Kantri

Runot tarjoavat pehmeän herätyksen maanantaiaamuihin

Kantri 20.03.2017

Runoilija Tuija Välipakan luoma Suomi on runo -sivusto on runoilijoiden lahja 100-vuotta täyttävälle Suomelle. "Runojen tehtävä on kansakunnan muistin piirtäminen", Välipakka sanoo.


Rami Marjamäki
Hevostyttönä kasvanut runoilija Tuija Välipakka on kirjoittanut mielessään runoja hevosen selässäkin. ”Vain kerran olen pudonnut sen takia”, hän naurahtaa. Jotenkin osuvaa, että Välipakka on palkittu muun muassa Runoratsu-palkinnolla.

Maanantaiaamut ovat runojen ensi-iltoja Suomi on runo -sivustolla. Joka maanantaiaamu sinne ilmestyy uusi, ennen julkaisematon runo joltain suomalaiselta runoilijalta.

Suomi on runo -sivusto syntyi tamperelaisen runoilijan, Tuija Välipakan pohdinnasta, miten runoilijana voisi olla juhlistamassa 100-vuotiasta Suomea.

Välipakka halusi tehdä runoprojektista yhteisöllisen kokemuksen ja saada muita runoilijoita mukaan. Syntyi ajatus Suomi on runo -sivustosta. "Se on runoilijoiden lahja Suomelle", Välipakka sanoo.

"Runouden tehtävä on kansakunnan muistin piirtäminen ja siirtäminen eteenpäin. Suomi on runo piirtää 2017 juhlavuoden runomaiseman. Sitten myöhemmin voidaan katsoa, miten tämä aika näkyy niissä."

"Runo sopii työviikon alkuun", sivustoa ylläpitävä Välipakka toteaa.

Välipakan mielestä runot sopivat muutenkin hyvin aamuun, unen ja valveen välimaastoon. "Runo on hyvä päivän aloitus. Maailma on pehmeämpi paikka herätä."

Tähän ajatukseen sopii hyvin alkuvuodesta sosiaalisessa mediassa virinnyt innostus järjestää runousaamiaisia.

"Kyllä tässä ajassa on jotain, runoutta nostetaan nyt monesta suunnasta yhtä aikaa. Runous on kollektiivinen tajunta. Hyvän vasta-aaltoa tarvitaan nyt. Runous voi olla yksi väline siinä."

"Ääneen luku on kosketus, jota pitäisi myös aikuisten ihmisten harrastaa. Parasta siinä on antaminen ja vastaanottaminen, kohtaaminen."

Jotain erityistä siinä on silloin, kun runoilija itse lukee runojaan.

"Runoilija tuo painotuksen ja rytmin, hän hengittää runonsa eloon", Välipakka sanoo.

Tuo ajatus oli aikanaan sysäys Välipakan runoilijauran alulle reilut viisitoista vuotta sitten.

"Runoilija hengittää runonsa eloon", sanoi runoilija Kirsi Kunnas joskus vuosituhannen vaihteessa Oriveden opiston Uuden kirjan päivillä. Välipakka kuunteli vaikuttuneena ja paluumatkalla kotiin Tampereelle hän päätti hakea Viita-akatemiaan kolmevuotiseen kirjoittajakouluun.

Ei yksinkertainen ratkaisu viisilapsisen uusperheen äidille, mutta puolison kanssa sovittiin, että Välipakka saa kolme vuotta panostaa kirjoittamiseen. Sinä aikana pitäisi saada jotain julkaistua.

Pari vuotta myöhemmin ilmestyi Välipakan esikoisrunoteos Lasimorsian, jonka teemoja olivat äitiys, naiseus, seksuaalisuus, nainen sukupolvien ketjussa.

"Silloin viisitoista vuotta sitten ne olivat ne teemat, joiden keskellä elin."

"Esikoiskirjan tekstit syntyivät hyvin mielenkiintoisissa olosuhteissa. Se oli varastettua aikaa", Välipakka toteaa. "Onneksi lapset myös nukkuvat."

Välipakka on kirjoittanut pikkutytöstä asti. "Olen hahmottanut maailmaa kirjoittamisen kautta."

"Minussa on aina ollut kaksi puolta. Olen ollut näennäissosiaalinen, vilkas urheilijatyttö, mutta myös metsätyttö, joka istui kivellä ja kirjoitti runoja."

"12-vuotiaana kirjoitin 200-sivuisen hevoskirjan ruutupaperiarkeille. Se on minulla vieläkin tallessa"; Välipakka hymyilee.

Ennen Viita-akatemiaa kirjoittaminen oli kuitenkin vain harrastus. "Sitä ennen olin tehnyt kaikkea väärää. Mainontaa ja markkinointia", Välipakka naurahtaa. "Ymmärrän, että sitä tarvitaan, mutta minulle se oli väärä ala", hän täsmentää.

Esikoisteoksen jälkeen on syntynyt runokokoelmien lisäksi pari romaania sekä käsikirjoituksia ja tekstejä moniin välineisiin.

"Runous on minulle tapa jäsentää maailmaa, tapa syväkatsoa. Romaani kulkee vaakatasossa, runo on pilarimainen, siinä on paljon painoa pienten sanojen päällä."

Uusimman teoksen, Take Away -runokokoelman teemaana on kuolema. "Mietin, miten kuolemasta pitää puhua ja saako siitä puhua."

"Ennen kuoltiin kotona, kuolema oli meidän keskellä. Nyt kuollaan laitoksissa ja ollaan vieraannuttu kuolemasta. Kuoleman eri kasvot kiinnostavat minua kovasti."

suomionruno.wixsite.com/suomionruno

Aiheeseen liittyvät artikkelit