Maaseudun Tulevaisuus
Kantri

Tärkein perintö ei ole raha vaan tarinat: "Olisi hienoa tietää, mitä virheitä vanhemmat ovat tehneet"

Kantri 20.04.2017

Sukupolvien ketjuun kiinni pääsemällä oppii myös itsestään.


Lari Lievonen
Mummilta saatu medaljonki on Helena Örmarkin rakkaimpia muistoesineitä. Toinen on kiikkutuoli.
Mummilta saatu medaljonki on Helena Örmarkin rakkaimpia muistoesineitä. Toinen on kiikkutuoli.
Lari Lievonen
Helena Örmark ymmärtää lohtushoppaamista, mutta hyvää mieltä saa aineettomillakin keinoilla, ja niin välttyy taas uusilta tavaroilta.
Helena Örmark ymmärtää lohtushoppaamista, mutta hyvää mieltä saa aineettomillakin keinoilla, ja niin välttyy taas uusilta tavaroilta. "Itse käyn äidin kanssa kauneushoitolassa."

Loppujen lopuksi tavara on vain tavaraa, sanoo Helena Örmark, joka työkseen ammattijärjestäjänä ja ajankäytön valmentajana auttaa ihmisiä järjestelemään kotejaan ja kalentereitaan.

Esineet kyllä rakentavat hänen mielestään ihmisen identiteettiä, mutta vielä enemmän sitä tekevät aiempien sukupovien tarinat.

"Kun tietää, minkälaisia ihmisiä vanhemmat ja isovanhemmat ovat olleet, pääsee sukupolvien ketjuun kiinni ja oppii näin tuntemaan myös itseään."

Jos vanhempi ihminen ei pääse kertomaan elämästään kasvotusten, olisi hyvä, että hän tekisi sen kirjoittamalla asioita muistiin, neuvoo Örmark.

"Hienoa olisi tietää myös se, mitä virheitä ihminen on elämässään tehnyt ja mitä on niistä oppinut. Monestihan jälkipolvet toistavat samoja virheitä ja niistä lukiessa voisi pikkuisen viisastua."

Ymmärryksen kasvaessa helpottuu myös toisinaan tarpeellinen anteeksianto.

"Ikinä ei saisi unohtaa, että olemme sellaisia kuin ovat olleet meitä edeltävätkin."

Myös tärkeiden esineiden tarinat kannattaa kirjoittaa muistiin, sillä siten jälkipolville syntyy esineisiin aivan erilainen tuntuma, muistojen ketju.

Mikäli omaisuuden haltija jo ennalta ounastelee perillisille syntyvän kinaa, Örmark suosittelee tavaroiden muuttamista rahaksi jo ennen kuolemaa.

"Raha on helpompi jakaa kuin yksi sormus."

Kuolinpesän tyhjentämiseen Örmark kehottaa käyttämään aikaa, jos se vain on mahdollista. Jos tyhjennyksen tekee nopeasti, voi surutyökin jäädä vaillinaiseksi.

"Vaikka heittäisikin suurimman osan pois, tavaroiden äärellä on hyvä hiljentyä. Silloin tulee hyviä ja huonoja fiiliksiä, kiroilua, itkemistä, naurua – ihan kaikkea. Tavaroiden kautta voi muistella ihmisen elämää."

Lisää perinnöstä 19.4.2017 ilmestyneessä Kantri-lehdessä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit