Kasvihuoneilmiön yrittäjä Elisa Palonen poimi liikkeen nimen paikallisten suusta. Myös yrityksen Lewis Carroll -henkinen lempinimi
Ihmiset & kulttuuri

Erilaisuus on siivittänyt Kasvihuoneilmiön 20 vuoden ikään – "maailma tasapäistyy ja tylsistyy"

Ihmiset & kulttuuri

Erilaisuus on siivittänyt Kasvihuoneilmiön 20 vuoden ikään – "maailma tasapäistyy ja tylsistyy"

Ihmiset & kulttuuri 17.08.2017 Lohja

Elisa Palosen sekatavaraliike ei tarvitse massatuotteita, nettikauppaa tai sijaintia ostoskeskuksessa.

Idea syntyi lentokoneessa 1990-luvun puolivälissä.

Koneen matkustamossa Alankomaiden yllä Elisa Palonen katsoi kohti maanpintaa. Kamaralla erottuvat valaistut kasvihuoneet näyttivät aivan kiiltomadoilta.

Palonen ei ollut aiemmin käynyt kasvihuoneessa, eikä käynyt silläkään matkalla. Hän oli lentänyt Alankomaihin ostaakseen tavaroita Turun kauppatorin laidalla sijaitsevaan myyntiliikkeeseensä.

Näkymä kuitenkin puhutteli yrittäjää. Suomeen palattuaan hän halusi hankkia suuren kasvihuoneen.

Kasvihuoneella ei olisi ollut asiaa Turun keskustaan, josta Palonen halusi muuttaa pois muistakin syistä. 1990-luvun alun raju lama oli taittumassa ja hyvällä paikalla sijaitsevan kiinteistön vuokrassa alkoi olla nousupainetta.

Palonen keksi siirtää liikkeen tyhjennettyyn rekanpesuhalliin, joka sijaitsi silloisen ykköstien varrella, Helsingin ja Turun puolivälissä.

Muutto Nummi-Pusulan kuntaan, nykyisen Lohjan alueelle, tapahtui 1997. Siellä uudisrakennus antoi yritykselle uuden nimen.

"Kun rakensimme kasvihuonetta, paikalliset puhuivat rakennuksesta akvaariona ja kasvihuoneilmiönä, koska olimme niin ilmiömäisiä."

Nimi ei ole vain väännös ilmastoteoriasta. Sekatavarakauppa ja sen piha pursuaa eriskummallista tavaraa lattiasta kattoon.

Tarjonta vaihtelee talonpoikaishuonekaluista takorautatuotteisiin ja sotilastarvikkeista servietteihin. Kasvihuoneen puolella myymälää kiertävät köynnökset.

Kauppansa tarkkaa tuotemäärää Palonen ei tiedä, vaikka sitä usein kysytään. Hän arvioi, että Kasvihuoneilmiössä on noin 35 000 erilaista tuotetta. Tavarantoimittajien yhteystiedot täyttävät mappeja viiden metrin edestä.

Firma voi pärjätä, vaikkei se sijaitsisi ostoskeskuksen kyljessä tai taajamassa.

Alusta alkaen oli selvää, että Kasvihuoneilmiö ei tulisi olemaan vain vanhan tavaran myyntiliike. Liikkeen tiloissa toimi oma kahvila, ja huoltoasema avautui toiselle puolelle pihaa.

Palonen ei tähän tarjontaan tyytynyt, sillä hän halusi tarjota asiakkaille elämyksen. Yrittäjä hankki liikkeen vetonaulaksi trooppisen perhospuutarhan.

"Olin rakentanut yrityksen niin, että vaikka yksi osa kaatuu, toinen pitää pystyssä", hän kuvailee.

"Tästä meni Suomen toiseksi vilkkain tie ohi, mutta en silti luottanut siihen, että pelkästään vanhan tavaran halli ja kahvila kantaisivat."

Vuosien varrella huoltoasema on sulkenut ovensa, perhoset poistuneet ja kahvilatoiminta ulkoistettu erilliselle yrittäjälle. Yrittäjä pitää silti kiinni elämyksen tarjoamisesta.

"Monet kysyvät, ostaako tuota kukaan", Palonen kertoo osoittaen kattoon ripustettua haiveistosta. "Ei minua kiinnosta. Me teemme sellaista ympäristöä, jossa ihmiset viihtyvät."

Lari Lievonen
Palonen matkasi ennen ympäri maailmaa myyntituotteita hankkimassa, mutta nykyään vanhat kontaktit riittävät. Tavarantoimittajien yhteystiedot kattavat viisi hyllymetriä.

Elämystä tarjotessa Palonen kulkee tavaramyynnin vastavirtaan. Tukuittain myytävien massatuotteiden sijaan hän panostaa tavaraan, joka on yksilöllistä.

Myyntituotteiden valinnassa olennaista on niiden uniikkius tai poikkeaminen tavallisesta. Palonen myy tuotteita, joita ei muualta saa, ja joita vain harva ostaa.

