Ihmiset & kulttuuri

Tunnekouluttaja: “Ne kivuliaat asiat, joita vanhempi ei itsessään käsittele, kaatuu suoraan lapsen kannettavaksi”

Ihmiset & kulttuuri 25.06.2017

Tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja Anne-Mari Jääskinen kehottaa vanhempia käsittelemään tunnehaavansa, muuten taakka lankeaa lasten kannettavaksi.


Jaana Kankaanpää
Anne-Mari Jääskinen purkaa omia tunteitaan maalaamiseen ja luontoon.

Mitä hyvää voi seurata burnoutista ja keskivaikeasta masennuksesta? Anne-Mari Jääskisen tapauksessa vaikka mitä. Hän tutustui tunteisiinsa ja todellisiin tarpeisiinsa, mikä johdatti hänet unelmatyöhönsä.

Jääskinen on viimeiset kahdeksan vuotta toiminut tunne- ja vuorovaikutuskouluttajana. Hän on myös kehittänyt lasten tunnetaito-ohjaajakoulutuksen, ja on nyt kirjoittanut kirjan Mitä sä rageet? #tunteita sikanolosta sairaan siistiin. Se on erityisesti nuorille suunnattu tunnetaitojen opas. Miten burnout ja masennus johtivat naisen tähän pisteeseen?

"Burnout pakotti tutustumaan omiin tukahdutettuihin vihan tunteisiin" Jääskinen kertoo toimitilassaan Järvenpäässä.

"Olin kilttinä tyttönä aina suorittanut asiat niin kuin piti. Ajattelin, etten muuten riitä. Lopulta se johti siihen, että olin ihan solmussa. Rupesin kysymään, että pitääkö kaikkien vasta aikuisina alkaa ymmärtää ja kohdata omia tunteitaan. Voisiko jo lapsia auttaa kehittämään terveen suhteen omiin tunteisiin?"

Jääskinen lähti kouluttautumaan lasten tunnekouluohjaajaksi, minkä jälkeen hän ryhtyi pitämään lapsille tunnetaitoryhmiä. Vanhemmat olivat niin vaikuttuneita ryhmien toiminnasta, että he tahtoivat Jääskisen opettavan heitäkin.

Jääskiselle tuskaa sydämeen tuottaa sukupolvelta toiselle siirtyvät tunnehaavat.

"Ne asiat, joita vanhempi ei itsessään käsittele, häpeät, vihat, surut kaatuu suoraan lapsen kannettavaksi", Jääskinen huokaa. "Vaikka sanottaisiin, että meidän perheessä voi kaikesta puhua, niin jos vanhempi ei ota jotain asiaa esille, niin ei se nuorikaan ota."

Vaikeita keskusteluista tulee, jos aikuinen ei itse ole kohdannut omia tunnehaavojaan.

"Ei voi viedä toista pidemmälle, kuin missä itse on ollut", Jääskinen lausuu.

Tämän takia jokainen lasten tunnetaito-ohjaajakoulutukseen tulija käy läpi myös omaa lapsuuttaan ja tunteitaan.

"Kaikilla meillä on niitä tunteita ja kipuja, jotka on syystä tai toisesta painanut alas, usein siksi, ettei kukaan ole ollut kannattelemassa, tai auttamassa säätelemään niitä."

Jääskinen puhuu tunne-kehoyhteydestä, jonka ihminen saattaa katkaista, kun tunteet käyvät liian tuskallisiksi.

"Ihminen voi tietää paljonkin asioita lapsuudestaan, voi puhua vaikeistakin asioista kuin vettä vaan, mutta hänellä ei ole mitään tunneyhteyttä asioihin", Jääskinen selittää.

"Me ollaan hyvin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, joka on auki 24/7. Ei ole tilaa tuntemiselle. Aikuisen vastuu on järjettömän suuri; aikuinen raivaa sen tilan, että nyt vain ollaan, eikä ole mitään hätää."

Jääskinen selittää, että tunnekuohutilanteessa ei tarvitsisi saada tunteita pois, vaan ihanteellisempi tapa toimia olisi seurata niitä ja kokea. Hänen mukaansa yksi kompastuskivi kasvatuksessa on opettaa lasta vain kontrolloimaan tunteitaan. Vaikka sopivan käyttäytymisen opettaminen on hyvä lähtökohta, voi lapsen käyttäytymisen takana oleva tunne jäädä silloin kohtaamatta.

"Kun lapsi oppii tunnistamaan omat tunteensa ja tulee niiden kanssa kuulluksi, oppii hän helpommin lukemaan toisten tunnetiloja. Se vaikuttaa myös käytökseen."

Jääskiselle itselleen haasteita ovat tuottaneet kirjojen kirjoittaminen, tunnetaito-ohjaajakoulutusten suosio sekä ohjauksiin haluavat ihmiset. Muille työn ja perheen välillä tasapainotteleville Jääskinen haluaa muistuttaa oman inhimillisyyden näkemisestä.

"Täytyy muistaa, että minäkin mokaan", hän naurahtaa. "Se on oikeasti voimavara, että voi olla riittämätön."

Jääskinen kehottaa jokaista miettimään, mitkä asiat itselle tuovat voimia ja mitkä vievät niitä.

"Jos en ole yhteydessä omiin tunteisiini, niin en myöskään pysty yhdistämään niitä siihen, mitä tarvitsen. Sitten, kun en tiedä, mitä tarvitsen, en voi myöskään mennä sitä kohden. Niitä tarpeita ei voi silloin tyydyttää. Sitten tyytymätön elämä jatkaa etenemistään koko ajan siihen väärään suuntaan."

"Kun tulee tietoiseksi asioista, mitä kaipaa, mitkä tuovat iloa ja auttavat jaksamaan, niin kannattaa miettiä, voiko niitä lisätä omaan arkeen", Jääskinen sanoo.

Yltiöpositiiviseen ajattelutapaan ammattilainen ei kannusta.

"Kipua on tärkeä katsoa silmästä silmään. Jos kääntää kaiken myönteiseksi, voi ohittaa oikean tunnekokemuksen."

Niitä meistä, joilla on vielä omia tunteita ja kokemuksia läpikäytävänä, Jääskinen lohduttaa.

"Aivot on plastiset, eli ne muovautuvat sen mukaan mitä teemme. Toistaminen treenaa aivoja."

"Minulle haastavaa on häpeän tunne. Se nousee helposti esiin sillä tavalla, että apua, kuka mä olen sanomaan, miten pitää toimia tai kasvattaa."

"Törmään omien lasteni kanssa tilanteisiin, että vaikka olen kuinka opettanut tunnetaidoista ja keskustellut, niin silti lapsi käyttäytyy jotenkin, mikä sitten onkin itselle vaikeaa. Niitten tilanteiden sietäminen on avain, että voi todeta, että näin ne asiat joskus menee ja jokainen hakee itse oman polkunsa."

"Häpeää ei saa pois, mutta sitä voi oppia sietämään", hän toteaa. "Aina kun maltan olla sen häpeän kanssa, niin se taas hetkeksi puhdistuu musta. Maalaaminen on minulle tosi tärkeä purkukanava. Ja luonto."

Jääskisen tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa on kaksi päälinjaa: matka omiin kokemuksiin ja tunteisiin, sekä lapsen tunteiden ymmärtäminen ja tukeminen.

"Kukaan kasvattaja ei pysty tukemaan lapsen tunnetaitoja, jos ei ole itse kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Muuten siitä tulee teoreettista sanahelinää, jossa kohtaamisissa ei oikeasti ole mitään. Nuori jos kuka vastustaa aikuisen teennäisyyttä ja sellaista kasvatushöpinää. Siksi juuri nuori saattaa toimia oikein radikaalisti, jotta saisi aikuisesta oikeasti jotain aitoa esiin."

Jääskinen painottaa, että on tärkeätä voida kasvattajina tai ammattilaisina laittaa "ammattilainen" välillä taka-alalle, ja olla ihan vain ihmisenä toiselle.

"Ammattilaisen keinoja voi ottaa käyttöön tarvittaessa, mutta tärkeintä on olla sydän auki ihmisenä ihmiselle."

Aiheeseen liittyvät artikkelit