Ihmiset & kulttuuri

Kainuulaisjärvi vetää vertoja tropiikin sukellusvesille – "Ei tällaisia paikkoja Suomessa juuri ole"

Ihmiset & kulttuuri 11.07.2017 Suomussalmi

Sukeltajat suuntaavat yhä useammin kauko­maiden vesiin. Silti suomalaisissa järvissä sukeltavat vielä muutkin kuin kalat ja hyönteiset.


Lari Lievonen
Joukko sukeltajia nousee Öllöristä rastiradan suorittamisen jälkeen.
Joukko sukeltajia nousee Öllöristä rastiradan suorittamisen jälkeen.
Stiina Hovi
Hossan kansallispuisto sijaitsee pääosin Suomussalmen kunnassa Kainuussa.
Hossan kansallispuisto sijaitsee pääosin Suomussalmen kunnassa Kainuussa.
Jari Hyppönen
Öllörin pohjalla olevan lavaverkoston päällä suoritetaan Hossan sukellus­leirien tehtäviä.
Öllörin pohjalla olevan lavaverkoston päällä suoritetaan Hossan sukellus­leirien tehtäviä.
Jari Hyppönen
Koska ahven on parvikala, sen lähestyminen on helpompaa kuin esimerkiksi hauen.
Koska ahven on parvikala, sen lähestyminen on helpompaa kuin esimerkiksi hauen.
Jari Hyppönen
Haukea on lähestyttävä hyvin varovaisesti, mikäli sitä mielii kuvata.
Haukea on lähestyttävä hyvin varovaisesti, mikäli sitä mielii kuvata.
Lari Lievonen
Sukeltajat ja kalastajat tulevat Hossassa hyvin toimeen keskenään.
Sukeltajat ja kalastajat tulevat Hossassa hyvin toimeen keskenään.

Hossan kansallispuiston kupeessa Suomussalmella sijaitsee pieni suppajärvi nimeltä Öllöri. Kaukana Kainuun korvessa seisovana se ei juolahda ensimmäisenä mieleen, kun mietitään Suomen kauneinta vesistöä.

Silti Hossaan suuntasi tänäkin vuonna joukko sukeltajia, joiden mielestä juuri tämä järvi on Suomen ihmeellisin. Öllörin turkoosiin vivahtava vesi on niin kirkasta, että laiturilta näkee pohjaan yli kolmen metrin syvyyteen.

Järvessä ei ole lainkaan virtaamaa. Siksi vähähappiseen pohjaan uponneet puunrungot pysyvät liki muuttumattomina.

Sukellus-Hossa ry on pitänyt sukellusleirejä kansallispuiston maisemissa jo vuodesta 1988 lähtien.

”Joskus, kun auringonvalo siivilöityy matalassa vedessä kaislojen välistä hienosti, miettii, että ei tällaisia paikkoja Suomessa juuri ole”, kertoo Heli Raittinen, yksi leirin järjestäjistä.

Nyt Hossan sukellusleiri järjestettiin kuitenkin viimeistä kertaa. Toimintaa pyörittävä yhdistys tosin jatkaa eloaan, ja aktiiviset jäsenet tulevat vastakin Hossaan sukeltamaan. Mutta sukellusleirien aika on ohi. Osallistujia ei ole ollut riittävästi enää aikoihin.

Vuoden 2016 leiri jouduttiin perumaan liian vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Viime vuonna järjestäjät odottivat 32 osallistujaa, mutta ilmoittautuneita tuli vain 14.

”Suomalainen järvisukellus ei enää erityisemmin kiinnosta, eivätkä tällaiset toimintaleirit”, kertoo Sukellus-Hossa ry:n jäsen Lauri Pirttiaho.

”Suomessa on karua sukeltaa mutta ei riittävän extremeä, että sellaisesta kiinnostuneet tulisivat tänne.”

Kerran Hossassa käyneet kiittelevät kuitenkin leirien toiminnallisuutta. Öllörin pohjaan on vuosien saatossa rakennettu lukuisista lavoista koostuva verkosto. Sitä käytetään leirin erilaisten tehtävien, kuten vedenalaisen nikkaroinnin, suorittamiseen. Siinä ohessa itse sukeltamisesta tulee rutiinisuoritus, jopa aloittelijoille.

Hossan leireillä käy kaikentasoisia sukeltajia konkareista keltanokkiin. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluvalla Emma Barrowlla oli leirin alkaessa takanaan alle 10 sukelluskertaa. Nekin olivat karttuneet Thaimaan ja Kreikan vesissä.

”Siellä on vähän erinäköistä elukkaa ja ympäristöä”, juuri laiturille noussut Barrow kuvailee etelän sukelluksiaan.

Moni suomalainen sukeltaja lähtee nykyään eksotiikan perässä etelään. Välineiden vuokrauksesta on tullut yhä helpompaa, ja eläimet ja ympäristö ovat etelän vesissä erilaisia.

Sukellusharrastus on muuttunut. Suomalaiset sukellusseurat menettävät asemaansa samalla, kun sukelluskurssit lisäävät suosiotaan. Lisäksi kaukomaiden vesissä on parempi näkyvyys kuin suomalaisissa.

”Metsäojitusten aiheuttama sakka on värjännyt kaikki pohjoisen joet ruskeiksi, samoin on käynyt järville. Etelässä tätä aiheuttavat peltojen lannoitteet”, Heli Raittinen kertoo.

Öllöri ja sitä ympäröivät lammet ovat suomalaisiksi vesistöiksi poikkeuksellisen kirkkaita.

Virtaama ei kuljeta näihin vesiin humusta. Sitä vastoin ihmisten roskat päätyvät aika-ajoin myös Hossan järviin ja lampiin. Sukellusleirin osallistujat ovat tehneet vuosittain töitä kansallispuiston vesien siivoamiseksi.

Toisen leiripäivän illallisen jälkeen sukeltajat lähtevät siivoamaan Öllörin lähellä sijaitsevia Keihäslampea ja Huosilampea. Pinnan alle painuvat siivousryhmät tuovat saaliinaan muutamia lasipulloja, uistimia ja metrikaupalla siimaa. Mitään suurta ei löydy.

”Ihmiset ovat oppineet olemaan nakkelematta roskaa järviin. Todella positiivista”, Lauri Pirttiaho toteaa kulkiessaan pitkin Keihäslammen rantaa.

Suurin osa lammista löytyvästä roskasta on siimaa, jonka jäämistä veden alle on varsin vaikeaa välttää. Ovathan sekä Keihäslampi että Huosilampi kalastajien suosiossa. Vastakkainasettelua sukeltajien ja kalastajien välillä ei kuitenkaan juuri ole.

Hossan leireillä sukeltaminen on keskittynyt pääosin Öllöriin, kalastus taas viereisiin lampiin. Siivoussukellukset ovat vieneet vain yhden illan. Muutoin kalastajat ovat saaneet lammet käyttöönsä.

Ensimmäisinä leirivuosina sukeltajilla oli harppuunat mukanaan. Saalis jäi silloin kuitenkin niin laihaksi, että harppuunat päätettiin jättää kotiin. Leirien toiminnallisten osuuksien lisäksi veden alla lähinnä katsellaan.

”Veden alla Hossassa on hyvin rauhallista, jopa meditatiivista. Mitä hitaammin siellä liikkuu, sitä enemmän ehtii nähdä”, Raittinen kuvailee.

Hän kertoo, kuinka veden alle päästessä maailma pinnalla unohtuu. Vaikka takana olisi kuinka huono päivä tahansa, veden alla se painuu mielestä. Murheet eivät seuraa sukeltajaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit