Ihmiset & kulttuuri

Kuusamossa tehdään uistimia, joita Kekkonenkin käytti

Ihmiset & kulttuuri 10.07.2017

Kuusamossa on valmistettu uistimia jo 50 vuoden ajan. Toinen yrityksen perustajista lähti MT:n kanssa ongelle.


Lari Lievonen
Paavo Korpua on kalastanut vuosikymmenien ajan. Tällä kertaa saalis jäi kuitenkin saamatta.
Paavo Korpua on kalastanut vuosikymmenien ajan. Tällä kertaa saalis jäi kuitenkin saamatta.
Lari Lievonen
Tehtaanmyymälän akvaariossa kävijät pääsevät ihmettelemään kaloja lähietäisyydeltä silloinkin, kun kalaonni ei suosi.
Tehtaanmyymälän akvaariossa kävijät pääsevät ihmettelemään kaloja lähietäisyydeltä silloinkin, kun kalaonni ei suosi.
Lari Lievonen
Urho Kekkonenkin käytti Kuuusamon uistimia.
Urho Kekkonenkin käytti Kuuusamon uistimia.
Lari Lievonen
Kuusamon Uistin Oy:n yksi tunnetuimmista malleista on Professor.
Kuusamon Uistin Oy:n yksi tunnetuimmista malleista on Professor.

Paavo Korpua, toinen Kuusamon Uistin Oy:n perustajista, pahoittelee heti kättelyssä: ”Jalka on sen verran kipeä, että en pääse ahvenpaikalle. Mennään koettamaan kirjolohta.”

Heti kohta hän pahoittelee taas. Hän on nimittäin kova noitumaan.

On torstai 29. kesäkuuta. Päivä on lämmin ja Kuusamossa paistaa aurinko miltei pilvettömältä taivaalta. Helsingin yliopiston kalakalenteri tietää kertoa, että vuonna 2017 kesäkuun 29. päivänä kala liikkuu ja syö satunnaisesti.

”Kyllä se tuntuu pitävän kutinsa”, Korpua kommentoi kalenteria.

Ennen kalalle lähtöä on kuitenkin istuttava hetkeksi alas ja juotava kahvit. Siinä sivussa 83-vuotias Korpua kertoo elämästään, nuoruudestaan ja yrityksen perustamisesta.

”Saksalaiset polttivat perääntyessään Kuusamon. Sodan jälkeen täällä asuttiin korsuissa. Minä pääsin lähtemään Kajaaniin, missä Pelastakaa lapset ry tappoi täitä sotalapsilta.”

Korpua pääsi sijaisperheeseen Lahteen. Siellä hän opiskeli myös kellosepäksi.

Ennen uraa uistinten parissa Korpualla oli vaimonsa kanssa pesula. Sen takahuoneessa hän ja yrityksen toinen perustaja Paavo Teittinen valmistivat Kuusamon Uistimen ensimmäiset mallit.

Paja on kasvanut melkoisesti niistä päivistä. Käymme katsomassa, kun täällä kerran ollaan.

Ensin käydään kääntymässä tehtaanmyymälän kanssa samoissa tiloissa sijaitsevassa pajassa. Korpua esittelee keskipakoiskonetta, jolla valmistetaan mormuskoita.

Pajan puolelta palataan myymälään katselemaan uistimia.

Suurin osa vanhoista malleista on Paavo Korpuan suunnittelemia. Uistimet ovat sen verran hyviä, että Urho Kekkonenkin käytti niitä. Myymälän seinällä on siitä valokuva todisteena. Seinällä on myös Suomalaisen Työn Liiton myöntämä kultainen avainlippu.

”Aina silloin tällöin ne luovuttelevat vaikka mitä”, Korpua kommentoi kunniakirjaa.

Kuusamon Uistin merkittiin kaupparekisteriin 50 vuotta sitten. Perustamisen jälkeen yritys toimi ensimmäiset 10 vuotta lainatiloissa.

Valmiit uistimet annettiin pienille firmoille lainaan. Jos kuvat menivät kaupaksi, niistä piti maksaa. ”Eivät maksaneet”, Korpua toteaa.

Siitä huolimatta uistinyritys kasvoi. Itse asiassa niin paljon, että tuotantotiloja piti laajentaa. Tilat löytyivät naapurista, vanhasta Salon Turkiksen karvalakkitehtaasta.

Korpuan virveli on tallessa uuden tehtaan eteisessä. Se pitää käydä hakemassa, sillä kalapaikalla Helilammella mato-onkiminen on Korpuan mukaan kielletty. Virvelin haun yhteydessä on kuitenkin syytä käydä katsomassa myös uudempia tiloja.

Uuden tehtaan puolella käy tasainen kilke ja hydraulisten laitteiden sihinä. Ensimmäisessä huoneessa uistimia pakataan myyntirasioihin. Ihmiskädet koskettavat Kuusamon uistimia tuotannon jokaisessa vaiheessa.

Korpua jatkaa pakkaamon läpi syvemmälle tehtaaseen. Siellä uistimet pestään, maalataan ja pinnoitetaan.

Kello on yli puolen päivän. Lento Kuusamosta takaisin etelään lähtee aikataulun mukaan kello 14:20. Aikaa kalastukseen on ennalta annettujen ohjeiden mukaan tunti.

Paavo Korpua ei hötkyile, vaan esittelee maalaamossa laitetta, johon uistimet asetetaan maalausta varten. Polkupyörän renkaasta rakennettu laite syntyi jo silloin, kun yritys toimi vielä pesulan takahuoneessa.

Korpua näyttää vielä noin metrin mittaisessa altaassa, miten jokainen uistinmalli koeuitetaan. Sitten lähdemme koettamaan, kuinka kala tänään syö.

Korpua kiinnittää uistimen, mutta aavistelee heikkoa kalaonnea. Aurinkoinen ja lämmin keskipäivä ei ole paras mahdollinen aika kalastaa.

Laiturille päästyään Korpua alkaa heitellä. Kolmen ensimmäisen kerran jälkeen vaikuttaa siltä, että yliopiston kalakalenteri tosiaan pitää kutinsa. Korpua koettaa muutaman kerran uudelleen, mutta kala ei nappaa vieläkään.

”Pöljiä kaloja kun eivät nämä saatana mihinkään reagoi”, Korpua noituu.

Kahdeksannen heiton jälkeen hän päättää kokeilla, jos toinen uistin olisi enemmän Helilammen kirjolohten mieleen. Päivä on kirkas, samoin lammen vesi. Yksi kala uiskentelee laiturin kupeessa kuin härnäten. Mato-onkeen se nappaisi taatusti, mutta mato on kielletty.

Kalat ovat tällaisina päivinä syvissä vesissä. Paavo Korpua kiinnittää siiman päähän painavamman uistimen, jonka pitäisi onnistua vajoamaan kirjolohien tasolle. Ensimmäinen heitto ja heti nappaa. Ilo on kuitenkin turhan aikaista, sillä kala pääsee pakoon yhtä nopeasti kuin on koukkuun tarttunut.

Korpua koettaa, miten kala nappaa perhoon. Ei nappaa. Puolen tunnin jälkeen kaikki kalat ovat pysyneet lammessa. Lennon lähtöön on enää alle tunti aikaa, joten lienee parasta pakata uistimet ja lähteä.

Jos kalaa olisi tullut, se olisi mennyt ruuaksi. Useimmiten Korpua antaa saamansa kalat eteenpäin, kunhan ei itse joudu niitä perkaamaan.

”Ei perkaamisessa mitään vikaa ole, mutta kaikki aikahan siihen menisi.”

Pyydä ja päästä -kalastus menee hänen mielestään nykyisin liian pitkälle.

”Suurin osa kaloista kuolee sen jälkeen, kun ne on päästetty vapaaksi, mutta hyvä että näihin asioihin kiinnitetään huomiota”, Korpua sanoo.

Korpua seuraa päivittäin uutisia merten tilanteesta ja liikakalastuksesta. Omasta kokemuksestaankin hän puhuu.

”Kuusamojärven vedet eivät ole pysyneet kovin puhtaina. Torniojoen päällä taas voisi vaikka kävellä keväisin jäiden lähdön aikaan, kun vesi on niin likaista.”

Puhuttavaa olisi vielä enemmänkin, mutta aikataulu pakottaa. Juttu on jätettävä kesken.

”Menkää nyt nopeasti, että minulle ei tule vielä jotain kerrottavaan mieleen”, Korpua huikkaa lopuksi.

Onkimiseen varatusta tunnista jäi miltei puolet käyttämättä, eivätkä Helilammen siiat saati kirjolohet napanneet.

Seuraavalla kerralla kalaonni on toivottavasti parempi. Helsingin yliopiston kalakalenteri tietää kertoa, että kalan pitäisi syödä tänä vuonna taas heinäkuun 5. päivänä.

Yleensä se pitää kutinsa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit