Ympäristöpolitiikan asiantuntija: Kestävä yhteiskunta ei etene yksittäisten tavoitteiden kautta
YK:n kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen Eeva Furman haluaa edistää kansalaisten kokemuksia kestävyyden arvioinnissa.
Eeva Furman on tutkinut kestävää kehitystä 21 vuotta: ”Kestävyyden osatekijöitä pitää viedä yhdessä eteenpäin. Mitään niistä ei voi jättää huomiotta toisen kustannuksella.” Kuva: Sanne Katainen”Lyhyellä aikajänteellä voidaan menestyä huolehtimalla taloudesta tai noudattamalla tiukkaa luonnonsuojelua tai ajamalla ihmisten työllistymistä. Yhden asian ajaminen ei kanna, vaan systeemi romahtaa”, sanoo professori Eeva Furman.
Kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia – ympäristöä, taloutta, sosiaalisia tekijöitä ja muuta yhteiskunnallista muutosta – on totuttu tarkastelemaan erillään toisistaan. Pidemmän päälle irrallisten yksityiskohtien tavoittelu on kuitenkin hyvin tehotonta.
Furman johtaa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ympäristöpolitiikkakeskusta. Hän on myös yksi YK:n nimittämän kestävän kehityksen arviointiryhmän jäsenistä. Tällä viikolla hän tapaa ensi kertaa muut 14 jäsentä New Yorkissa, Yhdysvalloissa.
”Tämä on minulle kutsumus. Koen, että kestävä kehitys, jonka kanssa olen työskennellyt jo yli 20 vuotta, on rauhan työtä.”
Hän arvioi tulleensa valituksi paneeliin edustamaan suomalaista käytännönläheisyyttä ja sitä, että katsotaan kokonaisuuksia.
”Aion viedä sinne vahvasti mallia, jossa tiedetutkimusta ei vain tehdä norsunluutornista käsin. Arviointiraportitkin aukeavat paremmin, kun niissä kaikuu ihmisten ääni eri puolilta maapalloa.”
Kokonaisuutena Suomi on kestävässä kehityksessä maineensa mittainen, Furman sanoo viitaten viime vuonna valmistuneeseen kansalliseen arviointiin.
Silti Suomellakin on kipupisteensä: talouden ja työn kestävyys, kulutuksen ja tuotannon sekä ilmastonmuutoksen hillintä sekä luonnon monimuotoisuus.
Huolestuttavinta Furmanin mukaan on kuitenkin jämähtäminen paikoilleen.
”Ajattelemme Suomessa, että olemme niin hyviä, ettei tarvitse tehdä mitään. Korvat pitäisi kyetä pitämään höröllä koko ajan, kuinka muuttaa omaa toimintaa niin, ettemme putoa muiden kelkasta.”
”Toiset haluaisivat, että luonto voi palata entiseen tilaansa, toiset taas kaipaavat menneiden vuosikymmenien työelämää. Jotkut jopa haluaisivat elää maaseudulla omavaraistaloudessa niin kuin ennen.”
Taaksepäin katsominen on jossain määrin terveellistäkin, Furman pohtii. Silti peruuttaminen entiseen maailmaan ei ole mahdollista, niin houkuttelevalta kuin se tuntuisikin.
Koko Furmanin haastattelu löytyy perjantain 24. helmikuuta viikonvaihdesivulta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
