Ihmiset & kulttuuri

Lukeva lapsi pärjää koulussa ja työelämässä: "Ainoa tapa oppia lukemaan hyvin on lukea paljon"

Ihmiset & kulttuuri 27.03.2017

Lastenkirjainstituutin uusi toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen toivoo, että hyvä lastenkirjoja nostetaan esiin.


Rami Marjamäki
Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen muistuttaa yhdessä lukemisen tärkeydestä, kun lapset ovat pieniä. "Kirjasta tulee tuttu esine."

Jos vanhempi haluaa tasoittaa lapsensa tietä koulumaailmassa, kannattaa satsata lukemiseen.

"Ainoa tapa oppia sujuvasti lukemaan on lukea paljon. Lapsi tarvitsee kiinnostavaa luettavaa halutakseen lukea paljon. Jotta lapsi pärjää koulussa ja myöhemmin elämässä, lukeminen on ensiarvoisen tärkeä taito", muistuttaa Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen.

Laaksonen pitää lukutaidon kehittämistä tärkeimpänä yksittäisenä syynä lisätä lastenkirjojen käyttöä.

"Lastenkirjojen nostaminen esiin on teko tulevien lukevien sukupolvien hyväksi. Kun kirja on lapselle tuttu esine jo lapsuudesta, siihen on aina helppo tarttua."

Laaksonen tietää kirjan vaikutuksen omasta kokemuksestaan omien lastensa kanssa.

"Jos lapsi huutaa pää punaisena ja aikuinen ottaa kirjan esiin alkaen tyynenä lukemaan sitä, kyllä se lapsi hetken päästä tulee kuuntelemaan. Kirjan kanssa lapsi saa aikuiselta jakamattoman huomion. Siinä samalla luodaan rauhallinen hetki, joka on merkityksellinen molemmille."

Lastenkirjalla menee Suomessa juuri nyt hyvin, vakuuttaa juuri helmikuussa tehtävässään aloittanut Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja.

"Suomenkielisiä lastenkirjoja tehdään paljon. Vuosittain uusia ilmestyy tuhannen kappaleen pintaan."

Vuonna 2015 Suomessa julkaistiin 926 lastenkirjaa, joista kotimaisia oli 412. Puolet uutuuksista on ulkomaisia käännöskirjoja. Joukkoon mahtuu kuvakirjoja, lastenromaaneja, nuortenkirjoja ja tietokirjoja.

"Ongelmana pidän sitä, että julkaisukenttä on hajaantunut. Kustantajia on tosi paljon ja monesti käy niin, että hieno lastenkirja ei löydä oikeaa yleisöä, kun tieto siitä ei leviä. Tärkeintähän olisi, että lukijat löytäisivät mieleistänsä luettavaa."

Lastenkirjojen nostetta ovat auttaneet viime vuosina kotimaisten lastenkirjojen pohjalta tehdyt elokuvat.

"Onneli ja Anneli, Tatu ja Patu sekä Risto Räppääjä nostavat suuren yleisön silmissä myös kiinnostusta lastenkirjoihin. Se on hyväksi koko alalle."

Vaikka nostetta on, Laaksonen pitää lastenkirjallisuuden haasteena näkyvyyttä.

"Lastenkirjoista kirjoitettavien kritiikkien määrä on erittäin vähäinen. Voi olla, että jostain kirjasta ei ole kirjoitettu yhtään mitään. Miten monta kirjaa jääkään täysin ilman minkäänlaista näkyvyyttä? Olisi tärkeää, että edes joku nostaisi esiin lastenkirjoja. Kun ei ole kyse edes huonoista kirjoista, vaan siitä, että lastenkirjat jäävät alalla jalkoihin."

Päätoimisia tai edes jollain lailla elantonsa kirjoitustyöstään saavia lastenkirjailijoita on Suomessa jonkin verran.

"Lastenkirjallisuutta julkaisevia kirjoittajia ja kuvittajia on paljon, mutta hyvin harva heistä voi sanoa elävänsä sillä. Suurimmalla osalla on joku aivan muu työ, jolla arkinen elämä rahoitetaan."

Laaksosen mielestä sanomalehtien kulttuuritoimitusten olisi syytä katsoa peiliin. Somepuolen blogistejakaan lastenkirjat eivät järjestelmällisesti kiinnosta.

"Blogeissa kirjoitetaan jonkin verran lastenkirjoista, mutta lapset eivät lue blogeja eivätkä ne välttämättä tavoita kirjoja etsiviä aikuisiakaan."

Lastenkirjainstituutti on tiedotus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka ylläpitää Suomen ainoaa lastenkirjoihin erikoistunutta kirjastoa. Kirjat ovat hyllyssä instituutin kirjastossa Tampereella ja niitä voi tulla tutkimaan paikan päälle kuka tahansa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit