Maaseutu

23. luukku: Vieraileva tähti

Maaseutu 23.12.2015

Maikki Kulmalan joulusadussa Korvatunturille eksyy yllättävä vieras. Enää yksi yö aattoon!


Jukka Pasonen

Yhtenä aamuna hämärissä Korvatunturin porokoira Tessu melkein kompastui lumikinokseen, joka oli yön aikana tuiskunnut keskelle Korvatunturin pihaa.

Sen tassuihin osui valkoista karvaa ja lumen alta pilkisti myös sarvien kärkiä.

Tessu rynnisti Joulupukin konttoriin.

"Joulupukki, Joulupukki. Pihalla nukkuu vieras poro. Tule heti katsomaan", se haukahteli heti kun sai tempaistua oven auki.

"Rauhoituhan nyt Tessu. Joku omista poroistamme on vain siirtynyt porotallista pihamaalle nukkumaan", Joulupukki epäili.

"Vieras se on. Se on valkoinen, siis valkoinen", Tessu haukahti.

"No, jos niin on, niin onhan se vieras", myönsi Joulupukki ja lähti Tessun perässä pihamaalle.

Helppo oli valkoinen poro vieraaksi tunnistaa, sillä Joulupukin taikaporot ovat väritykseltään tavallisia harmaasävyisiä. Niiden taikaominaisuudet liittyvät lentokykyyn ja revontuliin, mutta eivät näy päällepäin.

"Tosiaan. Vieras kulkijanhan tänne on tullut. Kuka sinä olet", Joulupukki kysyi valkoiselta porolta

Valkoinen poro venytteli itsensä kiepistä ja haukotteli makeasti.

"Hohhoijaa." Poro avasi silmänsä ja katsahti ympärilleen.

"Olen Lumikello, valkoinen poro", se sanoi ympärillään ihmettelevälle Korvatunturin väelle. Joulupukin ja Tessun taakse oli pysähtynyt suuri joukko aamupuurolle matkalla olevia tonttuja.

"Mikä tuo sinut tänne Korvatunturille? Tänne eivät vieraat tavallisesti eksy", Joulupukki sanoi vieraalle.

"Viime yönä oli melkomoinen myräkkä. Sitten yhtäkkiä lumisateen keskeltä löi ikään kuin salama tai voimakkaat revontulet. Kadotin kokonaan suunnan ja päätin kaivautua kieppiin", Lumikello kertoi. "Ajattelin, että jatkan matkaa sitten, kun myräkkä hellittää."

"Jaaha, jaaha", kuunteli Joulupukki.

"Sinä olet varmasti uupunut, tänne on pitkä matka joka puolelta."

"Kyllä minä kieltämättä olen aika väsynyt. En minä tavallisesti. Olen tottunut kulkija", Lumikello sanoi ihmettelevästi.

"Tiedätkös sinä, missä nyt olet", Joulupukki sitten kysyi.

"En ihan tarkkaan. Itä-Lapissa olin, kun eksyin. Jossakin Savukosken suunnalla, tietääkseni", Lumikello pohti ääneen.

"Olet Korvatunturilla. Ja niin, minä olen Joulupukki. Tässä on Tessu, joka sinut löysi", Joulupukki esitteli.

"Vai Korvatunturilla", Lumikello ihmetteli. "Olen kuullut Korvatunturista, mutta en ole tiennyt, että tämä on asuttu paikka. Eikös tämän pitäisi olla ihan erämaata", se katseli kummastuneena ympärilleen.

Korvatunturin rakennukset ja tontut ja avara pihamaa selvästi hämmensivät Lumikelloa.

"Niin tämä onkin", Joulupukki sanoi ja Lumikello hämmentyi entistä enemmän.

"Mutta tämä on myös joulun taikaa", Joulupukki jatkoi.

"Eikä sinun oikein olisi pitänyt edes päästä tänne. Sanoitkos sinä, että lumimyräkässä iski kuin salama tai kirkkaat revontulet", Joulupukki sitten kysyi.

"Niin se oli, ja sitten en enää tiennyt, mihin suuntaan minun piti jatkaa", Lumikello myönsi.

"Niinpä niin. Olet tullut samaa matkaa kuin Korvatunturin porot, kun ne eilen illalla palasivat harjoituksiltaan", Joulupukki totesi Lumikellolle.

"Olet kokenut hämmennyksen, ja nyt sinun pitäisi levätä pari päivää, niin toivut. Tervetuloa vieraaksemme", Joulupukki hymyili Lumikellolle.

