Maaseudun Tulevaisuus
Metsä

Korjausvelka näkyy kansallispuistoissakin: Osa erätuvista kaipaa kunnostusta

Metsä 09.02.2017

Kasvanut turismi luo painetta kansallispuistojen palveluille.


Sanne Katainen
Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee Savukosken, Sodankylän ja Inarin kuntien alueella. Se on Suomen toisiksi suurin ja kävijämäärältään kolmanneksi suosituin kansallispuisto.

Auringon määrä lisääntyy kohisten ja tammikuun valon­säteet kurkistavat pilviverhon takaa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kaamos, joka alkoi ennen itsenäisyyspäivää, on päättynyt näillä seuduilla noin kuukausi sitten loppi­aisen jälkeen.

Autiotuvat puistossa ovat vielä hiljaisia, mutta turistiryntäystä odotetaan helmikuun lopulla.

Metsähallituksen kenttäpäällikkö Alexander Kopf ja luontovalvoja Alpo Kyrö lastaavat kaksi kuutiometriä polttopuita moottorikelkkojen ahkioihin.

Päivän aikana on tarkoitus kiertää useita tupia ja tarkastaa niiden kunto. Koska päivä on vielä suhteellisen lyhyt ja välimatkat pitkiä, ajamaan lähdetään usein varhain.

”Luminen aika pitää käyttää tehokkaasti hyödyksi”, Kopf sanoo ja asettuu moottorikelkan kyytiin.

Tunturituuli käy kasvoille, kun kelkka posottaa Kiilopäältä kohti ensimmäistä erätupaa. Muutama hiihtäjä tulee vastaan, kun reitti kulkee ensimmäistä huollettavaa kämppää, Rautulampea, kohti.

Moottorikelkan jättämät jäljet lumeen ovat hyviä hiihto­latuja vaeltajille, jotka siirtyvät tunturimaisemassa tuvalta toiselle.

Suomen toisiksi suurimmassa kansallispuistossa on 43 erätupaa. Tämän lisäksi alueella on useita laavuja ja tulentekopaikkoja, jotka vaativat säännöllistä huoltoa.

Talvet käytetään hyödyksi tavaroiden kuljettamiseen, kun taas kesällä huoltotöihin kuuluu muun muassa tupien kunnostusta.

”Kesällä mennään mönkkärillä”, Kyrö sanoo.

Suosituimmilla tuvilla puuta menee noin 15 kuutiota vuodessa. Erätupien huoltajat ajavat puiden lisäksi nestekaasupulloja, vaahtosammuttimia ja käymäläastioita.

”Keskimäärin tuvilla käydään kahden tai kolmen viikon välein, mutta joillain vain kerran vuodessa. Kilometrejä voi kertyä päivässä jopa 200”, Kopf kertoo.

Rautulammelta matka jatkuu Lankojärvelle, josta voi varata yösijan etukäteen. Lankojärven tupa sijaitsee erämaassa merkitsemättömien polkujen varrella.

Vaikka nyt sää on tavanomaista parempi, tunturien tuiskut osaavat olla myös temperamenttisia.

Kyrö kertookin, että pahinta on lumipyry, jonka takia suuntavaisto saattaa kadota matkalla.

”Täällä saattaa ensin paistaa ja hetkessä alkaa tuivertaa.”

Säiden tai pitkien välimatkojen takia luontovalvojat joutuvatkin välillä yöpymään luonnossa.

Urho Kekkosen kansallispuisto on Nuuksion ja Hetta-Pallaksen jälkeen Suomen kolmanneksi suosituin kansallispuisto. Kävijöitä oli viime vuonna lähes 300 000.

Kyrö on työskennellyt Metsä­hallituksella jo 15 vuotta.

Vaikka turistien määrä puistossa on kasvanut, tupien määrä on pysynyt suurin piirtein samana eikä niihin ole tungosta.

”Kyllä täällä erämaassa saa olla ihan rauhassa”, hän sanoo.

Kaksikolle tärkeää on, että alueen erämaisuus säilyy. Suurin osa vaellusreiteistä kansallispuistossa vaatiikin suunnistustaitoja.

”Emme halua merkitä vaellusreittejä maastoon. Se ei kuulu tämän puiston luonteeseen.”

Pieniä korjaustöitä tehdään erityisesti kesäaikaan. Kopfin mukaan rahoitusta on vaikea saada kämppien kunnostukseen. Rahoitus on usein peräisin hankkeista ja EU:lta.

”Tarvitsisimme seuraavaksi rahoitusta infran parantamiseen ja joidenkin tupien tason nostamiseen.”

Vuonna 2016 Urho Kekkosen kansallispuisto kuului paikallisten tulovaikutuksiensa perusteella merkittävimpiin kansallispuistoihin Suomessa. Vierailijat käyttävätkin kansallispuistovierailuillaan enemmän rahaa kuin aiemmin ja palvelut ovat monipuolistuneet.

”Suomen kansallispuistot elävät huimaa kautta”, Urho Kekkosen kansallispuiston johtaja Pirjo Seurujärvi sanoo.

”Kansainvälisten turistien määrä on lisääntynyt huimasti, mikä luo painetta palveluiden parantamiselle ja korjausvelan pienentämiselle.”

Vaikka ulkomaisten vieraiden määrä on kasvussa, perinteiset kotimaiset harrastukset, kuten hiihto, ovat säilyttäneet suosionsa kotimaan matkailijoiden keskuudessa.

”Myös nuori sukupolvi on löytänyt luontoliikunnan”, Seurujärvi iloitsee.

Aiheeseen liittyvät artikkelit