Ihmiset & kulttuuri

Lavatähden oma rakkaustarina alkoi sukkapaketista

Ihmiset & kulttuuri 07.10.2017

Pienen pienellä maatilalla syntynyt iskelmälaulaja Reijo Taipale kiersi puoli vuosisataa tanssittamassa suomalaisia


Jaana Kankaanpää
Kultalevyt kodin seinillä muistuttavat Reijo Taipaleen vuosikymmenten menestyksestä.

Vaikka iskelmälaulaja Reijo Taipaletta voi kutsua ilman epäilystä tähtiluokan artistiksi, mies itse haluaa olla vaatimaton.

"Olen tavallisen kansan tanssittaja. Se on hienoa."

77-vuotias viihdemaailman veteraani on kolunnut vuosikymmenten aikana kaikki Suomen tärkeät tanssipaikat ja puhutellut musiikillaan kaikenikäisiä kuulijoita.

"Suomalainen lavakulttuuri on muuttunut valtavasti. Pienet lavat ovat kuolleet ja tanssikulttuurikin on muuttunut. Nyt lavoilla pyörähtelee tanssiharrastajia, jotka juovat hörpyt omista vesipulloistaan. Siitä ei järjestäjien kassaan mitään kerry, vaikka harrastus sinällään onkin hieno", pohtii Taipale.

Yli 50 vuotta lavoilla ihmisiä tanssittanut tähti muistaa faneja, joita on ehtinyt nähdä keikoillaan useilla eri vuosikymmenillä.

"Eräs tosifanipariskunta on käynyt 636 kertaa minua kuuntelemassa."

Miehikkälässä 1940 syntynyt Reijo Taipale on kahdeksasta sisaruksesta nuorin, toinen kaksosista. Vanhimpiin lapsiin oli paljon ikäeroa, joten Reijo muistaa kotona olleen hänen lapsuudessaan neljä lasta.

Perhe eli yksinkertaisissa oloissa hyvin pienellä maatilalla.

"Semmoinen paikka, missä ei elänyt eikä kuollut. Peltoa oli noin neljä hehtaaria, vähän metsää ja muutama lehmä, possuja, kanoja, kissoja, koiria ja yksi leskiäiti sitä kaikkea hoitamassa."

Täytyi olla riuska nainen, joka sai pienestä tilasta elannon perheelle.

"Me lapset olimme hyvin nuoresta apuna. Opimme tekemään töitä. Sodan jälkeen aika oli muutenkin raskasta. Pula ja lama."

Reijo lähti kotoa metsätöihin ja ojankaivuuseen jo alle parikymppisenä. Hän kuvailee lapiohommia raskaiksi.

Armeijan jälkeen mies muutti vuonna 1961 Helsinkiin, missä työtä löytyi rakennustyömailta. Ensimmäinen työpaikka oli Kalliossa apumiehenä.

"Apumiehen homma ei tuntunut ollenkaan niin raskaalta kuin ojankaivuu tai metsätöiden teko märässä, kylmässä ja huonolla ruualla."

Pääkaupunki toi elämään myös uudenlaista iloa. Musikaalinen mies pääsi Helsingissä laulutunneille ja alkoi menestyä iskelmälaulukilpailuissa.

Taipale pääsi levyttämään ensimmäisen levynsä vuonna 1962. Läpimurtolevy Satumaa julkaistiin seuraavana vuonna.

"Lauloin Satumaata keikoilla paljon. Se taisi mennä yleisöön ja veti tanssilattiat täyteen."

Kappale puhuttelee yleisöä vielä tänäkin päivänä. Taipaleelta kysytään aina miksi.

"Se ei ole mitään läpätystä, ottamista tai jättämistä. Se poikkeaa niistä älä jätä tai jo petit minut -kappaleista. Siinä puhutaan kaukokaipuusta, jota on vaikea tarkasti selvittää. Jokainen voi tulkita sen omalla tavallaan."

Kappaletta on ehdotettu jopa virsikirjaan.

Laulajan ura lähti nopeasti nousuun. Taipale muistuttaa, ettei levyttämiseen ollut nykyaikaisia taikatemppuja ja paranteluniksejä. Virheisiin ei ollut varaa.

"Se oli kovaa soittajillekin. Jos joku soitteli vääriä ääniä, tuli kokoonpanosta äkkiä lähtö. Irvailu oli kovaa, jos joku mokasi. Silloin muistutettiin, että harjoittelu tehdään kotona, ei studiolla. Usein saatiin kappaleet purkkiin kerralla. "

Jollei mies ollut levyttämässä, hän matkasi laulamassa lavoilla ympäri Suomea. Lavalle astumiseen liittyi aina jännitystä ja odotusta.

