Ihmiset & kulttuuri

Lavatanssijumpassa ei kukaan jää seinäruusuksi

Ihmiset & kulttuuri 11.01.2017

Sirkku Pusa kehitti liikuntamuodon, joka yhdistää jumpan ja humpan. Ohjaajia on koulutettu jo yli 400.


Markku Vuorikari
Sirkku Pusa kehitti Laviksen kolmisen vuotta sitten Kouvolassa yhdessä fysioterapeutti Johanna Partasen kanssa.

Lavatanssit ovat pyörähdelleet liikuntasaleihin ympäri Suomen Lavis-lavatanssijumpan myötä.

"Kukaan ei ole astumassa jaloille, kukaan ei jää seinäruusuksi, kukaan ei ole heittämässä huonoja iskurepliikkejä", Laviksen perustaja Sirkku Pusa listaa sen hyviä puolia.

Tunneilla tanssitaan yksin eri tanssilajeja, kuten valssia, jenkkaa, tangoa ja salsaa. Väliin tehdään jumppaliikkeitä – kaikki lavatanssimusiikin tahtiin.

Lavis sai lähtölaukauksen Pusan työskennellessä Kouvolan kaupungilla terveysliikunnanohjaajana. Senioreiden kanssa jutellessaan hän huomasi, kuinka moni heistä kaipasi tanssilattioille. Heillä ei ollut kuitenkaan ketään tanssittajaa.

Pusa piti ryhmäliikuntatunteja ja hänelle oli luontevaa lisätä tanssiliikunnan elementtejä niihin. Pusan perustaman tanssijumpparyhmän suosio oli suuri. "Porukkaa rupesi tulemaan ovista ja ikkunoista", hän kertoo.

Tässä on nyt kyllä jotain todella rautaista, Pusa mietti yhdessä fysioterapeutti Johanna Partasen kanssa, joka on toinen Laviksen kehittäjistä.

Siitä Lavis alkoi kehittyä nykyiseen muotoonsa. Kumppanukset perustivat yhdessä osakeyhtiön ja rekisteröivät Laviksen tuotemerkiksi vuonna 2014.

Partanen on kehittänyt erityisesti Laviksen jumppapuolta, kun taas Pusa taas on erikoistunut tanssiin. Viime vuoden alusta lähtien Lavis on työllistänyt Pusan kokopäiväisesti.

Kun ikätoverit heiluivat 90-luvun alussa diskoissa, 14-vuotias Pusa lähti lavatansseihin. Hän oli siellä ainoa ikäisensä siihen aikaan. "Siitä rakkaus lajiin lähti", hän kertoo.

Pusalle tanssi ja musiikki ovat tärkeitä. Hän käy nykyäänkin lavatansseissa. "Kävisin enemmänkin, jos olisi aikaa."

Tanssissa toteutuu hänelle monta seikkaa: se palauttaa stressistä, ylläpitää kuntoa ja vintti viilenee, kuten Pusa sitä kutsuu, eli siihen voi heittäytyä.

"Ja sitten näin sinkkuihmisenä siellä toteutuu läheisyys ja sosiaalisuus", hän kertoo.

Tanssipaikoilla hän on käynyt pienestä pitäen, sillä hänen vanhempansa harrastivat lavatansseja. Kun hänelle ei saatu lapsenvahtia, hänet otettiin mukaan.

"Siellä pyörin jaloissa alkuillan ja kun rupesi väsyttämään, niin minut laitettiin nukkumaan myrkynvihreän Datsunin takapenkille", Pusa muistelee.

Lavis-lavatanssijumpassa on muutamia nyrkkisääntöjä. Tunneilla pitää soida pääasiallisesti suomalainen lavatanssimusiikki, kuten esimerkiksi Finlanders, Souvarit tai tangokuninkaallisten kappaleet.

Toki poikkeukset iskelmämusiikin ja ulkomaisen musiikin puolelle ovat sallittuja. "Mutta sen tulee edustaa jotain tanssilajia."

Lavatanssikulttuuria kunnioitetaan tunneilla. Tunti aloitetaan aina valssilla tai humpalla ja se päättyy valssiin, koska niin päättyvät lavatanssitkin. Tanssilavaperinteen mukaisesti tanssitaan kaksi samaa tanssilajia peräkkäin.

Vaikka Lavis-tunneille lähtijän ei tarvitse hallita lavatansseja, rytmitajusta on hyötyä.

"Jokainen saa siellä heilua oman kuntonsa ja taitonsa mukaisesti", Pusa kertoo. "Tarkoitus olisi se, että kaikki pääsisivät osallistumaan."

Tanssikappaleiden välissä tehdään jumppa- ja lihaskuntoliikkeitä, kuten kyykkyjä. Tunnit ovat olleet keski-ikäisten naisten suosiossa, mutta ikähaitari on suuri.

Jonkin verran miehiäkin käy tunneilla, mutta heitä toivottaisiin aina lisää mukaan, Pusa kertoo.

Tiukkoja koreografioita ja askelsääntöjä ei ole, sillä asiakaskunta on laaja: palvelukodeista tanssiseuroihin. Jokainen ohjaaja muokkaa tunnistaan oman näköisensä ja omalle kohderyhmälleen sopivan.

Joillekuille Lavis on toiminut kimmokkeena tanssiharrastuksen pariin, sillä tunneilla käydään läpi lavatanssiaskeleiden perusteita. "Moni on tästä rohkaistuneena uskaltautunut lähtemään lavatanssikurssille."

Iäkkäämmille lavatanssijumppa on tarjonnut väylän nuoruuden tanssilavoille. "Nykyisille seniori-ikäisille se kulttuuri on niin tuttu. Moni on sanonut, että tulee nuoruus mieleen."

Lavis-ohjaajia on koulutettu reilu nelisensataa aina Sodankylää myöten, ja muutamia on Suomen ulkopuolellakin.

Yrittäjyyden myötä Pusan päivät täyttyvät toimistotöistä, ohjaajien koulutuksesta ja erilaisista tapahtumista, joissa hän on vetämässä Lavista. Itse hän pitää tällä hetkellä Lavista viitisen tuntia viikossa Kouvolassa.

Itse liikuntamuotokin on paisunut. Viime vuonna aloitettiin vedessä tehtävä Allas-Lavis. Vesiliikunta ei rasita yhtä paljon kuin perinteinen muoto. Uusin sovellutus on hänellä jo pohdinnassa: tuolilla tehtävä Lavis.

Liikuntamaailmassa tuulet puhaltavat railakkaasti. Trendejä tulee ja trendejä menee ja uuden lajin ikää on hankala arvioida. Pusa tietää sen.

"Toivon kyllä, että voisin tehdä tätä eläkeikään saakka."

Aiheeseen liittyvät artikkelit