Maatalous

Yhä useampi nurmi kylvetään tuontisiemenellä

Maatalous 17.03.2017

Halpatuonti on ajanut puna-apilan siementuotannon Suomessa vaikeuksiin. Uhkakuvia lipuu timoteinkin ylle.


Pentti Vänskä
Kotimainen siemen on laadukasta ja siitä löytyy tieto kuinka se on tuotettu, sanoo Matti Lappalainen.

Nurmisiementen käyttö on kasvanut voimakkaasti kahtena viime kesänä. Samalla siementen tuonti ulkomailta on lisääntynyt.

Merkittävä syy lisääntyneeseen kylvöön on ollut ympäristökorvauksen tuki kerääjäkasveille, kertoo erikoistutkija Oiva Niemeläinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) uusimmassa Kylvösiemen -lehdessä.

Tuonnin kasvua on seurattu huolestuneina MTK:n kylvösiemenverkostossa. Nurmisiemeniin pätee sama seikka kuin kotimaiseen ruokaan – tuotantokustannukset ovat Suomessa Keski-Eurooppa korkeammat, mutta Suomessa laatu on parempi.

Siementuottajat ovat harmissaan, miksi osa viljelijöistä ja kauppiaista vannoo kotimaisen ruuan nimeen, mutta silti ostaa ja myy tuontisiementä?

"Halvalla ostaessaan moni ei todennäköisesti ajattele mistä siemen on peräisin", pohtii Matti Lappalainen MTK:n kylvösiemenverkostosta.

Kaudella 2014/2015 timotein siementä tuotiin runsaat 947 tonnia ja kaudella 2015/2016 runsaat 536 tonnia, Niemeläinen kertoo Kylvösiemenen artikkelissaan.

Nurminataa tuotiin molempina kausina yli 160 tonnia.

Suurin tuonti suhteessa kotimaiseen tuotantoon oli puna-apilan siemenestä. Kausina 2014/2015 ja 2015/2016 tuotiin runsaat 275 ja lähes 150 tonnia, kun kotimainen sertifioitu tuotanto oli 66 ja 33 tonnia.

Niemeläisen laskelmien mukaan tällä vuosikymmenellä tuonti on ollut käytöstä timoteilla keskimäärin 10 prosenttia, nurminadalla 26, ruokonadalla 61 ja puna-apilalla 83 prosenttia.

"Kotimainen nurmisiemen ei pysty kilpailemaan hinnalla tuonnin kanssa", Matti Lappalainen sanoo.

Lappalainen tuottaa ja pakkaa siementä Kiuruvedellä ja kuuluu Peltosiemen -ketjuun.

Kotimaisella siemenellä on sen sijaan monia etuja, joita tuontitavarasta ei löydy.

Suomalainen nurmisiemen on laadukasta ja talvenkestävää. Siitä on saatavilla tieto miten ja missä se on tuotettu. Läheltä hankittua siementä saa myös helposti lisää, jos ne loppuvat kesken kylvöjen.

Lappalainen laskee, että 25 kilon kylvömäärällä ja 3,25 euroa kilo maksavalla kotimaisella nurmisiemenellä perustaa nurmihehtaarin neljäksi vuodeksi 81,25 eurolla. Vuotta kohti hinta on silloin 20,31 euroa hehtaari.

Jos tuonti siemen maksaa 2,80 euroa kilo, on sen vuosikustannus neljän vuoden kierrossa 17,5 euroa.

Hintaero on silloin 2,81 euroa hehtaarilta. "Pienikin talvituho tai rikkapitoisuus tulee kalliimmaksi", Lappalainen sanoo.

Jos tuonti laajenee, on ajettava omaa tuotantoa alas, Lappalainen sanoo. Niin on jo käynyt puna-apilalle, jota tuodaan halvalla esimerkiksi Virosta.

"Halutaanko sama kotimaiselle timotein ja nadan tuotannolle?"

Lappalainen kertoo, että tuontisiementen vakuustodistuksessa ei ole välttämättä kerrottu itävyystietoja.

"Kyllähän ne itää, mutta ei niistä tarkkaa tietoa saa mitä tulee."

Nurmisiemenseoksista ei aina kauppiaskaan tiedä, mistä siemenet ovat alun perin.

MTK:n kylvösiemenverkosto pohtii olisiko tämän takia kotimainen nurmisiemen mahdollista brändätä lähisiemeneksi.

Voisiko kotimaisuutta korostaa näkyvästi esimerkiksi vakuustodistuksessa?

Kysyntäpiikin myötä timotein tuotantoala kasvoi Suomessa vuodesta 2014 runsaalla 2 000 hehtaarilla 7 800 hehtaariin vuonna 2016.

Kysynnän taustalla on ollut uuden cap-kauden aiheuttama nurmien kyntö ja uusiminen pysyvien nurmien pelossa sekä kerääjäkasvituki.

Myös nurminadan tuotannossa on ollut pientä kasvua.

Lisäksi englanninraiheinän siementuotantoala on noussut. "Kotimaisen tuotannon lisäämiseen olisikin varaa, sillä viimeisen kuuden kauden aikaan tuontia on ollut runsaat 70 prosenttia käytöstä", Niemeläinen sanoo.

Ruokonadan tuotannossa on sen sijaan otettu takapakkia.

Niemeläisen mukaan nadoissa, puna-apilassa ja englanninraiheinässä olisi mahdollisuuksia laajentaa tuotantoa.

"Puna-apilan siementuotantotilanne on hyvin haasteellinen, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia. Haasteita tulisikin alan eri toimijoiden pyrkiä yhteistoiminnassa ratkaisemaan."

Aiheeseen liittyvät artikkelit