Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Ihmiset Kuhmon perukassa arvostavat luontoa ja omaa rauhaa

Ihmiset & kulttuuri 02.04.2017 Kuhmo

Kuhmon sivukylillä väki vähenee ja palvelut ovat kaukana. Perukassa asuvat ihmiset ovat kuitenkin tyytyväisiä elämäänsä.


Kimmo Rauatmaa
Erähenkinen perhe Jaakko (vas.), Kalle, Markku, Matti ja Tanja Aittokoski viihtyy mainiosti Kuhmon Kuusamonkylällä.
Erähenkinen perhe Jaakko (vas.), Kalle, Markku, Matti ja Tanja Aittokoski viihtyy mainiosti Kuhmon Kuusamonkylällä.
Kimmo Rauatmaa
Kahvilayrittäjä Pekka Pöllänen (vas.) vaihtoi kuulumisia Väinö Huotarin kanssa. Paikallisen Suomi-Venäjä- seuran puheen­johtaja Huotari oli paluumatkalla Vienan Karjalasta.
Kahvilayrittäjä Pekka Pöllänen (vas.) vaihtoi kuulumisia Väinö Huotarin kanssa. Paikallisen Suomi-Venäjä- seuran puheen­johtaja Huotari oli paluumatkalla Vienan Karjalasta.
Kimmo Rauatmaa
Kaisa ja Timo Piirainen muistelivat kotiseutunsa vaiheita kotonaan Kuhmon Lentiirassa.
Kaisa ja Timo Piirainen muistelivat kotiseutunsa vaiheita kotonaan Kuhmon Lentiirassa.
Kimmo Rauatmaa
Vartiuksen raja-asema on vilkas rajanylityspaikka. Itärajan takana on Kostamus, jonka rakentaminen työllisti aikoinaan suuren joukon kainuulaisia.
Vartiuksen raja-asema on vilkas rajanylityspaikka. Itärajan takana on Kostamus, jonka rakentaminen työllisti aikoinaan suuren joukon kainuulaisia.
Kimmo Rauatmaa
Ylä-Vieksin kylässä sijaitseva Koskenmäen kauppa on viimeisiä perukassa toimivia elintarvikekauppoja.
Ylä-Vieksin kylässä sijaitseva Koskenmäen kauppa on viimeisiä perukassa toimivia elintarvikekauppoja.

Suomen itärajan tuntumassa sijaitsevan kainuulaisen Kuhmon syrjäkyliä kutsutaan nimellä perukka.

Väki kylillä on vähentynyt vuosikymmenten saatossa rajusti. Perukasta on kymmeniä kilometrejä Kuhmon kaupungin keskustaajamaan ja palveluiden äärelle.

Kuitenkin moni haluaa 2010-luvullakin asua perukassa. Muuttaapa korpikyliin toisinaan uusi lapsiperhekin.

MT vieraili Kuhmon Kuusamonkylässä, Iivantiirassa, Vartiuksessa ja Lentiirassa haastattelemassa perukan asukkaita.

Miltä näyttää maailman meno perukasta katsottuna vuonna 2017?

Elämä Kuhmon kylissä oli vilkasta sotien jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla.

1960-luvun alussa Kuhmossa asui enimmillään lähes 14 500 ihmistä.

Tämän vuoden alussa asukasluku on hieman yli 8 600. Asutus on keskittynyt voimakkaasti kaupungin keskustaajamaan, jossa asuu noin 6 700 henkeä.

Rajakaupungin ominaispiirteitä ovat pitkät välimatkat kylämuodostelmien välillä. Maisema on erämaista, vaaramaista ja mäkistä.

Valtaosa pinta-alaltaan laajasta maaseutu­kaupungista on korpimetsien peitossa.

Kuvataiteilija Urho Kähkönen asui 25 vuotta Helsingissä ja Turussa. Kahdeksan vuotta sitten hän palasi takaisin lapsuudenkotiinsa Kuhmon Kuusamonkylään.

”Kun muutin tähän, talo oli ollut tyhjillään kahdeksan vuoden ajan. Aluksi piti seurata, saako tästä vielä asumiskelpoisen. Remontti sujui hyvin. Korkea sokkeli on ollut 1963 rakennetun talon pelastus”, Kähkönen sanoo.

Syyt perukkaan paluulle olivat moninaiset.

Kähkönen asui seitsemän vuoden ajan lapsuudenkodissaan siskonsa kanssa ja toimi tämän omaishoitajana.

”Sisko muutti viime syksynä hoitokotiin Kuhmon keskustaan, kun kunto alkoi huonontua”, hän kertoo.

Toisaalta lapsuudenkoti oli ollut pitkään tyhjillään ja kiinteistön suhteen oli tehtävä jokin ratkaisu.

Kolmas syy paluumuutolle oli tarve etsiä työrauhaa ja taiteellista vapautta.

”Kun virikkeitä ei ole paljon, saan keskityttyä hyvin luovaan työhön. Mieli­kuva boheemista rentusta Lapin sydämessä lienee aika rakennettu. Ei kuvataidetta pysty tekemään, jollei ole aika kurinalainen”, Kähkönen toteaa.

Vastapainoa maalaiseloon tuovat työmatkat, jotka kuljettavat taiteilijaa ympäri maata.

”Taiteellisesti olen parhaimmillani perukan rauhassa ja luonnon keskellä. Välillä kaipaan myös kaupunkiin ja ihmisten pariin. Se tuo elämään tiettyä ilmaa.”

Kuusamonkylässä on tällä hetkellä 37 asukasta. Matkaa Kuhmon keskustaan on 50 kilometriä.

Palvelut sijaitsevat keskustassa, kun lähiseudun kyläkaupat ovat lakanneet yksi toisensa jälkeen.

”Pelkästään sinä aikana, kun olen tässä taas asunut, palvelutaso on heikentynyt paljon. Toisaalta tänne muuttavat kyllä tiedostavat, etteivät palvelut ole aivan kulman takana.”

Teiden heikko kunto huolettaa.

”Tiestö on päästetty paikka paikoin surkeaan kuntoon. Tietyllä säällä väylät muuttuvat lähes ajokelvottomiksi”, Kähkönen harmittelee.

Kuvataiteilija toivoo, että Suomen syrjäseudut huomioitaisiin nykyistä paremmin.

”On kestämätöntä kehitystä, jos koko Suomen väestö keskitetään muutamaan sumppuun.”

Löytyypä Kuusamonkylästä, melkein Kähkösen naapurista, yksi lapsi­perhekin. Markku ja Tanja Aittokoski muuttivat Tanjan ”mummulaan” kaksi vuotta sitten.

Kylän sijainti keskellä suuria metsämaita on sopiva erähenkiselle pariskunnalle.

”Harrastamme molemmat metsästystä. Luonto, rauha ja harrastukset ovat meille täällä lähellä”, Tanja kertoo.

Pariskunta asui ennen Kuhmoon muuttoa Pohjois-Pohjanmaalla Pyhäjärvellä.

”Kaipasimme luonnon rauhaan. Otin lopputilin Pyhäsalmen kaivokselta ja muutimme tähän. Remontoimme talon itse. Hetkeäkään ei ole päätöstä kaduttu”, Markku summaa.

Aittokosket kulkevat töissä Kuhmon keskustassa 50 kilometrin päässä.

Tanja työskentelee sairaanhoitajana, Markku puolestaan puuelementtitaloja valmistavassa yrityksessä.

Pojat Jaakko, 7, Kalle, 6 ja Matti, 3, kulkevat samalla kyydillä kouluun ja päiväkotiin.

Perheeseen kuuluu myös kahdeksan koiraa.

Aittokosket viihtyvät perukassa niin hyvin, etteivät suostu edes harkitsemaan taajamaan muuttoa.

”Ehkä sitten joskus, kun vanhain­kotiin pitää mennä. Muuten ei täältä pois lähdetä”, Tanja sanoo ja naurahtaa.

Ainoa arjen huoli syrjäkylällä on turhan lepsuksi koettu suurpetopolitiikka.

”Täällä päin on sattunut runsaasti susivahinkoja. Kaatolupia pitäisi saada helpommin susille, jotka tulevat pihapiiriin pyörimään”, Markku kiteyttää.

Kuusamonkylästä matka jatkuu naapurikylään Iivantiiraan.

Iivantiiran kyläaktiivit ovat tarttuneet toimeen parantaakseen maaseutukylien laajakaistayhteyksiä.

Luoteis-Kuhmon kyläverkko-osuuskunta kattaa kaksi viidesosaa Kuhmon pinta-alasta. Se sijoittuu nimensä mukaisesti paikkakunnan luoteisosaan.

”Ihmiset muuttaisivat maaseutu­kyliin, jos palvelutaso olisi kunnossa. Ongelma on, että valtiovalta ja päättäjät ovat tyhjentäneet kylät kohta kaikista palveluista”, valokuituhankkeen nokka­mies Philip Donner valittelee.

”Keskuksissa ei oikein kunnioiteta sitä, miten tärkeä asia hyvä nettiyhteys on. Kun muut palvelut ovat kaukana, pitäisi verkkoyhteyksien vetämisen olla täällä kylillä halpaa. Sen sijaan se on tehty tolkuttoman kalliiksi”, Donner toteaa.

Donnerin kotona on käymässä Iivantiiran kyläyhdistyksen puheenjohtaja, paikallisesti sanottuna kyläpäällikkö, Voitto Pulkkinen.

Kyläpäällikkö tukee täysin voimin kyläverkko-osuuskunnan tavoitteita.

”Kyllä koko Suomi pitää tuoda nykyaikaan laitojaan myöten. Verkkoyhteydet ovat nykyään kaikki kaikessa.”

Pöydän ääressä istuu myös kirjailija Pertti Kiira.

Hän allekirjoittaa vuokrasopimuksen Iivantiirassa sijaitsevaan vuokra-asuntoon.

”Monikin asia vetää perukkaan. Luonto täällä on täysin vertaansa vailla. Asun tällä hetkellä Helsingissä, mutta tarvitsen rauhaa kirjoittamiseen”, Kiira kertoo.

”Haluan päästä elämään tässä vaiheessa hieman toisenlaista elämää. Rauhallisempi elämänrytmi houkuttelee.”

Iivantiirasta Kuhmon keskukseen kertyy matkaa vajaat 50 kilometriä.

Seuraava kohde on Vartiuksen raja-­asema, jonka läpi kulkevalla Kostamustiellä venäläiset ajoneuvot ovat tuttu näky.

Pekka Pöllänen on pitänyt kahden kilometrin päässä Venäjän rajasta sijaitsevaa Kahvila Raja-Konttia vuodesta 1992.

Lounasravintolan ja kahvilan yhteydessä on myös pieni elintarvikekauppa.

”Bisnes perustuu mitä suurimmissa määrin venäläisiin. Viime kuussa venäläisten osuus oli 15 500 henkeä, suomalaisten 13 500”, Pöllänen kertoo.

Yrittäjän mukaan venäläisten määrä on viime aikoina hieman kasvanut.

”Se on toki myönteinen suuntaus. Takavuosina venäläisturistien jonot kiemurtelivat tiskiltä ovelle ja ulos asti. Niistä ajoista ollaan kaukana.”

Raja-Kontin olemassaolo perustuu itärajan läheisyyteen.

Vartiushan sijaitsee, Pölläsen sanoin, kaukana kaikesta.

”Kuhmoon on 70, Kajaaniin 120 ja Suomussalmelle 80 kilometriä. Tuohan se haasteensa yritystoimintaan, kun joka paikkaan on jumalattoman pitkä matka.”

Ruplan kurssin heilahtelut vaikuttavat yrityksen kannattavuuteen enemmän kuin mikään muu.

”Kun rupla on vahva, tietää se hyvää myös tänne itäiseen Suomeen. En osaa pelätä itärajaa, vaikka jotkut täällä ovat epäluuloisia Venäjää kohtaan. Minulle venäläiset ovat tärkein asiakaskunta.”

Iltapäivä on jo ehtinyt pitkälle, kun ajan keskelle Lentiiran kylämuodostelmaa.

Lentiirassa on selkeä taajamarakenne, mikä erottaa sen aiemmin päivällä nähdyistä hajanaisista kylämuodostelmista.

Eläkkeellä oleva maaseutuyrittäjä ja taksimies Timo Piirainen tarjoaa kahvia ja luennoi samalla kylän historiasta.

”Vielä 1970-luvulla Lentiira oli sellainen malliesimerkki kehittyvästä maaseutukylästä. Tänne tultiin tutustumaan eri puolilta maata. Työikäistä väkeä riitti ja palveluita oli joka lähtöön. Oli terveydenhoitajia, useita kauppaliikkeitä, oma rajaseutu­pappikin”, Piirainen muistelee.

Sittemmin väestökato on iskenyt rajusti Kainuun kyliin.

”Väestön väheneminen aiheuttaa sen todellisen näivettymisen maa­seudulla. Palvelurakenteita ei pystytä kehittämään, kun tekijöitä ei ole tarpeeksi.”

Aurinko laskee mailleen, kun saavun Kuhmon keskustaan. Taajama tuntuu suorastaan sykkivältä keskukselta perukan kylien jälkeen.

Muutama auto lipuu Kainuuntietä pitkin. Lapsiperheet asioivat ruokakaupoissa.

Perukka-kierros on päättynyt. Auton trippimittarissa on 190 kilometriä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit