Maatalous

Miksi suomalaissialla on saparo ja saksalaisella ei? "Kyse on asenteesta ja ammattitaidosta"

Maatalous 23.06.2016

Kukaan ei osaa antaa reseptiä tyyliin "kun toteutat nämä toimet, hännänpurenta loppuu".


Markku Vuorikari
Joulukinkuista tehdään erityisen pitkiä sopimuksia.

Miksi suomalaistuottajat pystyvät kasvattamaan saparollisia sikoja, kun taas saksalaisten mielestä hännät on pakko typistää?

Vastaus löytynee asenne-eroista sekä ammattitaidosta, eläinlääkäri Paula Bergman Helsingin yliopistosta arvioi.

"Saksalaiset ovat sitä mieltä, että jos saparoiden typistys lopetetaan, hännänpurenta räjähtää käsiin", hän kertoo.

Suomessa häntien typistys kiellettiin 2002, mutta sitä ennenkään sitä ei suomalaistiloilla juurikaan tehty, Bergman arvioi.

"Ne, jotka sitä tekivät ennen kieltoa, joutuivat opettelemaan uudet käytännöt kiellon jälkeen. He olivat kuitenkin valmiita tekemään töitä sen eteen, että säännön kanssa pystytään elämään."

Sen sijaan Saksassa typistäminen on ollut aina itsestäänselvyys.

"Sitä ei ole kyseenalaistettu lainkaan, kun taas meillä oli kyseenalaistajia jo ennen kieltoa. Asenne asiaan on lähtökohtaisesti erilainen."

Bergman kävi emakoiden tuotantokestävyyttä tutkiessaan 46 tilalla. Hän kysyi tuottajilta, miten he pystyvät estämään emakoiden tappelut, kun ne laitetaan tiineysvaiheessa ryhmäkarsinaan.

Suurin osa tuottajista koki, ettei asia ole ongelma. Se hoidetaan harjaantuneella sikasilmällä: "Tunnen nämä eläimet, tiedän, minkälaiset yksilöt voi pistää yhteen ja miten hoidan asian, jos jotain tapahtuu."

Bergmanin mielestä tilanne on hännänpurennassa sama – tuottajan asenne, ammattitaito ja "sikasilmä" ratkaisevat.

Jos asenne ei ole kunnossa, aina typistämään tottuneelle ei voi antaa määräystä, että häntien leikkaaminen loppuu nyt.

"Hän lopettaa typistyksen mutta ei tee muuta. Kahden viikon päästä hän toteaa, että siinä näette, ei tästä tullut mitään, nyt nuo ovat jatkuvasti toistensa kimpussa."

"Silloin eläinten hyvinvointi on parantunut häntien typistyksen osalta, mutta toisaalta eläimet kärsivät edelleen."

Bergman oli mukana, kun saksalainen vierailijaryhmä tutustui Martin Ylikännön sikalaan Huittisissa viime viikolla.

Hänestä tuntui, että vieraat olivat puolustuskannalla. "Asenne oli vähän sellainen, että helppohan teidän on, kun olette tehneet tätä jo niin kauan."

Bergmanilla on opiskeluaikojensa peruina tiiviit kontaktit saksalaisiin sikatiloihin ja eläinlääkäreihin. Hän korostaa, että saksalaistuottajat ovat ammattitaitoista väkeä. Saparoihin kuitenkin suhtaudutaan toisin kuin meillä.

Hännänpurentaa on tutkittu paljon, mutta edelleenkään kukaan ei tunne koko monitekijäisen ongelman kaikkia syitä ja niiden välisiä yhteisvaikutuksia. Sen vuoksi ei voida antaa reseptiä tyyliin "kun toteutat nämä toimet, hännänpurenta loppuu".

Yksittäisiin keinoihin kuuluu muun muassa riittävä ruokailutila, jolloin syömään ei tarvitse jonottaa.

Virikkeet auttavat. Jos koko karsinan lattia on ritilää, olki tai muu ajanvietemateriaali ei siinä pysy.

Rehussa ei saisi olla maku-, laatu- tai rakennevirheitä. Myös poikkeamat totutuissa ruokinta-ajoissa aiheuttavat ongelmia samoin kuin muutkin häiriöt olosuhteissa.

"Siat ovat herkkiä kaikille muutoksille."

Bergmanin mukaan jokaisessa elävien olentojen yhteisössä esiintyy häiriökäyttäytymistä, oli sitten kyse ihmisistä tai eläimistä.

Ratkaisu ei kuitenkaan löydy sulkemalla silmät ongelmilta. Tästä on Bergmanin mukaan kyse hännäntypistyksessäkin: pyritään rajoittamaan oireiden näkyvyyttä eikä kyseenalaisteta totuttuja toimintatapoja.

"Typistämiskielto pitäisi saada voimaan globaalisti, muta ensin ainakin EU:n sisämarkkina-alueella. Jokainen sika on saparonsa ansainnut."

Lue myös: Saparollinen sika oli saksalaisvieraille ihme

Hännällinen sika voisi olla vientivaltti

Suomen saparolliset siat hämmästyttävät taas EU:ssa

Tieto hännällisistä sioista leviää Euroopassa

Saksalaiskaupat maksavat tuottajalle sian hyvinvoinnista

Sikaruuhka purkautuu Puolaan - hyvinvoinnista kertova saparo ei houkuta ostajia

Aiheeseen liittyvät artikkelit