Ihmiset & kulttuuri

Isännän erikoinen urapolku: Taustatanssijasta XL5:n perustajaksi ennen sukupolvenvaihdosta

Ihmiset & kulttuuri 28.04.2017

Kun Kaija Koon taustatanssijaksi pääsy tökkäsi, Perttu Jaakkola päätti ryhtyä musiikkibisnekseen ja perusti XL5-poikabändin.


PAsi Leino
"Olen ollut onnekas. Sain toteuttaa nuoruuden haaveita ennen kotitilalle paluuta. Vieläkin syntyy ideoita, joita toteutan täysillä. Ehkä en kuitenkaan enää lähtisi samalla rohkeudella koetanssiin", pohtii ypäjäläinen maanviljelijä ja Loimijoki Golfin toimitusjohtaja Perttu Jaakkola.

Ypäjäläinen maajussi Perttu Jaakkola, 44, on aina tiennyt jatkavansa kotitilaa. Koulunkäynnin ja isännyyden välissä oli kuitenkin kymmenen vuotta aikaa tavoitella unelmia.

"Minulla oli mahtava tilaisuus tehdä kaikkea sellaista, mistä moni uraa tekevä on saanut vain haaveilla. Lähdin Ypäjältä suureen maailmaan kokeilemaan mitä maailmalla olisi minulle tarjota. Ja olihan sitä kaikkea."

Koulun penkki ei nuorta Perttua kiinnostanut. Lukiokin jäi kesken.

"Olin juuri sen verran hyvä, että selvisin aina ilman suurempaa vaivannäköä. Lukiossa huomasin pian, ettei kiinnostus riitä. Lähdinkin maatalousoppilaitokseen Loimaalle ja sen jälkeen armeijaan."

Kun armeija oli ohi, elettiin Suomessa 90-luvun laman syvintä aikaa. Perttu Jaakkola muutti pääkaupunkiseudulle ja pääsi Keskon Hakkilan keskusvarastolle keräilijäksi. Nuorukainen hankki myös toisen työn Mäkkärin kassalta.

"Sitten näin ilmoituksen Hesarissa, missä haettiin porukkaa Marco Bjurströmin tanssiryhmä Step Upiin. Siellä olivat kaikki Tinot ja Teresat, sen ajan kuuluisuudet. Minä halusin myös!"

Nuoren miehen tanssikokemukset olivat peräisin sen ajan discoista. Tyyli oli vähän jäykkää. Lanneliikekään ei tainnut niin erikoinen olla.

Koetanssitilaisuudessa piti harjoitella koreografin ohjauksessa viiden minuutin koreografia ja mennä sitten esittämään se.

"Pelkäsin. Olin ihan kujalla. Rehellisesti voin sen sanoa. Olen 188 senttiä pitkä ja tällainen raamikas mies taisi olla enemmän huvittava näky. Jotenkin kuitenkin pääsin siitä läpi. Nykyään minua ei saisi moiseen mukaan, mutta nuorena on rohkea ja ennakkoluuloton. Uskaltaa laittaa itsensä likoon. Kun ei tiedä, että epäonnistuakin voi."

Jokin esiintymisessä puri raatiin, sillä Jaakkola valittiin tanssiryhmän jäseneksi.

"Haaveilin Kaija Koon taustatanssijaksi pääsystä. Karmea tunnustaa, mutta mielestäni se näytti mahtavalta ja Kaija Koo oli upea."

"Asiasta keskusteltiin, mutta minulla ei ollut mitään saumaa. Tanssijana olin tyypillinen 80-luvun discojen kasvatti. Vaikutteet olivat peräisin Michael Jacksonilta ja hiphopista. Mitä nyt täältä Ypäjältä voi tulla, vaikka minulla olikin aikoinaan Ypäjän ensimmäinen rullalauta."

Tanssiryhmän kautta Jaakkola pääsi ruotsinlaivoille töihin. Työt sisälsivät yöt showtanssia ja päivät myynninedistämistä.

"Se oli opettavaista. Koko työ oli sitä, että saadaan ihmiset ostamaan lisää. Se oli läpeensä sosiaalista. Tykkäsin siitä hirveesti. Opin sellaisen myyntivaihteen, josta on ollut myöhemmin elämässä hyötyä."

Kun haave Kaija Koon taustatanssijan urasta oli kuitenkin kaatunut, Jaakkola keksi tilalle uuden unelman.

"Rupesin miettimään poikabändin perustamista. Taustalla oli ajatus Take Thatin kaltaisesta ryhmästä."

Jaakkola pohti asiaa alun perin Marco Bjurströmin kanssa, mutta se ei johtanut mihinkään. Aikakoneen, Taikapeilin ja Antti Tuiskun ensimmäisten levyjen tuottaja Kristian Maukonen kehotti luomaan ensin iskevän biisin.

"Forssalainen tiskijukka Miika Eloranta oli kuullut, että olen kiinnostunut musasta. Aloimme yhdessä tekemään demoja, kunnes saimme aikaiseksi omasta mielestämme riittävän hyvän kappaleen."

Kaksikko päätyi takaisin Kristian Maukosen juttusille. Yhtäkkiä syntyi bändi, XL5. Mukaan värvättiin Mika Ikonen, Petteri Tolonen ja Jarkko Linnavalli.

"Se levisi käsiin. Kun me joulukuussa saimme levytyssopimuksen, maaliskuussa oltiin jo listaykkösiä vuonna 1996. Toukokuussa ruvettiin kiertämään Suomea."

Sinä kesänä kilometrejä kertyi matkamittariin yli 40 000. Keikkoja oli sata. Hienoimmaksi kokemuksekseen Jaakkola kertoo Stadionilla järjestetyn Puhdas elämä lapselle -konsertin.

Syksyn myötä koitti synkempi vaihe, josta ei ole paljoa puhuttu.

"Minulla oli bändin isähahmon rooli. Ajoin keikkabussia ja hoidin ikään kuin kiertuemanagerin hommat. Yllättäen sain bändistä potkut, vaikka olin sen itse perustanut ja pitänyt kasassa. No hetken kuluttua levähti se bändikin..."

Perttu Jaakkola ei muistele aikaa kuitenkaan pahalla mielellä. Tippuminen iltapäivälehtien lööpeistä tavalliseksi tallaajaksi oli hetken aikaa kipeä paikka.

"Ymmärrän turhia julkkiksia, jotka jäävät kiinni julkisuuteen. Se on kuin huume. Saat kutsuja tilaisuuksiin ja uusia kansikuvia. Siihen aikaan julkisuudessa ei edes revitty ihmisiä samalla tavoin kuin nykyään. Meitäkin kohdeltiin silkkihansikkain. Ei kaiveltu törkyä."

Jaakkolalle kävi kuitenkin hyvin. Pian tuli soitto nuoriso-ohjelma Jyrkistä.

"Haluaisinko lähteä tekemään Jyrki countdownia. Pääsin telkkarimaailmaan käsiksi, mikä oli taas uusi ja mielenkiintoinen juttu."

Kun Jyrkistä vähennettiin väkeä, lähtö tuli myös Perttu Jaakkolalle.

"Minulla oli siihen aikaan ruotsalainen tyttöystävä, jonka kanssa muutin Göteborgiin. Päädyin perustamaan Asko Kuusisen kanssa levy-yhtiön. Teimme Sanna Pietiläisen, Milana Misicin, Kati Forssin ja Tanjan levyt. Mikään ei kuitenkaan breikannut isosti."

Vuosituhannen vaihteessa kotoa tuli viesti, että alahan poika suunnata kotitilan suuntaan. Ypäjälle jo aiemmin perustettua golf-kenttää piti ryhtyä laajentamaan.

"Isä halusi jäädä eläkkeelle ja samaan aikaan piti ryhtyä suunnittelemaan isoa investointia. Jos me emme olisi laajentaneet, joku muu olisi tehnyt sen. Sukupolvenvaihdos tehtiin 2001 keväällä. Samalla alettiin laajentamaan golfkenttää 18-reikäiseksi."

Idea golfkentän perustamisesta oli alun perin syntynyt sukulaismiehen tokaisusta.

"Siihen aikaan se oli pähkähullu ajatus. Suomessa oli vain 30 kenttää. Se oli herrojen peli. Vanhemmat aloittivat kuitenkin pienesti ja vaatimattomasti, minkä ansiosta mukaan lähtivät tavalliset ihmiset."

Nyt on alkamassa Loimijoki Golfin 27:s kesäkausi. Perttu Jaakkola on yhtä aikaa yrityksen toimitusjohtaja ja kenttämestari. Mies lähtee aamukuudelta töihin.

"En pelkää kovaa työtä. Muistan vielä päivät, kun piti mennä yksin takahuoneeseen itkemään, kun ei enää jaksanut. Vedin yksinäni täällä 16-tuntisia päiviä, kun ei ollut ketään muuta."

Työ on kuitenkin kantanut. Puhumme unelmista ja miksi niitä on tärkeä tavoitella. Nelikymppisenä elämä ei ole ohi. Päin vastoin.

"Eihän tämä nyt tietenkään vielä riitä. Intoa on yhä tehdä jotain muutakin. Tässä on kaksi vuosikymmentä hyvää työuraa edessä. Kyllä minä vielä muutaman idean siinä ajassa keksin."

Jaakkolan puolisolla Minna Alakoskella on Ypäjän keskustassa majatalo ja 40 hengen ravintola. Pariskunta hoitaa myös Ypäjän Hevosopiston ravintolatoimintaa.

"Pyöritämme yhdessä Ypäjän suurinta palvelualan keskittymää. Olemme tämän kylän kolmanneksi suurin työantaja. Yritysten liikevaihto on 1,5 miljoonaa vuodessa. Työllistämme lähes 40 henkeä."

Ihan tavalliseksi maanviljelijäksi Perttu Jaakkolaa ei voi kuvailla vieläkään. Elämänkokemus paistaa miehestä.

"Meillä on edelleen maatila. Se on kaiken perusta. 70 hehtaaria viljelyksessä ja 60 hehtaaria nurmikkoa, jota leikataan kasvukauden aikana 200 hehtaaria viikossa."

Aiheeseen liittyvät artikkelit