"Se on joka kerta juhlaa. Kun ensimmäiset tahdit soivat, on vain intensiivisesti hyökättävä mukaan. Olen noussut lavalle monta tuhatta kertaa. Se vie aina mennessään."

Taipaleen ääni oli nuorempana tenorivoittoisempi, mutta kypsyi vuosikymmenten aikana baritoniksi.

"Myös ilmaisu on kypsynyt, kun ihminen kypsyy."

Reijo Taipale tunnustaa ihailleensa salaa aina Olavi Virtaa, jonka kanssa pääsi aikoinaan esiintymään monet kerrat. Ensimmäisen kerran hän näki Virran esiintymässä jo vuonna 1952 ollessaan itse 12-vuotias poika.

"Tulen ihailemaan mestari Virtaa kuolemaani saakka. Silmissäni näen vieläkin, kun hän amerikanraudallaan pyyhkäisi lavan eteen ja kääri valkoisen paidan hihat ylös toivottaen yleisölle hyvää iltaa."

Rinnalla on vuosikymmeniä kulkenut vaimo Anita Råback-Taipale, 72. Hänet Reijo pisti silmälle heti Helsingin Pitäjänmäkeen muutettuaan.

"Reijo ajoi aina pyörällä ohi ja moikkasi. Kerran olin lähdössä ystävättären kanssa tanssimaan ja Reijo ilmaantui sinne perässä oman ystävänsä kanssa. Hän haki minua tanssimaan", Anita muistelee iltaa.

Tanssin pyöreissä taisi kulua tovi ja juttu luisti hyvin, mutta:

"Sukka meni rikki."

Reijo lupasi tuoda uudet sukat ja nuori nainen ajatteli, että josko tuokaan. Mutta seuraavana päivänä kotiovelle ilmaantui nuori mies sukkapaketin kanssa.

"Kunnon nylonit. Ihan oikea koko, väri ja kaikki. Oikein hienot sukat, jotka päätyivät käyttöön."

Sen sijaan sukkien paketti on säästynyt muistona kaikki nämä vuodet.

"Vuoden verran seurustelimme ja menimme kihloihin, vuoden päästä naimisiin", muistelee Reijo.

"Kerran totesit, että nyt olisi keikkakalenterissa lauantai vapaata. Että mitä jos pidettäisiin ne häät. Häät pidettiin sitten 19.12.1964", kertoo Anita.

53 vuotta naimisissa olleen pariskunnan koti sijaitsee Helsingin Veräjänmäessä, missä perhe on asunut jo viimeiset 30 vuotta. Pariskunnalla on kolme aikuista lasta.

"Jotkut ihmiset kasvavat yhteen, toiset erilleen. Ainahan elämä tuo vastaan erimielisyyksiä, mutta niistä on selvitty. Jokin liima meidät sai niin yhteen, että hyvä on vieläkin", Reijo Taipale arvioi.

Karisto julkaisee lokakuussa Reijo Taipaleen elämäkerran, jonka on kirjoittanut Hellevi Pouta. Vuosikymmenten aikana useampi kustantaja on kysellyt elämäkerran perään, mutta taiteilijalla on aina ollut kiire.

"Tuntuu siltä, että kymmenen vuotta uraa tehneet julkaisevat nykyään elämäkertoja. Minä haluan tehdä sen vain kerran."

"Kun täytin 50, kysyttiin. Kun täytin 60, kysyttiin. Kun täytin 70, harkitsin. Nyt sitten on vihdoin ollut sopiva aika, kun olen 77."

Elämäkerran tekemiseen on käytetty runsaasti aikaa. Se taisi olla myös mukavaa.

"Aiemmin olin aina keikkahommissa kiinni. En olisi pystynyt syventymään tällaiseen miltei vuoden kestävään projektiin."

Taipale on sympaattinen tähti. Hän tunnustaa yhä kaipaavansa lavalle – tai sitten ei. Viime kesä oli ensimmäinen, kun tähti ei enää esiintynyt.

"Soittoja tuli edelleen, mutta ehkä se aika on nyt ohi. Viimeksi kävin keikalla reilu vuosi sitten."

Ikää on jo sen verran, että fyysinen kunto ei ehkä enää täysin riitä sellaiseen suoritukseen lavalla, minkä tähti itse haluaisi antaa. Kysymykseen terveydestä mies vastaa pyöreästi, että vanhuus jo vähän painaa.

"Ihan hyvässä kunnossa. Vähän kädet tärisevät."

Haurautta on jo olemuksessa ja rivien väleistä luettavissa, mutta kysymyksiin mies vastaa terävästi.

"Muutama tunti on univelkaa jäänyt kiertue-elämästä, mutta en minä vieläkään oikein päiväunia nuku."

Aiheeseen liittyvät artikkelit