Ammattikoulutuksen uudistus huolestuttaa: "Pommeja tulee, jos ei olla hereillä"
Yksilöllisyys ja työssä oppiminen kuulostavat teoriassa hyvältä mutta varsinkin heikommat opiskelijat voivat jäädä ilman tarvitsemaansa tukea.
Tänä keväänä autonasentajaksi valmistuva tuusulalainen Miika Korhonen asensi tammikuussa juuri edellispäivänä hankkimaansa Nissaniin supparia. Se täyttikin takakontin. ”Tiesin varmaan ekalla luokalla koulussa, että musta tulee autonasentaja.” Myös Viljami Nurminen ja Joel Eemola saavat pian asentajan paperit käteen. Kuva: Jaana KankaanpääTäällähän näitä on: lippiksiä takaperin päässä, amisviiksiä ja haalareita.
Seitsemän kunnan Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudalla on yksitoista toimipistettä, ja niistä yksi on täällä Keravalla. Autohallissa koulutetaan samalla linjalla pienkonekorjaajia ja autonasentajia, mutta aika moni tietää jo, mitä tahtoo.
”Oman korjaamon tai merkkikorjaamoon töihin”, sanovat kauniisti meikatut keravalaiset Sonja Koistinen, 25, ja Jasmin Holmberg, 17.
Kumpikin tiesi tänne tullessaan, että autot ovat ”se juttu”. Kumpikin aikoo myös valmistua autonasentajaksi puoli vuotta etuajassa, 2,5 vuodessa.
Nopea ja yksilöllinen opiskelu on mahdollista nyt, kun ammatillinen koulutus uudistui vuoden alussa. Opettaja Matti Alanko pitää uudistusta sinänsä hyvänä asiana.
”Tosin minä olen yhdistellyt jo kymmenen vuotta repaleisia kursseja ja jaksoja yhdeksi palikaksi. Opsi on sitten väännetty sen mukaan”, Alanko kertoo.
Hänen aiemmassa työpaikassaan Heltechissä keskeyttäneiden määrä saatiin alas juuri räätälöinnillä erityisessä Smart-tiimissä, jossa opettamisen sijaan nuoria pikemminkin ohjattiin osaamisen kehittymisessä.
Heikoimmille oppilaille yksilöllinen opintopolku voi kuitenkin olla huono ratkaisu.
”On hyvä asia, että on annettu väljyyttä, mutta moni ei ole kykenevä toimimaan sen mukaan. Se lisää meidän työtämme”, Alanko sanoo.
20 yksilöllistä opiskelijaa ryhmässä on kuin opettaisi 20 eri ryhmää. Moni on tullut ammattikouluun juuri siksi, että haluaa opiskella tiiviissä ryhmässä
Huonoa on myös uudistuksen lähtökohta, Alanko arvioi.
”Hallituksen reformi menee oikeaan suuntaan, mutta ikävä kyllä siihen on otettu säästöt mukaan. Se lähti liikkeelle 170 miljoonan euron leikkauksilla koulutuksen järjestäjiltä, ja vasta sitten tehtiin itse uudistus.”
Keudassa säästöt veivät vuosina 2016–2017 noin yhdeksän miljoonaa euroa eli 15 prosenttia liikevaihdosta, kertoo kuntayhtymän johtaja Hannu Laurila. Sopeutusta tehtiin muun muassa irtisanomalla yksitoista opettajaa.
”Muilla säästöt ovat samaa luokaa. Meitä on hieman helpottanut se, että olemme pystyneet lisäämään opiskelijavolyymia ja tätä kautta kompensoimaan tulopudotusta.”
Säästöjen takana on hallitus, joka jakaa oppilaitosten rahat. Käytännössä säästäminen voi tarkoittaa lähiopetuksen eli koululla tapahtuvan opetuksen vähentämistä.
Kun oppilaat ovat poissa, opettajalle maksetaan vähemmän palkkaa, vaikka tämä kiertääkin valvomassa harjoittelupaikoilla. Koululta kuluu kuitenkin aiempaa enemmän aikaa harjoittelupaikkojen etsimiseen, ja kun valinnanvaraa on, työpaikkoja ei ehkä enää kiinnosta hitaampien opiskelijoiden ohjaaminen.
Yksi uudistuksen seuraus voikin olla oppilaiden jakautuminen jyviin ja akanoihin: etuajassa valmistuvat ja näppärät harjoittelijat napataan töihin, mutta osa ei pääse kunnolla edes työtä näkemään.
Alangon mielestä uudistus voi onnistuessaan parantaa hyvin edistyvien oppilaiden asemaa ja koko ammattikoulutuksen mainetta, sillä tähän saakka yksilöohjausta ovat saaneet etupäässä hitaammin edistyvät.
Alangolla ja kahdella muulla opettajalla on kolme ryhmää, joista yksi on aina työharjoittelussa ja kaksi koululla. Ammattiasioita opiskellaan ”salissa”, joka on kuin oikea autokorjaamo päästömittaus- ja vianetsintälaitteineen. Työn alla on muun muassa mopoja, mönkijöitä ja autoja, perämoottoreita, moottorisahoja ja ruohonleikkureita. Osa niistä on opiskelijoiden omia ja osa ulkopuolisten asiakkaiden tilaamia korjaus- ja huoltotöitä.
Toinen säästökeino oppilaitoksille on siirtää opettajien työtä työssäoppimisen ohella ohjaajille tai ammattilaisille, joiden palkka on korkeakoulutettuja opettajia pienempi. Hyriassa opettajat marssivat tämän vuoksi ulos.
Ohjaajat voivat olla työelämästä tulleita ja päteviä alallaan, mutta opettajan koulutus puuttuu.
”On veteen piirretty viiva, mitä he voivat tehdä”, Alanko sanoo.
Alanko on erityisopettajakoulutuksen saanut autoinsinööri. Hän on tehnyt autoalan opettajan töitä 30 vuotta ja nähnyt muutoksen: ennen opetustunteja oli viikossa jopa lähes 40, nyt laskennallisesti 28. Lähiopetusta voi olla vain yhdeksän tuntia ja loput työssäoppimisen ohjaamista.
Peruspalkan saa joissakin oppilaitoksissa vain 24,5 tunnilta, Keudassa myös ohjauspalkkaa.
Alanko korostaa opettajan aktiivisuutta ja valvonnan tärkeyttä työharjoittelussa, jotta teoriapohjan osaaminen tulee varmistettua myös niillä, jotka osoittavat ammattiosaamisensa pelkällä käytännön näytöllä.
Voiko siis olla niin, ettei esimerkiksi rakennusalalla opi ymmärtämään erilaisten rakenteiden hengittävyyttä ja reagointia, jos ainoa oppi tulee harjoittelusta? Kostautuuko kevytopetus myöhemmin huonona laatuna?
”Koulutuksesta iso osa jää nyt työssäoppimisen vastuulle. Pommeja tulee, jos ei olla hereillä”, Alanko varoittaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