"Maailma tasapäistyy ja tylsistyy – valitettavasti. Kaksikymmentä vuotta sitten tavaratuotanto oli rikkaampaa. Nykyään tuottajat yrittävät tehdä kaikesta samanlaista."

Yrityksen suurin myyntivaltti ei ole mikään yksittäinen tuote vaan kokonaisuus. Kasvihuoneen ja hallin täyttävät esineet ovat samaan aikaan myyntiartikkeleita että tunnelmanluojia.

Myymälässä asioinnin on tarkoitus olla elämys itsessään. Kehotuksesta Palonen kokeili kerran nettikauppaa, mutta myynti ei vetänyt verkossa. Oman ongelmansa muodosti sekin, että moni tuotteista on uniikkeja.

"Jos laittaisimme tuotteen nettiin, seuraavana päivänä sitä ei ehkä olisikaan enää."

Myymälässä tuotteet on ryhmitelty aihepiireittäin, mutta niitä myös yhdistellään assosiaatioiden mukaan. Peiliosastolta löytyy kelloja piteleviä kanipatsaita, jotka viittaavat Liisa Ihmemaassa -kirjojen odottamattomaan sisältöön.

Kyseisen ryhmittelyn ovat myös inspiroineet asiakkaat, jotka vertasivat Palosen myymälää Lewis Carrollin fiktiomaailmaan.

"Tavallaan toivon, että jokainen asiakas putoaa kaninkoloon ja löytää itsestään lapsenmielisyyden. Se antaa minulle suurimman tyydytyksen, että aikuiset ihmiset ovat täällä silmät pyöreinä", Palonen kertoo.

Elämyksien tarjoamiseksi Kasvihuoneilmiössä on myös järjestetty erillisiä tapahtumia. Ne ovat kuitenkin pudonneet ohjelmistosta.

"Olen tehnyt kaupasta jatkuvan elämyksen."

Lari Lievonen
Alkuperäinen tropiikkiteema näkyy yhä kasvihuoneessa. Köynnökset luovat tunnelmaa myymälän tiloihin.

Paloselle tulee tänä syksynä täynnä 20 vuotta Lohjalla ja neljännesvuosisata yrittäjänä. Opintonsa taidealalla tehnyt yrittäjä on oppinut kaiken yritystoiminnasta tekemällä.

"Onneksi en ollut ekonomi. Ekonomit eivät uskalla lähteä yrittämään, kun tietävät riskit liian tarkkaan."

Matkan varrella on toki ollut monta mutkaa. Yritykselle iso takaisku oli uuden Ykköstien avautuminen vuonna 2009. Uuden moottoritien takia suurin autovirta ajaa nykyään ohi kilometrin päästä liikkeestä.

"Meidän kävijämäärät laskivat paljon, vessassa kävijät jäivät pois. Myyntikäyrä jäi ikään kuin leijumaan. Meillä on todella vahva asiakaskunta."

Kasvihuoneilmiölle ainutlaatuinen maine on ollut sijaintia tärkeämpää. Muutama vuosi uuden tien avaamisen jälkeen kävijämäärät alkoivat kasvaa uudestaan.

"Firma voi pärjätä, vaikkei se sijaitsisi ostoskeskuksen kyljessä tai taajamassa."

Vuosia kasvihuoneessa on kertynyt, mutta 60-vuotias Palonen tulee yhä itse töihin joka päivä. Tehtävää riittää kymmeneksi tunniksi kerrallaan.

"Olen realisti, iän myötä täytyy vähentää työtä. Silti luulen, että olen sitä ihmistyyppiä, joka ei koskaan jää varsinaisesti eläkkeelle. Vanha yrittäjä on tottunut vetämään monta rautaa tulessa koko ajan."

Jaksamisessa auttaa hänen mukaansa se, että vaikka työ on hetkittäin raskasta, se ei sisällä kahta samanlaista päivää.

"Sekin on suhteellista, paljonko vaatii rentoutumiseen. Lyhyessäkin hetkessä voi tyhjentää tietokoneen päästään."

Uusiksi yrittäjiksi ryhtyviä konkari kertoo hieman yllättäen säälivänsä. Hänen mukaansa yrittäjäksi lähtemiseen kannustetaan liian heppoisin perustein.

"Kyllä pitäisi kertoa, että se on raskas taival. Ei kaikkien pitäisi lähteä yrittäjiksi. Olen nähnyt järkyttäviä tapauksia, joissa ollaan loppuelämä ulosotossa ja velkasaneerauksessa."

Kasvihuoneilmiön vetäjä toivoo, että nuorille olisi tarjolla parempaa neuvontaa. Hänen mukaansa henkilökohtainen mentori voisi auttaa virheiden välttämisessä. Holhouksen sijaan kyse olisi turvaverkosta.

"Pitää tukea yrittäjyyteen, mutta yrittäjällä pitäisi olla joku, joka neuvoo ja kulkee rinnalla huolehtien, ettei ihminen menetä koko elämäänsä. Minulla on käynyt onni, kun olen selvinnyt."

Lari Lievonen
Moni tuotteista on uniikki ja voi odottaa myyntiään vuosia.

Aiheeseen liittyvät artikkelit