"Tuopas Santeri Lumikellolle jäkälää ja anna hänelle ämpäriin vettä, niin hän saa rauhassa toipua", Joulupukki sanoi takanaan seisovalle tallitontulle. "Eilisestä harjoituksesta me keskustelemme myöhemmin."

Lumikello jäi pihamaalle rouskuttamaan jäkälää ja hörppäsi välillä vettä. Sitten sen silmissä pilkahti ilkikurinen ilme.

Illansuussa Joulupukki palasi Lumikellon luokse. "Haluatko nukkua ensi yön lumikiepissä tässä pihamaalla, vai yöpyisitkö mieluummin porotallissa", hän kysyi.

"Kieppi on minulle oikein mukava", Lumikello sanoi. "Tässä on hyvä ja rauhallinen paikka", se totesi, ja kaivautui tottuneesti lumeen.

"Hyvää yötä sitten vaan", Joulupukki sanoi.

"Hyvää yötä", Lumikello toivotti.

Vielä Santeri toi sille lisää jäkälää ja täytti sen vesiämpärin.

Porokoira Tessu kömpi aamulla Korvatunturin pihalle tapojensa mukaan varhaisimpana kulkijana. Pimeällä pihamaalla. Mitä? Eihän siellä ollutkaan pimeätä? Kirkas valo loisti ja tuikki keskellä pihaa.

Tessu säntäsi Joulupukin konttoriin.

"Nyt siellä tuikkii ja loistaa joku valo", koira läähätti.

"Katsotaan, katsotaan", Joulupukki seurasi Tessua pihalle.

Yhdessä he saapuivat Lumikellon kiepille. Siinä vieressä loisti ja tuikki hienon hieno jäinen lyhty.

"Mikäs tämä on", Joulupukki kyseli.

"Se on jäälyhty. Tein sen teille kiitokseksi jäkälästä ja vedestä, kun teillä ei liiemmälti noita valokeinoja näytä olevan", Lumikello hymyili.

"Vai jäälyhty. On se hieno. Opetatko meillekin, miten tuollainen hieno lyhty tehdään", kyselivät Joulupukin takana seisovat tontut.

"Opetan toki. Ei tämä ole vaikeata. Tarvitaan vain ämpäri ja vettä ja pakkasta. Sitten odotetaan, että vesi jäätyy. Kun vesi on sopivasti jäätynyt, lyhty kaadetaan ämpäristä ja kopautetaan jään ohut pohja rikki. Sisällä oleva sula vesi kaadetaan pois, ja sytytetään lyhtyyn pieni kynttilä. Siinä se on", Lumikello opasti.

´"Niin hieno. Saammeko mekin tehdä jäälyhtyjä", tontut kyselivät Joulupukilta.

"Noo, tehkää, kun ne tosiaan näyttävät kovin kauniilta", Joulupukki lupasi.

"Älkääkä rikkoko ämpäreitä. Jos vesi jäätyy liiaksi, ämpäri voi hajota", Lumikello vielä opasti.

Tontut kantoivat kaikki löytämänsä ämpärit pihamaalle. Hetken aikaa kaivon ympärillä kävi kova kuhina, kun tontut täyttivät ämpäreitä vedellä.

Myöhään illalla tontut palasivat katsomaan, olisiko lyhtyjä jo syntynyt. Olihan niitä. Hetken aikaa kuului kova koputtelu, kun lyhdyistä rikottiin jäätä ja vettä kaadettiin niistä pois.

Illan hämärtyessä kymmenet lyhdyt valaisivat Korvatunturin pihamaata.

"Oi, kuinka kaunista", huokailivat porot, tontut, Joulupukki ja Muori. Jopa Tessu näytti tyytyväiseltä.

Sinä joulunseutuna tontut pikkuisen liioittelivat jäälyhtyjen valmistuksella. He tekivät niitä satoja.

Jouluaattoiltana, kun Joulupukki lähti matkalleen, Korvatunturi loisti Lapin pimeyden keskeltä kuin suurikin kaupunki.

"Kiitoksia sinulle, Lumikello, kun opetit meille ihan uuden taian", Joulupukki kiitti valkoista poroa ampaistessaan porojen vetämänä taivaalle.

Vain voimakkaat revontulet jäivät loimuamaan heidän jälkeensä.

"Tuo se oli, se salama, joka vei minut pois suunnasta", huudahti Lumikello Joulupukin Muorille.

"Niinpä niin. Joulupukin porot tulivat silloin harjoituksista", Muori sanoi Lumikellolle.

"Mutta mennäänpäs nyt tupaan ja rauhoitutaan joulun viettoon."

Aiheeseen liittyvät artikkelit