Ihmiset & kulttuuri

Hylje- ja kissarobotti pitävät seuraa – Mieltä hoitavia robotteja on käytössä Suomessa kymmeniä

Ihmiset & kulttuuri 15.01.2017

Liki 5 000 euron hintaisia hyljerobotteja käytetään hoitolaitoksissa. Eläviä eläimiä ei aina voida pitää, koska potilaat voivat satuttaa niitä tai olla allergisia.


Stiina Hovi
Japanissa kehitettyjä Paro-hyljerobotteja on myyty Suomessa noin 30 kappaletta lähinnä hoivakoteihin. Hylje maksaa 4 750 euroa. Kuukauden koekäyttöön sellaisen saa 350 eurolla.
Japanissa kehitettyjä Paro-hyljerobotteja on myyty Suomessa noin 30 kappaletta lähinnä hoivakoteihin. Hylje maksaa 4 750 euroa. Kuukauden koekäyttöön sellaisen saa 350 eurolla.

Jokainen lemmikin omistaja tietää, miten voimakas voi tunneside eläimeen olla ja millaisia positiivisia vaikutuksia jo pelkkä eläimen läsnäolo saa aikaan.

Koiran turkkiin voi kuivata kyyneleet, kissa helpottaa sairastuneen oloa lämmittämällä tyynyn. Tutkimuksinkin on todistettu, että eläimen turkin silittäminen alentaa sydämen sykettä, lisää oksitosiinin tuotantoa ja vähentää stressiä.

Entäpä jos turkin alla hyrisisikin oikean eläimen sijaan robotti? Olisiko sillä sama vaikutus, tulevaisuudentutkija Jussi Lehtonen Turun yliopistosta.

”En tiedä. Tällaista tutkimusta ei taida olla. Kysymys on kyllä mielenkiintoinen. Voiko robottieläin korvata eläimen”, hän pohtii.

Elävää eläintä seuranpitäjänä ja kumppanina ei voita eläinystävien mielestä mikään, mutta iso joukko ajattelee toisin. Erityisesti Japanissa robottien käyttö hoivatyössä on yleistä ja lisääntyy yhä.

”Siinä kulttuurissa on totuttu robotteihin ja keinoälyyn ihan toisella tavalla kuin meillä Suomessa. Japanilaiset hyväksyvät seurustelurobotin ja androidi-hotellihenkilökunnan, meille se ei ole niin luontaista”, Lehtonen sanoo.

Dosentti Mari Kangasniemi Itä-Suomen yliopistosta tietää, että hoiva­robotteja on Suomessa käytössä jo useita kymmeniä. On paijattavia, kosketukseen reagoivia Paro-hylje­robotteja ja robotti­kissoja. Kokemuksia ja tieteellistä tietoa kerätään yhä.

”Kokemukset näistä ovat olleet hyviä. Esimerkiksi dementiapotilas tai autistinen henkilö on saanut apua paijattavasta robottieläimestä. Sen avulla henkilö on saanut kokemuksen vuorovaikutuksesta. Ja näin siis myös, vaikka henkilö olisi selvästi ymmärtänyt, että sylissä ei ole oikea kissa”, Kangasniemi kertoo.

Vuorovaikutus robottikissan kanssa ei ole sama kuin vuorovaikutus eläimen kanssa, mutta hyvinvointi­vaikutuksia silläkin saavutetaan, hän sanoo.

Aina ei elävä eläin ole edes tarkoituksenmukainen hoivatyössä, jos on allergiaa tai potilas voi satuttaa eläintä.

”Eläimen ja robotin välillä on valtavan iso ero, vaikka tietääkseni niiden hyvinvointivaikutusten eroja ei olekaan juuri tutkittu, mutta en asettaisi näitä kahta vastakkain. Robotti ei voi korvata eläintä, mutta joissain tapauksissa se voi olla parempi ratkaisu myös hoivan tuojana.”

Jussi Lehtonen ei malta olla pohtimatta, miten ympäristömme tila vaikuttaa robotisaation ja animalisaation – kuten hän jaottelee – kehittymiseen.

”On mahdollista, että tulevaisuudessa on pulaa ruuasta. Onko silloin mahdollista pitää lemmikkieläimiä? Vai ovatko ne rikkaiden luksusta, muut tyytykööt robottieläimiin? Voi käydä myös niin, että robottien ja niiden tekoälyn yleistyessä totumme robottieläimiin ja alamme pitää niitä tavallisina.”

”Robottieläin on helppo: sitä ei tarvitse ruokkia eikä vahtia, sen voi ohjelmoida miten haluaa.”

Lehtonen sanoo, että robotti voi olla myös eläintä luotettavampi. Opaskoira voi erehtyä ja kulkea mielenkiintoisen tuoksun perässä, robotti ei koskaan. Ellei sitten tietoturva petä, ja älyrobottikoira hakkeroidaan ohjaamaan avustettavansa rotkoon.

Älytekniikka ja eläimet voivat myös palvella yhdessä: koira voi painaa kuonollaan älylaitteen ruutua ja pyytää apua.

Aiheeseen liittyvät artikkelit