Pelaaminen vei rahat, työn ja perheen
”Muutamassa päivässä hävisin kaikki rahani.”
Rahapeliyhtiöt keräävät toiminnallaan vuosittain noin 1,7 miljardia euroa. Kuva: Patrik PelkonenJussi Nummi, 32, laittoi ensimmäisen markkansa pelikoneeseen kymmenvuotiaana. Voitosta tuli hyvä fiilis. Sen jälkeen hän kävi usein ajankulukseen pelaamassa.
Kun Jussi oli 12-vuotias, vanhemmat ilmoittivat yllättäen eroavansa. Jussi jäi asumaan isän luo. Sen jälkeen isä näytti Jussin mielestä aina jotenkin väsyneeltä. Vaikeista tunteista ei kuitenkaan puhuttu mitään. Rahapelien avulla Jussi sai ajatuksensa muualle.
Myöhemmin kun Jussi jo asui omillaan ja kävi töissä, hän siirtyi nettipokeriin.
”Aluksi pelasin pienillä panoksilla, kunnes isot voitot alkoivat houkutella. Muutamassa päivässä hävisin kaikki rahani.”
Jussi päätti ottaa pikavipin, jota seurasi toinen ja kolmas. Velka kasvoi nopeasti. Kun velkaa oli kertynyt yli kymppitonni, häpeä tuntui 24-vuotiaan Jussin mielestä sietämättömältä.
”Aloin miettiä itsemurhaa. Laitoin jopa hirttokoukun kattoon. Aloin kuitenkin ajatella läheisiäni ja päätin jatkaa elämääni.”
Itsemurhan yrittäminen tuntui Jussista niin kammottavalta, että hän lopetti pelaamisen. Olo tuntui kuitenkin edelleen synkältä velkojen takia. Pian sen jälkeen Jussi tapasi tulevan vaimonsa.
”Rakastumisen ihanuus vei pelit hetkeksi kokonaan pois mielestä.”
Vuotta myöhemmin Jussi ja hänen vaimonsa saivat ensimmäisen lapsensa. Vauvaperheen arki yllätti, ja Jussi koki olonsa ahdistuneeksi, muttei osannut puhua siitä kenellekään.
Käydessään kaupassa Jussi päätti laittaa vaihtorahat pelikoneeseen ja voitti pienen summan rahaa. Olo tuntui pitkästä aikaa hyvältä.
”Ajattelin, että voin unohtaa menneet. Tunsin pystyväni hallitsemaan pelaamistani.”
Toisin kävi.
Pian Jussi alkoi taas pelata nettikasinoa, entistä korkeammilla panoksilla. Muutaman kuukauden jälkeen hänen oli pakko alkaa ottaa lainaa. Kun vaimo ihmetteli muuttunutta käytöstä, Jussi keksi valheita.
Pelaaminen vei koko vapaa-ajan, ja yöunet jäivät vähäisiksi. Vähitellen työnantaja sai tarpeekseen, ja Jussi menetti työpaikkansa.
”Valitettavasti se antoi mahdollisuuden pelata entistä enemmän.”
Rahat olivat kuitenkin loppu, eikä lainaa saanut enää mistään. Ainoa mahdollisuus jatkaa pelaamista oli ottaa lainaa puolison nimissä.
”Tuntui hirveältä vehkeillä vaimon selän takana, mutta tein sitä silti. Aina kun rahat loppuivat, otin uuden lainan.”
Kaksi vuotta sitten syksyllä Jussin vaimo huomasi nettipankissa, mitä oli tapahtunut. Epäuskoa seurasi shokkivaihe.
”Minulla oli niin syyllinen olo, että myönsin heti kaiken. Parisuhde hajosi siihen paikkaan”, Jussi kertoo.
Jussi löysi netistä peliongelmaisia auttavan Peluurin puhelinnumeron. Siellä ystävällinen nainen kyseli tilanteesta ja neuvoi paikkoja, joista saisi apua.
”Ensimmäistä kertaa elämässäni puhuin ongelmastani kenenkään kanssa. Siitä tuli helpottunut olo.”
Seuraavana päivänä Jussi pääsi terveyskeskuksen mielenterveysosastolle lepäämään. Yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa he hakivat hänelle hoitopaikkaa Hietalinnasta, joka on päihdeongelmaisille tarkoitettu yhteisö Järvenpäässä.
”Vasta Hietalinnassa oivalsin, miten paljon hankaluuksia pelaaminen on minulle ja läheisilleni aiheuttanut.”
Hietalinnassa vietettyjen kahden kuukauden jälkeen Jussi muutti omaan yksiöön. Toipumista hän jatkoi käymällä Pelirajat’on-toiminnan vertaistukiryhmissä.
”Toipumisen kannalta tärkeintä on ollut opettelu puhumaan tunteistani. Tein sen vasta, kun oli pakko.”
Nykyään Jussi opiskelee uuteen ammattiin, lähihoitajaksi. Hän tapaa lapsiaan viikoittain ja pelaa vapaa-ajallaan sählyä.
”Rakennan elämääni uudelleen niin, että siinä on paljon hyviä juttuja. Jos jokin yksittäinen asia menee pieleen, se ei kaada koko elämää.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
