Ihmiset & kulttuuri

Ryijyt olivat kovaa valuuttaa sata vuotta sitten

Ihmiset & kulttuuri 17.09.2016

"Ryijyn hinta oli lehmän hinta", kertoo Ritva Rinta-Tassi, joka kirjoitti kirjan kurikkalaisista ryijymestareista.


Johannes Tervo
Ritva Rinta-Tassi viljeli miehensä Eskon kanssa sikatilaa. Nuorempi sukupolvi on suuntautunut marja-alalle. Rinta-Tassin omassa pihassa kasvoi valtava omenasato tänä vuonna.
Ritva Rinta-Tassi viljeli miehensä Eskon kanssa sikatilaa. Nuorempi sukupolvi on suuntautunut marja-alalle. Rinta-Tassin omassa pihassa kasvoi valtava omenasato tänä vuonna.
Johannes Tervo
Metsästyskoirat -ryijy on kurikkalaisen ryijymestarin Albertiina Rinta-Tassin käsialaa 1920-luvulta.
Metsästyskoirat -ryijy on kurikkalaisen ryijymestarin Albertiina Rinta-Tassin käsialaa 1920-luvulta.
Johannes Tervo
Ryijy voidaan tehdä kutomalla kangaspuissa tai ompelemalla nukat valmiiseen pohjakankaaseen.
Ryijy voidaan tehdä kutomalla kangaspuissa tai ompelemalla nukat valmiiseen pohjakankaaseen.

Kun 1800-luvulla jouduttiin ahdinkoon katovuosien tai suorastaan nälänhätään kuten 1860-luvulla, taitavat eteläpohjalaiset naiset pitivät perhettä leivän syrjässä kiinni.

”Kurikassa oli ollut pitkä kankaankudontaperinne, ja sillä alettiin paikata heikkoa taloustilannetta. Naisten tekemillä käsitöillä ostettiin suolaa ja jauhoja”, kertoo pitäjän ryijynkudontaperinteestä kirjan kirjoittanut Ritva Rinta-Tassi.

Ryijyjä käytettiin vielä 1800-luvulla peittoina muun muassa reessä. Vasta 1900-luvulla ryijyjen käyttötarkoitus muuttui kokonaan sisustukselliseksi.

”Naiset viljelivät itse pellavat ja lammaskatraista saatiin villoja. Mäkitupalaisten ja torppareiden emännät tekivät valmistavia työvaiheita. Talojen emännät kutoivat.”

Mestarikutojan tekemä ryijy ei köyhien koteja koristanut, sillä samalla hinnalla sai lehmän. Ryijymestari paukutti ryijyn valmiiksi noin kahdessa viikossa.

”Niin sanottu puoliryijy, jossa vain kuviot on kirjailtu nukalla, oli halvempi. Sellaisiin oli varaa vähän köyhemmilläkin.”

Rinta-Tassi kokosi kirjaansa tiedot noin 30 kurikkalaisesta ryijymestarista. Ryijynkudontaan kehittyi Kurikassa omanlainen koulutuskin.

”Tuvassa oli 4–5 kangaspuut ja oppilaita, jotka olivat sukulaistyttöjä tai naapureiden tyttöjä.”

Ritva Rinta-Tassi tuli Sumiaisista Keski-Suomesta 1960-luvulla Kurikkaan Rinta-Tassin taloon nuoreksi emännäksi. Hän kuunteli tarinoita menneiden sukupolvien taitureista ja kiinnostui ryijyperinteestä. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1995 hän paneutui tosissaan ryijymestareiden aikakauteen, jota kesti 1800-luvulta noin 1970-luvulle asti.

Kirjahanke oli valtava työ. Kirjaa varten otettiin muun muassa 500 valokuvaa.

Entistä emakkotilan emäntää ja aktiivisesti viljelijöiden edunvalvontaan osallistunutta Rinta-Tassia harmittaa se, että nuoret joutuvat nykyään muuttamaan työn perässä ruuhka-Suomeen.

”On paljon vanhuksia, jotka asuvat yksin ja näkevät sukua kerran vuodessa. Lapsenlapsiin ei synny suhdetta ollenkaan”, hän pohtii.

”Ne, jotka jatkavat maataloutta, joutuvat tekemään niin paljon töitä, että uupuvat.”

Rinta-Tassin tilalla viljely jatkuu, vaikka siat ovat saaneet väistyä. ”Poika viljelee mansikoita ja me tulimme tänne kirkolle.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit