Käyttäytymisasiantuntija kouluttaa nautojen käsittelyyn teurastamoissa – "Älä seiso suoraan eläimen takana"

Sophie Atkinson etsii naudan pakopisteen. ”Älä seiso suoraan eläimen takana, vaan liiku siksakkia edestakaisin”, hän ohjeistaa eläimien liikuttelussa. Kuva: Tuulikki Viilo

Kuva: Tuulikki Viilo

Kuva: Tuulikki Viilo

Teurastamojen toiminta nousi julkiseen keskusteluun vuonna 2015, kun Ylen MOT-ohjelma julkaisi salakuvattua video­materiaalia muun muassa HK Scanin Paimion teurastamosta.

HK Scan on sittemmin kutsunut australialaisen eläinten käyttäytymisasiantuntijan Sophie Atkinsonin auditoimaan kaikki teurastamonsa.

Atkinson koulutti kaikki nauta­teurastamoissa ja nautojen kuljetuksissa työskentelevät henkilöt.

Hänen vierailunsa jälkeen Paimiossa on muun muassa asennettu ajokäytävään väliportteja, joilla estetään eläinliikenteen ruuhkautuminen.

Myös kulkureittejä on kehitetty niin, että naudat liikkuvat niissä mahdollisimman luontevasti. Käytävien kulmia on loivennettu ja näköpiirissä olevia häiriötekijöitä poistettu.

Atkinson on viettänyt paljon aikaa teurastamoissa eri maissa ja nähnyt, kuinka ongelmallista eläinten siirto teurasautosta tainnutukseen voi olla.

”Eläimen on saatava tilaisuus tajuta, mitä sen pitää tehdä. Jos et anna sille mahdollisuutta ymmärtää vaan lyöt, eläimen luottamus laskee”, Atkinson sanoo.

Skandinaviassa äärimmäi­syydet ovat hänen mukaansa tavallisia: Nautateurastamoon voi tulla poistolehmiä, jotka ovat olleet käsittelyrumbassa monta vuotta eivätkä hätkähdä mistään.

”Sitten tuleekin laitumella ollutta ylämaankarjaa, joka reagoi kaikkeen nopeasti ja voimakkaasti”, Atkinson kertoo. Hän toteaakin, että eläimet on hyvä valmistaa kuljetukseen ja teurastukseen jo tilalla.

”Jos niitä ei opeteta liikkumaan käsittelijästä poispäin, karjaa on vaikea liikutella teurastamossa.”

Yhdysvalloissa eläinten teurastukseen liittyvän käsittelyn pioneeri on nainen nimeltä Temple Grandin.

Vähentääkseen nautojen kokemaa stressiä Grandin rakensi muun muassa kaarevia käytäviä, jotka jäljittelijät muotoilultaan nautojen luontaista tapaa liikkua.

Monet Yhdysvaltojen teurastamoista onkin suunniteltu Grandinin oppeja noudatellen.

Skandinaaviset tilat ovat kuitenkin erilaisia, Atkinson sanoo. Yhdysvalloissa karja liikkuu suurina laumoina.

”Jos avaat portin, ne tulevat. Täällä eläimet taas odottavat käsittelijää kertomaan, mitä tapahtuu.”

Suomalaislehmät voisivatkin kokea kaarevan seinän esteenä.

Vanhojen teurastamojen ongel­ma on Atkinsonin mukaan usein klaustrofobisuus: modernit maatilat ovat avaria, jolloin kontrasti on eläimille suuri.

Käsittelijän rauhallisuudesta ja oikeasta tekniikasta voi olla kiperissä tilanteissa suurta apua.

”Teurastamolla oli hermostunut sonni väärinpäin karsinassa. Se yritti hypätä ison rautaportin yli”, HK Scanin eläinten hankinnasta ja alkutuotannosta vastaava johtaja Pia Nybäck muistelee.

”Sophie kysyi, saisiko hän kokeilla. Minuutissa sonni oli pois karsinasta, peruuttanut sinne oikeinpäin ja rauhallinen.”