

Kielen omaksuminen on tulijoille tärkeää.

”Pärjäämme täällä kyllä, kunhan opimme suomen kielen”, Hasan toteaa.

Suomi oli kaikkien Enontekiölle saapuneiden kolmen perheen ensi­sijainen toive. Vanhemmille erityisen tärkeitä olivat lasten hyvät koulutusmahdollisuudet.

”Syyriassa lasten tulevaisuus oli menetetty. Tärkeintä meille on turvata lasten koulutus ja tulevaisuus”, Mohammed Ibish kertoo muiden nyökytellessä.

Miliza Kimmel seuraa tuntia sivusta. Hän on Enontekiön pakolaiskoordinaattori ja ollut tulijoiden elämässä mukana alusta saakka.

Kimmelin mukaan pakolaiset ovat sopeutuneet olosuhteisiin nähden hyvin. Aikuiset ja lapset osallistuvat jo omatoimisesti erilaisiin harrastuksiin. Osa pakolaisista pelaa sählyä ja lentopalloa ja harrastaa zumbaa.

”Paikalliset ovat mukavasti hakeneet tulijoita mukaan menoihin”, iloitsee Kimmel.

Enontekiön kirkonkylällä Hetassa asuu reilut 500 ihmistä. Kylänraitti on varsin hiljainen.

”Ei täällä ole ketään”, puuskahtaa 17-vuotias Iman Almohammad Alibrahim ja jatkaa, että ystäviä on vaikea löytää.

Shamsa Almohammad Alibrahim näkee asian toiselta kantilta.

”Olemme kotoisin maaseudulta. Täällä on vähän samanlaista. Kun joku kävelee kadulla, niin olemme, että oo tuolla on joku!”

Koko porukka rämähtää kuuluvaan nauruun.

Myös pakolaiskoordinaattori Miliza Kimmel tietää pitkien välimatkojen haasteet.

”Pikkukunnat Lapissa ovat huonossa jamassa, koska koulutukset ovat niin kaukana. Täältä joudutaan lähtemään useasti jo 9. luokan jälkeen muualle opiskelemaan. On vaikea saada samanikäisiä kavereita, kun niitä ei ole.”

Kimmel hoitaa kolmen perheen Kela-byrokratiaa ja tarpoo usein päätösten syvässä suossa. Jokaisella kolmella perheellä on sama lähtökohta, mutta silti Kelalta saattaa tulla eri päätökset hakemuksiin, joita Kimmel joutuu oikomaan.

”Kela-maailma on välillä ihan tolkuton”, hän huokaa.

Enontekiöllä ei myöskään ole Kelan toimistoa, jossa asiat voisi hoitaa paikan päällä.

Lunta on reippaat puoli metriä. Hasan raappaa auton tuulilasia. Pakkasta on napakasti. Vaikka lumi on sinänsä tuttu elementti, on uudenlaiseen ilmastoon ollut totuttelemista.

”Sää täällä on todella haastava”, Hasan toteaa.

Naapurissa asuva Raban Almohammad Alibrahim päivittelee vähäistä päivänvaloa.

”Olin kuullut, että täällä on pimeää, mutta en voinut kuvitella, että voi olla oikeasti näin pimeää.”

Talvesta huolimatta elämä Hetassa on silti mieluisaa.

”Täällä ei tarvitse pelätä pommeja. Olo on todella rentoutunut”, Hasan iloitsee.

Vaikka rauha on ensiarvoista, Hasan kaipaa vilskettä ja meininkiä, johon hän on omassa kulttuurissaan tottunut. Sitä kuinka kadut ovat täynnä elämää, tuoreita vihanneksia, kahvikojuja ja ennen kaikkea vuorovaikutusta ja puhetta.

Suunnitelmissa on kuitenkin pysyä Enontekiön hiljaisuudessa ainakin toistaiseksi.

”Lapset tykkäävät olla täällä. Unelmani on, että lapseni kouluttautuisivat hyviin ammatteihin”, Hasan maalailee tulevaisuutta.

Pakolaiskoordinaattori Miliza Kimmel tietää, etteivät kaikki perheet todennäköisesti jää Hettaan.

”Ei ole realiteetti, että he kaikki jäisivät tänne, etenkään jos perheessä on nuoria aikuisia. Mutta toivon, että he löytäisivät oman paikkansa.”

KIINTIÖPAKOLAISET

Suomen pakolaiskiintiö on ollut 2001 asti 750 henkeä vuodessa.

Vuosina 2014 ja 2015 pakolaiskiintiötä nostettiin 1 050 henkeen Syyrian tilanteen vuoksi.

Vuonna 2016 Pohjois-Suomessa 14 kuntaa otti vastaan 150 kiintiöpakolaista.

Kiintiöpakolaisilla on YK:n pakolaisjärjestön myöntämä pakolais­status ja he saavat automaattisesti oleskeluluvan Suomesta. Tulijoiden suojelun tarve arvioidaan jo ennen maahantuloa, toisin kuin maahan saapuvien turvapaikanhakijoiden kohdalla.

Vuosina 2016 ja 2017 turvapaikkaa haki Suomesta runsaat 5 000 henkilöä. Ennätysvuonna 2015 hakijoita oli liki 32 500.

Viime vuonna tehdyistä turva­paikkapäätöksistä 40 prosenttia oli myönteisiä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit