Maaseudun Tulevaisuus
Maatalous

Naisviljelijä konekaupoilla: Halusi koeajaa uuden traktorin – ohjattiin ruohonleikkuriosastolle

Maatalous 18.06.2017

Broilerintuottaja Suvi Rantala-Sarjeant lykkäsi traktorikauppaa melkein 10 vuotta myyjän möläytyksen vuoksi.


Johannes Tervo
Lapualainen Suvi Rantala-Sarjeant on yksi harvoista maatalousalan vaikuttajanaisista.
Lapualainen Suvi Rantala-Sarjeant on yksi harvoista maatalousalan vaikuttajanaisista.
Johannes Tervo
Broilerihallissa Rantala-Sarjeant käyttää aina moottoroitua kypärää.
Broilerihallissa Rantala-Sarjeant käyttää aina moottoroitua kypärää.
Johannes Tervo
Suvi Rantala-Sarjeant on pyörittänyt 13 vuoden ajan keskikokoista broileritilaa Lapualla.
Suvi Rantala-Sarjeant on pyörittänyt 13 vuoden ajan keskikokoista broileritilaa Lapualla.

Kun maatilaa pyörittää miehen sijasta nainen, saa tilallinen yhä 2000-luvullakin varautua luutuneisiin asenteisiin. Tällainen kokemus on lapualaisella broileritilallisella Suvi Rantala-Sarjeantilla, joka on yksi harvoista naisista maatalouden vaikuttajien joukossa.

Tytöttelyyn hän ei juurikaan ole törmännyt, mutta vähätteleviä asenteita on tullut vastaan – esimerkiksi konekaupoilla.

”Olisin vuonna 2004 halunnut koeajaa Valtran uuden N-sarjan traktorin koeajoja varten järjestetyssä tilaisuudessa. Minulle sanottiin, että päältäajettavat ruohonleikkurit ovat hallin toisella puolella.”

Sen verran kohtelu jäi mieleen, ettei traktorimyyjillä ollut vuosiin tulemista Rantalan tilalle. Vasta vuonna 2013 Rantala-Sarjeant osti uuden traktorin, kuitenkin Valtran, josta hän oli ollut jo aiemminkin kiinnostunut.

Rantala-Sarjeant arvelee, että ajoittaiset erikoiset kohtelut ovat johtuneet siitä, että hän on pienikokoinen vaalea nainen. Nykyisin hän törmää vastaaviin tilanteisiin harvoin, kun hänet on opittu tuntemaan.

Maatalousvaikuttajissa on naisia harvakseltaan.

”Se johtuu siitä, että naisia on vain vähän päävastuullisina tilallisina”, arvioi Rantala-Sarjeant, joka on muun muassa MTK:n valtuuskunnan ja Itikan hallintoneuvoston jäsen sekä Suomen Broileryhdistyksen puheenjohtaja.

Silloin, kun nainen on maatilalla töissä, hänen vastuullaan on useimmiten perheen lasten arjen pyörittäminen – varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä.

”Sellaisessa tilanteessa on hankalaa irrottautua luottamustehtäviin.”

Rantala-Sarjeant hoitaa itse lukuisia luottamustehtäviä: kokouksia kertyy vuodessa noin 80 kappaletta. Äitiyden, tilan töiden ja monien luottamustehtävien yhdistämisen ovat mahdollistaneet Rantala-Sarjeantin äiti ja isä, jotka asuvat sukutilan pohjalaistalon alakerrassa.

”Olen etuoikeutettu. Jonkun mielestä tällainen asumismuoto voisi tuntua kamalalta, mutta tässä suvussa jo viides sukupolvi kasvaa näin.”

Aamuisin hän voi lähteä varhain kanalaan tai kokousmatkalle Helsinkiin, kun äiti auttaa Joona-poikaa varustautumaan koulupäivään.

”Huhtikuu ja marraskuu ovat kiireisimmät kokouskuukaudet. Silloin minulla on koko ajan matkalaukku pakattuna. Tärkeysjärjestys on kuitenkin se, että ensin tulee koti, sitten kanala ja vasta sen jälkeen luottamustehtävät.”

Hän kannustaa naisia lähtemään luottamustehtäviin, sillä hän kokee vaikuttamistyön tärkeäksi.

”Asioihin pystyy vaikuttamaan ja sillä työllä on merkitystä.”

Naisten kiintiöpaikoille hän ei kuitenkaan lämpene.

”Naiskiintiöt särähtävät tosi pahasti korvaani. Olen sitä mieltä, että paras henkilö pitää valita tehtävään. Ketään ei pidä valita vain sen perusteella, että on nainen.”

Näinä aikoina monella maatilalla usko alan tulevaisuuteen on kovalla koetuksella. Rantala-Sarjeant sanoo ymmärtävänsä niitä, jotka lyövät hanskat tiskiin, mutta hän vakuuttaa samalla, että suomalaisella tuotannolla on hyvä tulevaisuus edessään. On pakko olla.

”Emme me tätä työtä turhan takia tee”, hän sanoo.

”Toivoisin suomalaisen kuluttajankin tajuavan, että muualla maailmassa haaveillaan sellaisesta tuotannosta kuin meillä jo on. Täällä on sioilla saparot, kanojen nokkia ei tarvitse typistää eikä antibiootteja käyttää varmuuden vuoksi.”

Vaikka Rantala-Sarjeant ryhtyi sukutilan jatkajaksi vuonna 2004 – vain 27-vuotiaana – uravalinta ei ollut hänelle mikään itsestäänselvyys. Hän oli pikemminkin suunnitellut menevänsä koulutuksensa mukaisiin mainonnan ja viestinnän palkkatöihin.

Hän lähti Helsingistä takaisin Lapualle, koska ei halunnut kasvattaa lapsia Helsingissä ja silloinen aviomies oli innostunut tulemaan Etelä-Pohjanmaalle.

Vanhemmilla oli mahdollisuus jäädä luopumiseläkkeelle, ja niin tytär tarttui tilan ohjaksiin.

Ja vauhtia on riittänyt.

”Joka toinen kesä on ollut rakennustöitä. Vuonna 2009 tuotantomäärä tuplattiin 25 000 broilerista 50 000:een. Viime kesänä laajennettiin vielä 15 000 lisää. Välissä on tehty lämpökeskuksia ja hakevarastoja, kumpiakin kaksi.”

Ideana laajennuksissa on ollut, ettei uusia rakennuksia rakenneta pihapiiriin.

Jos olosuhteet muuttuvat, halleja on paljon helpompi vuokrata tai myydä toiselle yrittäjälle, kun ne sijaitsevat omalla tontillaan.

Heti paluumuuton jälkeen Rantala-Sarjeant napattiin mukaan maaseutunuorten toimintaan ja Lapuan tuottajayhdistykseen.

Hän kertoo yhdistystoiminnan tuovan lisäarvoa myös oman tilan hoitoon.

”Yhdistystoiminta on ollut minulle luonteva tapa saada alan informaatiota. Jos lähden likkojen kanssa lasilliselle, siellä ei puhuta vehnän viljelystä.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit