Metsä

Liisa Korpela hoitaa metsiään taidolla: "Tein vielä muutama vuosi sitten yli sadan motin hankintahakkuita"

Metsä 04.01.2018

Hyvin hoidetusta metsästä on hyötyä omistajalleen. Lisäksi se toimii hiilinieluna, kärköläläinen Liisa Korpela sanoo.


Kari Salonen
Liisa Korpela toimii Päijät-Hämeen Metsänomistajat ry:n puheenjohtajana.

Kärkölä

Liisa Korpela on kaikin puolin aktiivinen eläkeläinen. Järjestötoiminta, kunnallispolitiikka ja seurakunnan luottamustehtävät ovat kiinteä osa elämää.

Vaikka työnkuva ja harrastukset ovat osittain muuttuneet vuosien saatossa, metsät ovat pysyneet mukana.

Lapsena Korpela kulki isänsä mukana tilan metsissä ja osallistui paikallisen 4H-kerhon toimintaan – muun muassa metsätaitokilpailuihin, joiden vaatimustasoa Korpela pitää osin jopa kovempana kuin nykyisten metsätaitokilpailujen.

1970-luvulla Korpela opiskeli Helsingissä metsänhoitajaksi ja hänen aviomiehensä agronomiksi. Nuoruusvuosiin mahtui metsäalan palkkatöitä. Kun nuorin kolmesta lapsesta oli syntynyt, perhe muutti Liisa Korpelan kotitilalle.

Siitä lähtien perheenäidillä on ollut päävastuu tilan metsistä. Puoliso on työskennellyt tutkijana Jokioisilla.

"Vielä muutama vuosi sitten tein 100–200 motin hankintahakkuita. Se ei ole voimalaji, vaan taitolaji."

Korpela seuraa metsäpolitiikan käänteitä tarkasti. Siitä on etua myös hänen vapaaehtoistehtävässään Päijät-Hämeen Metsänomistajat ry:n puheenjohtajana.

"Tämä on klisee, mutta sanon sen kuitenkin: Suomelle metsät ovat vihreä kulta."

Korpela kritisoi syksyn aikaista EU:n metsäpolitiikan käänteisiin liittynyttä lulucf-uutisointia: julkisuudessa puhuttiin jatkuvasti hakkuiden lisäämisestä.

"Nyt vasta hakkuumäärät alkavat palata tasolle, jolla ne ennen vuotta 2008 olivat."

Suomen metsien vuotuinen kasvu on 110 miljoonaa kuutiometriä. Jos lulucf olisi mennyt läpi sellaisena kuin pitkin vuotta kaavailtiin, kasvusta olisi ollut lupa hakata 60 prosenttia. Ruotsi olisi saanut hyödyntää 80 prosenttia.

"Se olisi ollut täysin kohtuutonta!"

Korpelan mukaan metsien hyvä hoito takaa, että metsät toimivat pikemminkin hiilinieluina kuin päästölähteinä.

Hän huomauttaa, että metsien rooli on ihan erilainen Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Täällä metsätalous tuo runsaasti työpaikkoja ja tuloja, Keski-Euroopassa virkistyskäyttö on keskeisemmässä roolissa.

"Nokioita tulee ja menee, mutta metsäteollisuus pysyy Suomessa", Korpela sanoo.

Perinteisten alojen ohella metsäteollisuudella riittää mahdollisuuksia uusien innovaatioiden kanssa.

"Fleece valittiin juuri vuoden turhakkeeksi. Öljypohjaisia kankaita pitää korvata puupohjaisella viskoosilla."

Myös kemian- ja lääketeollisuus kehittelevät uusia käyttökohteita puulle. Niin ikään puurakentamista olisi varaa kehittää ja lisätä.

Korpelalle on sydämenasia pitää metsistä huolta.

"On väärin jättää metsät rytäköitymään. Välillä mietin, onko metsänhoito mennyt liiankin vapaaseen suuntaan, kun metsänomistaja saa itse päättää, milloin päätehakkuu tehdään."

Metsälainsäädäntö on poukkoillut vuosien saatossa laidasta laitaan. Korpelan mukaan olennaisinta olisi, että metsänomistajat itse ymmärtäisivät hyötyvänsä siitä, että hoitavat tai hoidattavat metsänsä ajallaan.

Jos Korpelalta kysyttäisiin, kemeratuki suunnattaisiin edelleen taimikoiden ja nuorten metsien hoitoon.

Päijät-Hämeen Metsänomistajien puolesta Korpela ei tässä haastattelussa ota metsäpolitiikan linjauksiin kantaa. Esimerkiksi metsätietolaki jakaa mielipiteitä: toisten näkökulmasta on hyvä, että metsävaratieto on täysin julkista, ja toisilla on ymmärrettävät syynsä vastustaa muutosta.

"Tällä alueella hirvi- ja peuratuhot ovat ongelma. Jotkut ovat pahoillaan siitä, että kantokäsittelyn tuki poistui kemerasta. Se, mitä kukin painottaa, riippuu niin paljon siitä, minkä kokoista ja mitä lajia olevaa metsää sattuu omistamaan."

Aiheeseen liittyvät artikkelit