Maaseudun Tulevaisuus
Metsä

Kirjanpainajia lymyää metsissä yhä runsaasti

Metsä 17.10.2014

Kuusen pelätyimmät tuhohyönteiset kirjanpainajat eivät viime kesänä aiheuttaneet pahoja tuhoja, mutta hyönteisiä on yhä runsaasti. Etelärannikolla ne ovat vähentyneet.


Jaana Kankaanpää
Hakkuiden paljastamat kuusikoiden reunat ovat alttiita niin tuulelle kuin kirjanpainajatuhoille.

”Kannat ovat seurannan mukaan yhä korkealla. Kylmä kesäkuu katkaisi parveilun kuin seinään, ja se jatkui uudelleen heinäkuun helteillä. Hyönteisiä ei ollut yhtä aikaa niin paljon liikkeellä, että ne olisivat aiheuttaneet vakavia tuhoja”, selittää Suomen Metsäkeskuksen tuhovastaava Hannu Heikkilä .

Sekä viime että tänä vuonna kirjanpainajat tappoivat Metsäkeskuksen ja Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) seurantametsissä eläviä pystypuita. Kahteen ajankohtaan jakautunut parveilu ei juuri vähentänyt hyönteisten kokonaismäärää.

Ensi kesän tuhot riippuvat ilmoista

Ensi vuonna touko-kesäkuussa metsänomistajien kannattaa olla edelleen valppaina. Jos sää suosii kirjanpainajien parveilua, edessä voi olla vuoden 2013 kaltainen tuhovuosi. Tuolloin etenkin Kaakkois-Suomessa hakattiin paljon kuusikoita kirjanpainajien vuoksi.

Toisin kuin muilla seuranta-alueilla, etelärannikolla kirjanpainajien määrä on vähentynyt, kertoo Metlan tutkija Seppo Neuvonen .

Neuvonen arvioi vähenemisen johtuvan siitä, että hyönteisiä oli alueella ennestään todella paljon. Ruotsalaisen 17-vuotisen seurantatutkimuksen mukaan edellisvuoden korkea kanta on seuraavan vuoden kantaa vähentävä tekijä. Edellisenä vuonna sattuneet myrskytuhot puolestaan ennakoivat nousevaa kantaa.

”Viime vuonna etelärannikolla oli kaikkein korkeimmat arvot. Kirjanpainajille tuli kilpailua sopivasta lisääntymismateriaalista.”

Epidemia ei tarkoita varmaa tuhoa

Tiheän kirjanpainajakannan alue kulkee suunnilleen Porista Jyväskylään ja sieltä itään Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan etelärajaa hipoen.

Tutkijoiden perinteisen luokittelun mukaan epidemiaraja on ylittynyt, kun hyönteisiä kertyy seurannassa yhteen kolmen feromonipyydyksen ryhmään yli 15 000 yksilöä.

Neuvonen pitää epidemiaa kuitenkin julkisuuden kannalta turhan voimakkaana sanana. Hyönteiskannan epideeminen taso ei tarkoita varmaa suurtuhoa vaan sitä, että suotuisissa oloissa hyönteisiä on riittävästi pystypuiden tappamiseksi.

Tuulenkaatojen korjuun suhteen Neuvonen kehottaa maalaisjärkeen. Hyönteistuholain alaraja 10 kuutiometriä hehtaarilla on sopiva ohjenuora siihen, kannattaako ennen parveiluaikaa kaatuneita tuoreita kuusia alkaa noukkia metsästä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit