Kantri

Japanilaiset Hayamit löysivät Suomesta paratiisin – pohjoisen sivukylän rauha lumosi

Kantri 18.11.2017

Japanilaiset Mariko ja Keiichi Hayami muuttivat seitsemän vuotta sitten Japanin Tokushiman kaupungista Iin kunnan sivukylälle Luola-aavalle.


Vesa Ranta
Keiichi ja Mariko Hayami muuttivat seitsemän vuotta sitten Japanista Suomeen Iin sivukylälle. Runko-koira on kuulunut perheeseen vuoden verran.
Keiichi ja Mariko Hayami muuttivat seitsemän vuotta sitten Japanista Suomeen Iin sivukylälle. Runko-koira on kuulunut perheeseen vuoden verran.
Vesa Ranta
Mariko ja Keiichi Hayami ovat kiitollisia siitä, että saavat viettää loppuelämänsä Suomessa Iin Luola-aavalla.
Mariko ja Keiichi Hayami ovat kiitollisia siitä, että saavat viettää loppuelämänsä Suomessa Iin Luola-aavalla.

Ensilumi on juuri peittänyt maan ja huurruttanut puut. Punainen talo hohtaa valkean metsän keskellä. Ulko-ovi avautuu heti, kun auto ajaa pihalle. Leveästi hymyilevä Keiichi Hayami viittoo tulemaan sisälle.

Ovella vastaan tulee leivinuunin pehmeä lämpö.

Mariko ja Keiichi Hayami muuttivat seitsemän vuotta sitten Japanin Tokushiman kaupungista Iin kunnan sivukylälle Luola-aavalle.

Luola-aapa sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin läänin rajalla. Valot ovat sammuneet monista naapuritaloista. Harvaan asuttu kylä on kaikkea muuta kuin ruuhkainen Japani. Ja juuri sitä kaikkea muuta pariskunta lähti hakemaan.

Edellisen kerran Kantri vieraili Hayamien luona, kun muutosta oli aikaa kaksi vuotta.

Silloin ovella vastaan tuli pieni maltankoirauros Run. Nyt vieraita saapuu tervehtimään arasti mustavalkoinen sekarotuinen koira Runko. Mariko löysi koiran tori.fi-palvelusta, ja nimensä se sai edeltäjänsä mukaan.

”Japanilaisen naisen nimessä on ’ko’ perässä”, Mariko selittää.

Mariko kertoo koiran nimestä hymyillen – ja suomeksi. Viimeksi tavatessamme pari ei juuri osannut suomea. Nyt ahkera harjoittelu on alkanut kantaa hedelmää.

Monimutkaisimmat asiat pariskunta toki hoitaa yhä sähköpostin kautta. Niin he täydensivät haastattelun vastauksia edellisellä kerralla, ja samalla tavalla he täydentävät vastauksiaan tälläkin kertaa.

Olohuoneessa taloon lämpöä levittävän leivinuunin luukku on auki. Siellä iloisesti räiskyvät Keiichin lähimetsästä kaatamat ja pilkkomat puut. Pariskunnalla ei ole traktoria, joten Keiichi kantaa puut metsästä kotipihaan harteillansa.

Taloa ympäröivä hehtaarin metsä on yksi syistä, joiden vuoksi pariskunta päätyi Luola-aavalle. He halusivat ympärilleen tilaa. Japanissa elämänrytmi oli kiireinen ja Hayameista tuntui, että japanilaisille raha ja työ olivat tärkeämpiä kuin ihmissuhteet ja perhe.

Sekä Mariko että Keiichi ovat eronneita, ja pariskunta etsi kodikseen myös konservatiivista Japania liberaalimpaa maata.

Suomi pyöri Japanin uutisissa maan Pisa-tulosten vuoksi. Rauhallinen ja tasa-arvoinen maa kuulosti utopialta, mutta se on vastannut täysin pariskunnan toiveisiin.

Hayamit muuttivat ensin Turkuun ja sitten Ouluun. Lopulta he päätyivät Kuivaniemelle. Luola-aavan talon myyjät olivat yksiä harvoista, jotka vastasivat pariskunnan englanninkieliseen ostotiedusteluun.

Nyt Kuivaniemestä on tullut Hayamien koti.

”Elämä on rauhallista ja tavallista. Kun menemme Eläkeliiton tapahtumiin, tunnemme ihmisten lämmön”, Keiichi sanoo ja silittää Runkon päätä.

Pariskunta käy viikoittain viidentoista kilometrin päässä Kuivaniemen keskustassa eläkeliiton lisäksi käsityökerhossa.

Kun Marikon toisesta silmästä lähti näkö, Eläkeliiton ystävät ohjasivat heidät hoidon pariin ja yksi ystävistä tuli jopa ensimmäiselle lääkärikerralle mukaan.

”Mariko tekee ympäri vuoden joululahjoja ystäville, jotka auttavat meitä. Tällaista lämmintä ihmissuhdetta on vaikea kokea Japanissa”, Keiichi kertoo.

Hayamit ovat puolestaan jakaneet suomalaisille ystäville omaa osaamistaan: Mariko on opettanut käsityökerhossa muun muassa japanilaisten tossujen tekoa.

Keväällä Hayamit perehtyivät Japanissa suosittuun narulla tehtävään itsehoitoon himotoreen ja pitivät siitä esitelmän Eläkeliitossa.

”Me emme osaa puhua suomea hyvin ja Mariko valmisti esitystä noin neljä kuukautta”, Keiichi sanoo.

Elokuussa pariskunnan luona vieraili kolmen päivän ajan Marikon 39-vuotias poika Hiroki, joka työskentelee Japanissa tietokonepelien ohjelmoijana.

Lyhyellä lomallaan perheetön poika alkoi yllättäen puhua mahdollisuudesta muuttaa tulevaisuudessa Suomeen. Hän oli seurannut Marikon ja Keiichin elämää ja kiinnostunut maasta.

Muuttaa Hiroki Suomeen tai ei, Hayamit jäävät. He ovat löytäneet täältä sorateiden varrelta, soiden keskeltä oman rauhan tyyssijansa.

”Toivomme, että tulevaisuudessa voisimme puhua suomea kuin suomalainen. Olemme erittäin iloisia siitä, että saamme viettää loppuelämämme Suomessa.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit