Metsäliiton Asunta: Valtakirjalla tehtävä puukauppa kaipaa yhteisiä pelisääntöjä

"Valtakirjakaupan hoitajalla ei pitäisi olla muuta intressiä kuin saada myyjän kannalta paras mahdollinen tarjous. Ostajalla puolestaan pitää olla oikeus esittää myyjälle tarjouksensa kaikkine etuineen ja ehtoineen", Metsäliitto Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Martti Asunta sanoo. Kuva: Pentti Vänskä

Metsänhoitoyhdistysten harjoittama valtakirjakauppa kaipaa Metsäliitto Osuuskunnan hallituksen puheenjohtajan Martti Asunnan mielestä yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä.

Valtakirjakaupassa metsänomistaja antaa metsähoitoyhdistykselle toimeksiannon kilpailuttaa ostajat ja hoitaa puukauppa metsänomistajan puolesta.

Asunta toteaa ostajien ja metsänhoitoyhdistysten olevan nykyisin kilpailijoita keskenään sekä metsänomistajille tarjottavissa metsänhoitopalveluissa että puunhankinnassa.

Hän harmittelee, että valtakirjakauppa on menettänyt vähän uskottavuuttaan silloin, kun metsänhoitoyhdistys on samalla sekä itse puunhankkija että valtakirjakaupan pyörittäjä.

"Valtakirjakaupan hoitajalla ei pitäisi olla muuta intressiä kuin saada myyjän kannalta paras mahdollinen tarjous. Ostajalla puolestaan pitää olla oikeus esittää myyjälle tarjouksensa kaikkine etuineen ja ehtoineen", Asunta sanoo.

Hänen mukaansa kaupan tekoon kuuluu luonnollisesti se, että ostaja voi tarjouksensa osalta olla myös suoraan yhteydessä myyjään.

"Valtakirjan ohituksesta voidaan puhua silloin, jos ostaja ja myyjä tekevät suoraan kaupan keskenään. Tällöin myyjän kuuluu kuitenkin maksaa valtakirjapalvelusta toimeksiantosopimuksen mukainen korvaus valtakirjakaupan hoitajalle", Asunta tulkitsee.

Valtakirjakauppaa Asunta pitää sinänsä hyvänä. "Monesti metsänomistaja tarvitsee asiantuntijan avukseen, että pystyy tekemään puukauppapäätöksen."

Sähköinen kauppapaikka Kuutio on Asunnan mukaan lähtenyt hyvin käyntiin. Siinäkin metsänomistaja voi hyvin käyttää asiantuntijaa apuna tarjousten vertailussa.

Mallia valtakirjakauppaan voitaisiin hänen mielestään ottaa kiinteistönvälityksestä, missä toimintaa ohjaa oma lainsäädäntö ja hyvä kiinteistövälitystapa.

"On tärkeää meille kaikille, että löydämme yhteisen näkemyksen kauppatavoista puukaupassa", Asunta sanoo.

Puukaupan ilmapiiriä hän kehuu käytännön tasolla hyväksi.

Lakimuutoksia tarvittaisiin hänen mukaansa myös perintötilanteisiin, jotta metsätilojen pilkkoutumista voitaisiin ehkäistä.

Perikunnat ja yhtymät vaativat kaikkien osakkaiden yksimielisyyden, mikä voi vaikeuttaa metsätalouden harjoittamista.

Yhteismetsä on Asunnan mukaan hyvä malli, mutta kankea, jos metsäpinta-ala on alle 100 hehtaaria.

Osakeyhtiöissä metsänomistajat menettävät mahdollisuuden metsävähennykseen metsäverotuksessa.

Asunta hakisi ratkaisua mallista, missä kaikentyyppiset omistusmuodot voisivat käyttää metsävähennystä, jos metsätilan pinta-ala olisi esimerkiksi alle 400 hehtaaria. Tämänsuuntainen järjestelmä on Ruotsissa.