Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Hyvinvointikorvaus kannustaa, mutta Aholat parantaisivat eläinten oloja jatkuvasti muutenkin

    Inkeri Ahola tuntee jokaisen lehmän luonteen, sukupuun, tavat ja oikut.
    Inkeri Ahola tuntee jokaisen lehmän luonteen, sukupuun, tavat ja oikut. 

    Inkeri ja Jyrki Aholan maitotilalla Pälkäneellä on haettu eläinten hyvinvointikorvausta niin kauan kuin se on ollut mahdollista eli vuodesta 2008 alkaen.

    Hyvinvointikorvaus tuo matalan tuottajahinnan kurittamalle tilalle pientä lisätuloa.

    "Mutta ei sitä rahan kiilto silmissä haeta", isäntä sanoo. "Eläinten hyvinvointi on kaiken lähtökohta. Jos eläin ei voi hyvin, ei se myöskään tuota."

    Tilalla on uudehko kahden robotin navetta.

    Jo rakentamisvaiheessa mietittiin tarkkaan eläinten oloja. Esimerkiksi käytävät ovat tavallista leveämmät.

    Inkeri Ahola korostaa, että arvoasteikossa alempana olevien lehmien on mahduttava sujuvasti väistämään "pomolehmiä". Siksi tilaa tarvitaan.

    Kun asiat on mietitty jo ennen rakentamista, hyvinvointikorvauksen ehtoja ei ole vaikea noudattaa, hän toteaa.

    Miksei hyvinvointikorvauksen haku voi olla keväällä, silloin kun kaikki muutkin tuet haetaan?

    Jokainen tila valitsee itse, mihin hyvinvointikorvauksen toimenpiteisiin haluaa sitoutua.

    Aholat ovat valinneet muun muassa nautojen ruokinta ja hoito-, vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen pinta-alavaatimuksella- sekä lypsylehmien sairas- ja poikimakarsinat -toimenpiteet.

    "Kaikkien näiden ehtoja noudatettaisiin kyllä muutenkin", Inkeri Ahola toteaa.

    Esimerkiksi poikimakarsinoiden omaa rauhaa ja pehmeää kuivitusta hän pitää eläinten kannalta erittäin tärkeinä.

    Tilavassa karsinassa vasikka saa olla emänsä kanssa yleensä vuorokauden. Hiehoilla aika voi olla pitempikin.

    "Ne tottuvat robottiin helpommin, kun vasikka on ensin totuttanut ne imemiseen", Jyrki Ahola sanoo.

    Tila on valinnut myös nautojen laidunnuksen.

    Kesällä suurin osa eläimistä pääsee vapaasti kulkemaan navetan vieressä olevalle laitumelle. Varsinkin kuumina päivinä useimmat kuitenkin jäävät mieluummin sisälle.

    Talviulkoilutusmahdollisuus olisi Inkeri Aholan mielestä ehdoton, mutta kalliin ulkoilutarhan rakentaminen on vielä saanut odottaa.

    Inkeri ja Jyrki Ahola siirtävät pian elämäntyönsä seuraavan sukupolven hoidettavaksi.
    Inkeri ja Jyrki Ahola siirtävät pian elämäntyönsä seuraavan sukupolven hoidettavaksi. Kuva: Kari Salonen

    Tila kohentaa eläinten hyvinvointia myös monin vapaaehtoisin keinoin.

    Käytäväritilät osoittautuivat liian liukkaiksi, ja lehmille tuli revähdyksiä. Ritilöiden päälle hankittiin 70 000 euron kumimatot.

    "Nyt eläimet kirmaavat käytävällä täyttä laukkaa, kun liukastumista ei enää tarvitse pelätä", Jyrki Ahola kertoo.

    Suunnitteilla on paljon muutakin. Parsipedit vaihdetaan, koska ne ovat liian liukkaita sekä eläinten että kuivituksen kannalta.

    Vasikkaosastolle on suunnitteilla kestokuivikepohja.

    Poikimakarsinassa emä ja vasikka saavat rauhassa tutustua toisiinsa. Parin tunnin ikäinen lehmävasikka on jo pirteä ja imee hyvin. Emän jälkeiset ovat juuri irtoamassa.
    Poikimakarsinassa emä ja vasikka saavat rauhassa tutustua toisiinsa. Parin tunnin ikäinen lehmävasikka on jo pirteä ja imee hyvin. Emän jälkeiset ovat juuri irtoamassa. 

    Hyvinvointikorvauksen haittapuolena on lisääntyvä valvonta, Jyrki Ahola sanoo.

    Hän toteaa, ettei pitäisi valvontaa pahana, jos valvojilla olisi maalaisjärki.

    "Eläinsilmää pitäisi olla. Sitä kun on, niin heti navettaan tullessa näkee, onko eläimillä asiat kunnossa. Ei siinä tarvitse ruveta mittanauhalla tutkimaan, onko karsina kolme senttiä liian kapea tai kymmenen senttiä liian lyhyt."

    Aholan mielestä hyvinvointikorvauksen ehdoissa on joitakin käytännölle vieraita yksityiskohtia. Moni jättää korvauksen hakematta sen takia, että pelkää huomaamattaan rikkovansa jotain yksityiskohtaa, hän arvioi.

    Lisäksi ehtoihin tulee hänen mielestään liian usein muutoksia.

    Myös korvauksen hakuaika saa kritiikkiä.

    "Miksei haku voi olla keväällä, silloin kun kaikki muutkin tuet haetaan? Tammikuussa se saattaa jäädä huomaamatta."

    Eläinten hyvinvointikorvaus on haettavissa verkkoasiointipalvelu Vipussa 8.–31. tammikuuta.

    Korvausta voivat hakea nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja siipikarjatilat.

    Tila valitsee eläinlajeittain toimenpiteet, joihin haluaa sitoutua eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.

    Sika- ja siipikarjatilat arvioivat lisäksi hakemuksella vuoden 2018 keskimääräisen eläinmääränsä. Eläinryhmät kannattaa ilmoittaa huolellisesti, sillä korvaus maksetaan korkeintaan hakemuksella arvioidun eläinmäärän mukaan.

    Sitoumusehtoja pitää noudattaa 1.1.2018 lähtien.

    Suurin osa ehdoista pysyy ennallaan vuoteen 2017 nähden. Merkittävin muutos on, että siipikarjan ulkoilu -toimenpide ei ole enää valittavissa.