Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

Ulkomaisilla maatiloilla työskennellyt Miika Heinonen: "Säiden puolesta olemme armollisemmalla alueella"

Ihmiset & kulttuuri 12.08.2017 Lieto

Heinonen vietti yhteensä 15 kuukautta Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa urakointi- ja viljelytöissä.


Sanne Katainen
Koti-ikävästä Miika Heinonen ei kärsinyt, siitä piti yhteisöllinen ilmapiiri huolen.
Koti-ikävästä Miika Heinonen ei kärsinyt, siitä piti yhteisöllinen ilmapiiri huolen. "Jenkeissä asuimme koko kymmenhenkinen työporukka asuntovaunussa ja olimme kuin yksi iso perheyhteisö."
Miika Heinonen
Maatila- ja urakointitöistä maksettiin palkkaa, joten matkan rahoitus ei muodostunut ongelmaksi. Lisäksi alun harjoitteluajalta koululta tuli tukea. Heinosen kuva Uudesta-Seelannista.
Maatila- ja urakointitöistä maksettiin palkkaa, joten matkan rahoitus ei muodostunut ongelmaksi. Lisäksi alun harjoitteluajalta koululta tuli tukea. Heinosen kuva Uudesta-Seelannista.

Lietolainen maanviljelijäperheen vesa Miika Heinonen oli haaveillut ulkomailla asumisesta jo pitkään.

"Lukio-aikoina halusin jo lähteä vaihtoon. Kimmokkeen antoi myös oma isä, joka oli aikanaan itse Yhdysvalloissa vaihdossa. Niiltä ajoilta on säilynyt paljon perhetuttuja."

Heinonen opiskelee Mustialan ammattikorkeakoulussa agrologiksi. Syksyllä alkaa kolmas vuosi opinnoissa.

Maatalousopintoihin kuuluu aina yksi tai useampi harjoittelu maatilalla tai maatalousurakoinnissa. Heinonen päätti tehdä harjoittelunsa ulkomailla – ja jatkoi niiden jälkeen vielä työsuhteissa eri puolilla maailmaa.

Heinonen matkusti ensin Yhdysvaltojen Keskilänteen seitsemäksi kuukaudeksi, josta matka jatkui suoraan Uuteen-Seelantiin kolmeksi kuukaudeksi. Uudesta-Seelannista hän lensi vielä Australiaan ja vietti siellä viisi kuukautta.

Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa Heinonen teki pääasiassa puinti- ja silppuriurakointia. Australiassa hän työskenteli yhtiömuotoisella maatilalla huolto- ja viljelytöissä.

Heinosen on vaikea nimetä suosikkiaan maiden joukosta.

"Jokainen maa on omalla tavallaan uniikki. Jenkeissä tiivis yhteisö oli parasta. Uudessa-Seelannissa maisemat olivat ykkösjuttu: vuorten ja pienten peltolohkojen muodostamat maisemat olivat upeita, mutta vaikeuttivat toisaalta puintityötä."

Heinonen paljastaakin, että ainoa kerta, kun häntä on ulkomailla jännittänyt, oli Uudessa-Seelannissa jyrkkiä mäkiä puidessa.

"Välillä puimuri lähti jyrkissä kohdissa luisumaan mäkeä alas. Mitään vakavaa ei kuitenkaan koskaan käynyt. Oli aina itsensävoittamisfiilis, kun sai hankalan pellon tehtyä", Heinonen kertoo.

Tehokkuus oli Heinosen mielestä erityisen kiinnostavaa ulkomailla. Vaikka hehtaareita oli paljon, viljelijät panostivat hänen mukaansa ihan jokaiseen hehtaariin.

"Työtapojen tehostaminen voisi olla Suomessakin hyvä asia. Toisaalta Suomessa peltolohkot ovat vielä niin pieniä, että tehokkaita työkoneita ja teknologiaa voi olla vaikea hyödyntää."

Laajamittaisuuden myötä on myös enemmän asiakkaita, joita täytyy pitää tyytyväisenä.

"Urakointiyrityksissä huomasin, että oman imagon ylläpito oli todella tärkeää. Jenkeissä ajateltiin, että oma koneisto on niin kuin mainos. Yrityksillä oli jokaisella omanlaisensa kalusto, joka erottui muista."

Australiassa Heinonen yllättyi, miten paljon maatiloilla käytetään kemikaaleja. Esimerkiksi glyfosaattiruiskutuksia tehtiin useita kesän aikana.

"Pienkin rikkaruoho tuntui olevan musta vaate. Kuvaavaa oli, että torjunta-aineet tulivat tilalle 1 000 litran konteissa. Toki hehtaareita on australialaistiloilla paljon."

Kokonaisuudessaan Heinonen ei osaa sanoa, onko Suomessa maatilojen asiat paremmin kuin ulkomailla.

"Säiden puolesta olemme armollisemmalla alueella, sillä emme ole niin riippuvaisia sateista. Jenkeissä elettiin ihan täysin sademäärien mukaan."

Ilmaston lämpenemisen sijaan Heinosen mielestä tulisi puhua ilmastonmuutoksesta. "Kaikkialla ääri-ilmiöt yleistyvät ja ennakoiminen vaikeutuu – esimerkiksi juuri säiden suhteen."

Lainsäädäntö on Heinosen mukaan Suomessa huomattavasti tiukempaa. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sitä hän ei osaa sanoa.

"Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa jokien rannoille levitettiin lietettä – ja vieläpä triplamäärä siitä, mitä Suomessa on totuttu."

Heinosen mielestä ulkomailla voitaisiin ainakin ottaa Suomesta oppia viljelykierrossa.

"Varsinkin Yhdysvalloissa viljelykierto oli hyvin pelkistetty, ja käytännössä viljely oli monokulttuuria."

Kotiuduttuaan heinäkuussa pitkältä reissultaan Heinonen laittoi matkastaan päivityksen maajussien Facebook-ryhmään. Siinä hän hehkutti, kuinka paljon on päässyt kokemaan ja näkemään asioita, ja kannusti muitakin lähtemään mahdollisuuksien mukaan ulkomaille töihin.

"Tosi moni kommentoija harmitteli, kun ei itse tullut aikanaan lähdettyä. Paljon kyseltiin, että miten ulkomailla asiat toimivat. Uusi-Seelanti kiinnosti monia erityisesti maisemien puolesta. Australiassa ja Yhdysvalloissa ihmisiä ihmetyttivät isot pellot.

Yhdysvaltalaisten Suomi-tietämyksessä on tunnetusti parantamisen varaa. Myös Heinonen huomasi tämän.

"Kyllä he yleensä tiesivät, että Suomi on Euroopassa, mutta suuri osa luuli Suomen sijaitsevan Keski-Euroopassa. Osa luuli, että Suomi on jäämeren rannalla ja että täällä on jääkarhuja. Moni jenkeistä ei myöskään tiennyt, että suomen kieli on olemassa."

Yhteydenpito ulkomailta saatuihin ystäviin on jatkunut näihin päiviin saakka. Heinonen kertoo pitävänsä yhteyttä erityisesti Yhdysvalloissa tutustumaansa työporukkaan.

"Kuulumisten lisäksi käydään paljon ajatustenvaihtoa esimerkiksi viljelytekniikoista ja kannattavuudesta. Voisi sanoa, että kokemuksen myötä on tullut monta kotia kodin ulkopuolelta, joiden luokse voi mennä vierailemaan", Heinonen kertoo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit