Savon pelloilta Brysseliin ponnistanut Pekka Pesonen: EU-väki vieraantuu viljelijän työstä
Copa-Cogecan pääsihteeri toivoo, että viljelijät tuovat huolensa kuuluviin. "Jos jokin EU-politiikassa mättää, se pitää sanoa."
Viljelijäyhteisön suuri voimavara on Pekka Pesosen mukaan keskinäinen yhteydenpito. "Kun näkee, mitä muualla tehdään, siitä on iso hyöty.” Kuva: Lari LievonenKun auto kaartaa pihaan keskellä kumpuilevaa peltomaisemaa, vajan viereltä nousee shortseihin ja t-paitaan pukeutunut mies. Rikkaruohot putoavat kädestä, joka nousee tervehdykseen.
EU:n maatalouspolitiikan tärkeimpiin nimiin kuuluva Copa-Cogecan eli EU:n maataloustuottajien keskusjärjestön pääsihteeri Pekka Pesonen viettää kesälomaansa kotitilallaan Juvalla.
Lomaa on noin kuukausi, jonka aikana Pesonen ylläpitää rakennuksia, siivoaa ja hoitaa pihaa. Pihalehmuksen oksat pitäisi karsia niin, että vain lahopuun runko jää näkymäksi keittiön ikkunasta.
”Kyllä tämä aina työleiri tuntuu olevan”, mies myöntää.
Pesonen, 54, saa tehdä pitkää päivää myös arkena. Työ on tosin hyvin erilaista kuin Etelä-Savon maisemissa. EU:n maataloustuottajien keskusjärjestön pääsihteerinä Pesonen pitää yllä viljelijöiden ääntä EU:n lainsäädännössä.
Se tarkoittaa tapaamisia, tiedon keruuta ja välittämistä, tapahtumissa kiertämistä tai niiden järjestämistä sekä muuta päättäjien kohtaamista. Työpäivä venyy usein 12-tuntiseksi.
Kesä on ainoa aika, jolloin pääsihteeri voi ottaa pitkän loman. Silloin hän suuntaa kotitilalle, jota suku on hallinnoinut kahdeksan sukupolvea, 1730-luvulta asti. Vanhemmat ottivat tilan haltuun, kun Pesonen oli kolmivuotias.
”Traktorilla aloin ajaa, kun painoa oli niin paljon, että kytkin painui pohjaan.”
Tilalla oli peltoa noin 30 hehtaaria, lehmiä toistakymmentä. Pienestä koosta huolimatta tila oli maidontuotannoltaan yksi alueen suurimpia.
”Se oli 1970-luvun kansallista maatalouspolitiikkaa. Ajatus oli silloin, että suosittiin pienimuotoista maataloutta.”
Alun perin Pesonen harkitsi jatkavansa tilan viljelyä. Maatalouden muutoksen merkit olivat kuitenkin ilmassa. Sukupolvenvaihdos olisi vaatinut mittavia investointeja.
”Aika selvästi oli jo 1980-luvulla nähtävissä, että kyyti kylmenee.”
Navetta sulki ovensa, pellot vuokrattiin naapureille ja muu tilanhoito jäi sisarusten kanssa perikunnan työksi. Maa- ja metsätaloustieteitä Helsinkiin opiskelemaan lähtenyt savolainen työllistyi aluksi Valiolle.
Uusi, yllättävä urapolku aukeni Suomen EU-jäsenyyden myötä, kun MTK, SLC ja Pellervo hakivat ensimmäistä kotieläinasiamiestä Brysseliin 1997. Pesonen lähti EU-töihin vaimon mallin mukaisesti, vaikka päätös ei ollut helppo.
”Maatalouspolitiikalla ei ollut kovin hyvä maine. Jos joku olisi sanonut aiemmin, että päätyisin maatalouspolitiikkaan, olisin vaihtanut alaa.”
Epäilyistä huolimatta Bryssel on pitänyt Pesosen otteessaan. Vuonna 2007 hän aloitti pääsihteerinä Copa-Cogecassa, joka yhdistää Euroopan tuottajajärjestöt. Suomesta järjestöön kuuluvat MTK, SLC ja Pellervo.
”Työ on ollut sitä, mitä olen odottanutkin. Kun on 70 jäsenjärjestöä, ei aina ole helppoa”, Pesonen tiivistää kymmenen vuoden kokemuksensa.
”Se hyvä puoli on, etteivät asiat ole niin erilaisia eri puolilla Eurooppaa. Ihan samassa jamassa ovat viljelijät Espanjassa, Kreikassa, Ranskassa ja Suomessa.”
Pesonen korostaa haastattelun aikana useaan kertaan, ettei hän ole koskaan ollut aktiiviviljelijä tai väitä tuntevansa viljelijän arkea. Silti tie tilalta toimistoon tarkoittaa, että hän tuntee viljelystyön paremmin kuin moni muu Brysselissä.
EU-päättäjien etääntyvä suhde maataloudesta on pääsihteerin mukaan kasvava ongelma. Siihen on hänen mielestään kaksi erityistä syytä.
Ensinnäkin on entistä vaikeampi saada viljelijöitä mukaan edunvalvontaan. Kun Copa-Cogeca lobbaa viljelijän näkökulmaa päätöksenteossa, se pyrkii saamaan viljelijöitä paikalle kertomaan asian itse.
”Kun ihminen puhuu omasta leipätyöstään, sitä ei kukaan pysty kyseenalaistamaan.”
Tavoite on kuitenkin vaikea, sillä vain harvalla on aikaa lähteä kokousedustajaksi tai työryhmän jäseneksi. Tällöin muiden ammattiryhmien työpanos korvaa viljelijöiden näkemyksen.
Toinen ongelma on, että komission hierarkiassa on entistä enemmän lakiasiantuntemusta ja entistä vähemmän muiden alojen toimijoita.
”Siellä on ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan tajua, mikä logiikka on maataloudessa.”
Eräs syy tasapäistymiselle on se, että erikoistumisen sijaan virkamiehet kiertävät tehtävästä toiseen.
”Se tarkoittaa, että komission virkakunnasta tulee yhä enemmän yleismiehiä ja -naisia”, Pesonen sanoo.
Jos EU:n lainvalmistelu vaikuttaa vieraalta, pääsihteerillä on lohdullista sanottavaa. Viljelijän ei tarvitse seurata yksityiskohtaisesti, mitä Brysselissä tapahtuu.
”Suurin osa siitä on teknistä ja liittyy valmisteluprosessiin. Välillä tuntuu, että itsekin hyytyy, kun uutta tietoa, yksityiskohtia, juridiikkaa ja henkilökemiaa tulee huomioida koko ajan.”
Sen sijaan viljelijän tulisi hänen mukaansa keskittyä tuomaan huolensa kuuluviin omien tuottajajärjestöjen eli MTK:n ja SLC:n kautta.
”Se on ydin: ei pidä jättää sanomatta. Jos jokin EU-politiikassa mättää, se pitää sanoa.”
Petrattavaa suomalaisilla tosin on siinä, miten oma sanoma tuodaan esille. Pesosen mukaan aloitteentekijällä on etulyöntiasema, mutta Itä- ja Keski-Euroopan maat eivät ole kovin aloitteellisia.
”Se, joka on varhain liikkeellä, saa näkemyksensä mukaan. Jos on jälkijunassa liikkeellä, ei saa mitään.”
Pesonen nostaa esille suomalaisille tutun murheenkryynin: sosiaalisuuden.
Siinä miehellä itselläänkin on ollut opittavaa. Pääsihteeri vitsailee, että savolaisuus on auttanut sopeutumaan länsieurooppalaiseen kanssakäymiseen.
”Sanotaan, että suomalaiset ovat liian suoria, mutta savolainen meininki on jotain muuta. Kuunnellaan kohteliaasti ja sanotaan jotain ympäripyöreää, ettei loukata vastapuolta.”
Myös muualla Euroopassa itäsuomalainen lupsakkuus on pantu merkille. Pesonen muistaa lounastilaisuuden, jossa hän istui samassa pöytäseurueessa britin ja kahden kreikkalaisen kanssa.
”Keskustelun päätteeksi kreikkalaisrouva arveli, että minä tulen varmasti Itä-Suomesta, koska olen niin sosiaalinen. Hän oli ollut tekemisissä Erkki Liikasen ja Olli Rehnin kanssa, jotka ovat molemmat Mikkelistä.”
Pesonen toivoo savolaisen asenteen auttavan työssä jatkossakin. Loman päättyessä hän aikoo viedä energiaa kotimaakunnastaan oman työn jatkamiseen.
”Lähinaapureiden, tuttavien ja sukulaisten motivaatio maatalouden jatkamiseen on sellainen asia, mikä kannustaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
