Kantri

"Olen itse kokenut koko elämäni, että en kelpaa naisena" – valokuvaaja haluaa näyttää kaikki kohteensa kauniina

Kantri 26.09.2017

Voimaannuttavia valokuvia ottava Kirsti Kivimäki toteuttaa unelmiaan puhumalla niistä ääneen.


Kari Salonen
Kirsti Kivimäki kokee olleensa sukupolvea, jolta kiellettiin nättinä oleminen.
Kirsti Kivimäki kokee olleensa sukupolvea, jolta kiellettiin nättinä oleminen.
Kari Salonen
Heinänteossa Lumi Nivaro, Auvo Nuutinen, Marja Rotinen, Marja Myllymäki ja Hannele Nuutinen.
Heinänteossa Lumi Nivaro, Auvo Nuutinen, Marja Rotinen, Marja Myllymäki ja Hannele Nuutinen.
Kari Salonen
Torpan oma kana tutkii kuvausrekvisiittaa.
Torpan oma kana tutkii kuvausrekvisiittaa.

Ylöjärven Takamaalla sijaitsee yli satavuotias hirsitorppa. Sen elämään on mahtunut monenlaista ihmistä ja tarinaa. Niistä haluaa kertoa paikassa nykyään yritystään pitävä valokuvataiteilija Kirsti Kivimäki.

"Täällä on ollut karjakkoa, sahaajaa, sodasta palannut sotilas, James Dean, kantrityttö...", hän esittelee.

Lista on erikoinen, mutta siihen löytyy selitys: Kivimäki ei tarkoita täällä todellisuudessa asuneita ja käyneitä henkilöitä, vaan hahmoja, joita on kuvannut Suomi100-näyttelyään varten.

Kivimäki on yrittäjä, joka tekee omista runoistaan ja valokuvistaan runokortteja, ottaa voimaannuttavia muotokuvavalokuvia asiakkaistaan ja työstää nyt ensimmäistä valokuvanäyttelyään. Tie ammattiin on ollut polveileva ja täynnä omassa elämässä tapahtuneita odottamattomia käänteitä.

Kirsti Kivimäki varttui Pohjanmaalla, ja päätyi naimisiin Ilomantsiin. Pohjois-Karjalassa tuli vietettyä 25 vuotta, lapsia tuli kolme ja työtä tuli tehtyä puutarhurina, luontaistuotekaupassa ja vaatekaupassa. Elämä muuttui yllättäen kolmannen lapsen syntymän jälkeen.

"Kun kuopukseni oli 11 päivää vanha, selvisi, että miehelläni oli toinen nainen. Elämä romahti siinä vaiheessa täysin."

Kivimäki tajusi jonkun ajan jälkeen, että haluaa puhua kokemuksistaan avoimesti ja olla tukena muille naisille. Runoja häneltä alkoi pulputa vuonna 2011. Valokuvausta pitkään harrastanut nainen keksi yhdistellä runojaan ottamiinsa kuviin, ja julkaisi niitä ensin Facebook-sivuillaan.

"Se oli minulle tapa terapoida itseäni. Pian alkoivat kaverit kommentoida, että he itkivät ja nauroivat runokuvia katsellessaan. Heiltä tuli ehdotus, että tekisin niitä lisää, ja että ne voisivat toimia kortteina."

Kivimäki päätti uskaltaa tehdä runokorteistaan oikean työnsä.

"Ajattelin, että vanhana kadun, jos en uskaltaisi yrittää."

Kolme vuotta sitten perustetun yrityksen nimeksi tuli Kirstinkammari. Samana vuonna Kivimäki kohtasi uuden rakkauden.

"Ilomantsin karhufestivaaleilla vuonna 2014 eräs moottorisahaveistäjä, Juha Rikhard Käkelä bongasi minut", Kivimäki kertoo hymyillen.

Avopari asustaa nyt vähän matkan päässä Käkelälle kuuluvasta vanhasta hirsitorpasta, missä Kivimäki on asunut suuren osan kesästä. Hän on siistinyt torpan pihapiiriä ja somistanut sitä vanhoilla tavaroilla maitotonkista heinäseipäisiin.

"Suoritin puolitoista vuotta kestävän sisustusalan ammattitutkinnon, ja tein sitä varten viisi näyttötyötä tänne. Näyttötöistä syntyi tämä naima-aitta", nainen kertoo esitellen yhdessä hirsirakennuksessa sijaitsevaa parvea.

Pitsikankain ja vanhoin puisin huonekaluin sisustettu hämyisä huone huokuu entisaikojen suomalaista maalaisromantiikkaa. Parven alapuolella on Kivimäen mukaan pehtoorin soppi, josta tämä voi valvoa yläkerran rakastavaisia.

Kivimäki on viljellyt mielikuvituksensa siemeniä ympäri hirsitorppaa. Hän maalailee tarinaa henkilöistä, ja tilanteista, joita eri huoneissa voisi tapahtua.

Naima-aitan ja sen alakerrassa sijaitsevan pehtoorin sopen lisäksi Kivimäki on sisustanut muihin rakennuksiin muun muassa prinsessan kammarin, kirkkomuseon ja ulos salaisen puutarhan. Satukirjojen sivuilta ja vanhoilta Suomi-filmien kulisseilta näyttävät paikat toimivat taustoina Kivimäen luokse valokuvattavaksi tuleville ihmisille.

"Potrettejaan tulevat otattamaan vuosipäiviään tai syntymäpäiviään juhlivat, mutta myös muita elämän eri merkkipaaluja juhlistavat. Ilman erityisempää syytäkin voi kuvattavaksi tulla", Kivimäki kertoo.

Muotokuvien ottaminen lähti Kivimäellä itsensä ja muitten naisten kuvaamisesta.

"Minusta olisi pitänyt tulla poika. Siksi olen kokenut koko elämäni vahvasti, että en kelpaa naisena. Olen myös sitä ikäpolvea, jolta kiellettiin nättinä oleminen. Kävin Miina Savolaisen Maailman ihanin nainen -valokuvakurssin, ja sieltä alkoi selkiytyä, mitä haluan valokuvaamisella tehdä ja saada aikaan."

Kivimäki halusi vahvistaa "jokainen nainen on kaunis" -sanomaa omilla kuvillaan. Hän halusi tehdä kuvattavana olemisesta voimaannuttavan kokemuksen ja kokonaisvaltaisen elämyksen.

"Varsinkin oman ikäiseni naiset sanovat, että heistä ei saa hyviä kuvia. Minun tapani on ottaa heistä paljon kuvia ja sitten katsomme niitä välissä yhdessä. Yleensä kuvattavat vapautuvat, kun pääsevät näkemään omat ilmeensä", kuvaaja kertoo.

"Sitten leikimme aikuisten prinsessaleikkejä: kokeilemme erilaisia vaatteita ja minkälaisia kuvia niissä tulee, sitten juomme kahvia ja juttelemme, sitten taas kuvataan. Se on vähän niin kuin terapiaa ja roolileikkejä."

Kivimäki haaveilee, että pystyisi tulevaisuudessa elättämään itsensä kokonaan valokuva- ja runotaiteellaan. Hän kaavailee torpalle myös isompaa roolia, kuin vain kuvauslavasteena olemista.

"Täällä voisi olla kahvila, jossa lukisin ääneen runojani. Ihmiset tulisivat tänne viihtymään. Tämä voisi olla myös matkailunähtävyys, kun ei ole kaukana Tampereeltakaan. Täällä voisi yöpyä, ja samalla astua menneeseen."

Kivimäki uskoo, että unelmistaan kannattaa puhua ääneen, sillä silloin ne alkavat pikkuhiljaa toteutua.

"Eräs tuttu kävi täällä vuosi sitten, ennen kuin olin saanut sisustettua näin paljon. Kerroin hänelle, mitä olin ajatellut tänne laittaa, naima-aitasta ja prinsessakammarista ja muusta. Hän oli sitä mieltä, että kunhan vaan puhun. Kun hän tänä vuonna kävi täällä uudestaan, niin hän huudahti, että herranjestas, miten paljon täällä on muuttunut!"

Torpassa on jo järjestetty naisten hemmottelupäivää ja joulun alla glögi- ja joululauluiltaa.

"Jouluna olin laittanut tänne paljon kynttilöitä. Lauloimme kirkkomuseossa joululauluja ja luin evankeliumia. Myymälärakennuksen puolella oli tarjolla glögiä ja oli täällä kuusikin. Naisten hemmottelupäivänä taas tänne saapui parturi ja hieroja. Eräs naapuri sanoi, ettei ole koskaan nähnyt niin paljon naisia kylänraitilla."

Asiakkaat löytävät Kivimäen kuvattavaksi usein Kirstinkammarin Facebook-sivujen kautta.

"Laitan sivuille paljon kuvia myös itsestäni, pitäähän jonkun näyttää esimerkkiä."

Esimerkkiä näyttää myös yksi Kivimäen kanoista, joka kulkee uteliaana naisen kannoilla tämän esitellessä torppaympäristöä. Se esiintyy itsekin useissa Kivimäen asiakkaitten kuvissa.

Yhden hirsirakennuksen ulkoseinällä on laminoituja kuvia kanoista, muun muassa yhden kasvokuva otsikolla Kanfie.

"Kanaa ei tarvitse houkutella kuviin", Kivimäki nauraa.

Tänään Kivimäki ottaa Suomi100-näyttelyään varten kuvia Ilomantsista vierailulle tulleista ystävistään. Luvassa on heinäntekokuvaukset, johon Kivimäki saa toimittajankin tempaistua mukaan.

"Olen itse tällainen hupsu, että innostun helposti. Sillä saa muutkin innostumaan", valokuvaaja kertoo nauraen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit