Ihmiset & kulttuuri

Topin Maatilamyymälä porskuttaa vanhassa navetassa

Ihmiset & kulttuuri 16.07.2017

"Ummessa olevan lehmän lypsy on helpompaa kuin hyvän tavaran hankinta", tietää Topi Laitinen. Juttu juankoskelaisesta Topista julkaistiin Kantrissa vuonna 2012.


Topi Laitinen joutuu etsimään uusia tuotteita monen kanavan kautta.

Topin Maatilamyymälässä on laaja valikoima luomu- ja lähiruokaa. Kauppaa tehdään kaukana isoista keskuksista, Juankosken Muuruvedellä.

"Tämähän on keskellä ei mitään", totesi asiakas astuessaan Topin Maatilamyymälään, vanhasta navetasta remontoituun liiketilaan Muuruvedellä. Kuopioon on tunnin matka, muihin keskuksiin reilusti enemmän.

Tänne Topi Laitinen, 70, on kuitenkin myymälänsä perustanut tehtyään sitä ennen pitkän uran kauppiaana S- ja K-ryhmässä. Aikoinaan Kuopion suurin ruokakauppa Topin Halli Oy jatkaa Muuruvedellä maatilamyymälänä ja kahvilana ja on erikoistunut luomuun ja lähiruokaan.

Toistakymmentä vuotta Laitinen perheineen on vienyt luomu- ja lähiruokaa eteenpäin. Tuotevalikoima on kasvanut sadasta tuhanteenviiteensataan ja kahvila ja lähi- ja luomuruuan nettikauppa aloittelee lähiaikoina toimintaansa.

Toimitusjohtajana jatkaa Topin tytär Niina, mutta Topi itsekin on vahvasti mukana, sillä luomu on hänelle sydämen asia. Yrittäjyyskin kiehtoo yhä, mutta: ”Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta näillä ehdoilla en aloittaisi. Kovalla työllä tämä on saatu menestymään.”

Topi Laitinen on kertakaikkisen suivaantunut pienyrittäjää kiusaavaan byrokratiaan.

”Pitäisi saada yrittää, mutta sen sijaan aika menee jonninjoutavaan paperien vatulointiin. Joka hommaan on ujutettu käsittämätön byrokratia. Sen tuntee nahoissaan maanviljelijäkin. Jokainen asia, joka pellolla tehdään, pitää kirjata”, Laitinen puuskahtaa.

Laitisillakin on peltoa, mutta Niina-tytär kyllästyi viljelyyn heti alkuunsa, kun ensimmäisenä vuonna tilalla kävi kuusi tarkastajaa.

Maaseutuyrittäjän aika ei riitä kuin ydinliiketoimintaan, ei paperien pyöritykseen, Laitinen tietää. Hänestä kaiken yrittämisen pitäisi olla laillista, poikkeuksena pontikan keitto ja huumeiden viljely.

”Jos Topi ossoo tehä kauppaa, hänen pitäis saaha keskittyä kauppaan. Ei 1970–80-luvuilla ollut tällaista.”

Laitinen on koettanut päästä poliitikkojen puheille asiasta, muttei ole onnistunut. Hänen mielestään päättäjiltä puuttuu näkemys huomisesta, vaikka Suomi on vajoamassa lamaan ja lääkkeitä tarvittaisiin. ”Ovat jääneet kuin tervaan kiinni. Eivät kuuntele kansalaisia. Kauppiaan hommassa olen oppinut, että asiakasta pitää kuunnella, jos haluaa menestyä.”

Topin Maatilamyymälässä on laaja valikoima herkkuja, ruokaa, päivittäis- ja lahjatavaroita. Talvipäivinä on kuitenkin hiljaista, asiakkaat voi laskea kahden käden sormilla.

”Onhan se myönnettävä, että oli kymmenen kertaa helpompi kasvaa Kuopion suurimmaksi ruokakaupaksi kuin menestyä täällä. Töitä on tarvinnut tehdä hirveästi ja talkoohenkeä on vaadittu koko perheeltä.”

Jos asiakkaiden on vaikea löytää Topin kauppaa, on Topilla ollut haastetta löytää myytävää.

”Ummessa olevan lehmän lypsy on helpompaa kuin hyvän tavaran hankinta. Luomutoimijat ei itse tarjoa mitään, vaan kaikki on itse etsittävä. Maaseudun Tulevaisuutta seuraamme tarkasti ja otamme yhteyttä, jos näemme kiinnostavan jutun. Asiakkaat vinkkaavat uusista tuotteista ja tuovat joskus jopa paketin näytille. Kierrämme myös itse muualla katselemassa ja etsimässä”, Laitinen selvittää.

Senkin on saanut huomata, että paikkakuntalaiset eivät juurikaan suosi lähimyymälää, vaan asiakkaat tulevat Helsinki-Oulu-Kuopio-akselilta.

”Nuoret perheet ja työssä käyvät kaupunkilaiset ovat asiakaskunnan ydintä. Käyvät harvoin, mutta ostavat kerralla paljon.”

Laitista kismittää, että lainsäädäntö on laadittu isojen ehdoilla. Suuruuden ihannoinnissa pienyritys unohtuu.

”Pienyritysten pitäisi päästä sinne, missä on asiakasvirrat. Mutta miten toimit esimerkiksi kauppakeskuksessa, missä on pitkät aukioloajat ja kalliit kauppapaikat? Keskustaankaan ei kannata liikettä perustaa, kun vuokrat ovat korkeat ja ihmiset asioivat autoillaan muualla.”

Topin Maatilamyymälästä ei mene vuokraa, sillä se toimii omassa vanhassa navetassa. Vain energia maksaa, ja sekin kulu on pieni maalämmön ansiosta.

”Jos haluttaisiin, että lähiruoka ja luomu menestyvät, niille pitäisi luoda kilpailukykyä”, Laitinen vaatii ja ehdottaa, että ne pantaisiin eri arvonlisäverolle tai vapautettaisiin verosta kokonaan. Se antaisi jo melkoisen kilpailuedun.

Harva ajattelee, että isoissa marketeissa asiakas tekee itse lähes kaiken työn, kun taas pienessä liikkeessä yrittäjä palvelee asiakasta. Siitä aiheutuu hintaeroa, joka on verrattavissa käsityön ja teollisuustuotteen eroon. Käsin neulottu sukka on kalliimpi kuin tehdastekoinen.

Toisaalta lähiruualla ei saa rahastaa liikaa. ”Kohtuus pitää olla kerjätessäkin. Luomun ja lähiruuan ero tavanomaiseen saa olla korkeintaan kymmenissä prosenteissa, ei kaksinkertainen, kuten jossain näkee.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit