Metsä

Kuitupuusta latva pois: Tekopökkelöstä luontoarvoja, hinta metsänomistajalle mitätön

Metsä 02.03.2017

Suurin osa metsänomistajista antanut Metsä Groupille luvan pökkelöiden jättämiseen hakkuissa.


Metsä Group
Viirupöllö on tehnyt pesän koivupökkelöön. Metsien eliölajeista neljännes on riippuvainen lahopuusta, jonka väheneminen on tavallisin syy näiden lajien uhanalaisuuteen.
Viirupöllö on tehnyt pesän koivupökkelöön. Metsien eliölajeista neljännes on riippuvainen lahopuusta, jonka väheneminen on tavallisin syy näiden lajien uhanalaisuuteen.
Metsä Group
Metsä Group tekee metsään hakkuiden yhteydessä teko­pökkelöitä, mikäli se sopii metsänomistajalle.
Metsä Group tekee metsään hakkuiden yhteydessä teko­pökkelöitä, mikäli se sopii metsänomistajalle.

Metsä Groupin puukauppaneuvotteluihin on ilmestynyt ylimääräinen kysymys. Jos kaupat syntyvät, ostomies kysyy, salliiko metsänomistaja tekopökkelöiden teon hakkuiden yhteydessä. Niillä lisätään metsän monimuotoisuutta. Metsänomistajien kantorahamenetykset tekopökkelöistä ovat mitättömät.

”Metsä Group kysyy aina puukaupan yhteydessä, tehdäänkö metsään tekopökkelöitä. 70 prosenttia metsänomistajista haluaa, että niitä tehdään heidän metsiinsä monimuotoisuutta lisäämään”, kertoo ympäristöpäällikkö Janne Soimasuo.

Soimasuon mukaan harvennus- ja uudistushakkuissa tehdään kaksi tekopökkelöä hehtaarille, jos metsänomistaja antaa tähän luvan. Ne ovat metsänomistajan vapaehtoinen toimi metsäluonnon hyväksi.

Tekopökkelö tehdään katkaisemalla puu 2–4 metrin korkeudelta, jolloin metsään jää korkea kanto. Tekopökkelöiden valinnassa suositaan kuitupuukokoisia lehtipuita. Jos niitä ei ole, voidaan tekopökkelö tehdä havukuitupuusta. Uudistushakkuilla järeät haavat ja huonolaatuiset hieskoivut ovat myös hyviä vaihtoehtoja tekopökkelöiksi.

Tekopökkelö tehdään tavallisesti elävästä puusta, mutta sellaiseksi voidaan laskea myös tuore tuulen tai lumen katkoma puu. Lumen kaarelle painama koivu on hyvä tekopökkelön aihio.

Tekopökkelöiden vuoksi metsänomistajalta jää saamatta puumyyntituloja muutamista kymmenistä senteistä reiluun euroon hehtaarilta riippuen puulajista.

Soimasuon mukaan harvennushakkuissa metsä pyritään säilyttämään sekametsänä. Hakkuualan ainoita lehtipuita ei valita tekopökkelöiksi vaan näissä tilanteissa valitaan havukuitupuu.

”Tekopökkelöitä on usein parjattu rumannäköisiksi ja turhiksi. Tekopökkelöillä saamme kuitenkin luotua pystylahopuuta, jota ei tuulenkaatojen kautta metsiin yleensä saada.”

Pystypökkelössä on eri korkeudella erilaiset kosteusolosuhteet, ja näin ollen se tarjoaa hyvin monimuotoisia olosuhteita kuolleessa puussa elävälle lajistolle.

Metsien eliölajeista neljännes, noin 500 lajia, on riippuvainen lahopuusta. Kuolleen ja lahonneen puuaineksen väheneminen on tavallisin näiden lajien uhanalaisuuden syy. Lahopuuriippuvaisia lajeja löytyy kovakuoriaisista kääpiin ja monet kolopesivät linnut tarvitsevat pystykeloja ja pökkelöitä.

”Kaksi uutta kolopuuta hehtaarilla on merkittävä lisäys, sillä suomalaisessa metsässä asuu tuon kokoisella alueella keskimäärin 1–4 pesivää lintuparia. Tekopökkelö alkaa lahota muutamassa vuodessa ja hyödyttää lahottajia, hyönteisiä ja monia muita metsälintulajeja. Esimerkiksi hömötiaisen on helppo tehdä kolo lahoavaan koivuun”, Soimasuo sanoo.

Metsä Group on aiemminkin tehnyt tekopökkelöitä hakkuiden yhteydessä, jos metsänomistaja on niin toivonut. Uutta on se, että tekopökkelöitä tehdään päätehakkuiden lisäksi myös kasvatushakkuissa, ja lupaa kysytään kaikilta metsänomistajilta puukaupanteon yhteydessä.

”Nuoret ja varttuneet kasvatusmetsät ovat talousmetsistämme ne, joissa on vähiten lahopuuta. Kuollut tai lahonnut puu on monelle eliölajille tärkeä, sitä ilman laji ei metsässä selviä. Tekopökkelöiden teko on helppo ja kustannustehokas tapa lisätä lahopuun määrää”, Soimasuo sanoo.

Myös MTK:lla ja Energiateollisuudella on hanke, jossa tekopökkelöitä tehdään sähkölinjojen reunoille. Sähkökatkoksia aiheuttavista riskipuista tehdään tekopökkelöitä metsänomistajan suostumuksella.

Tekopökkelöt sekä lisäävät metsien monimuotoisuutta että parantavat sähkönjakelun luotettavuutta, mistä syntyy kustannussäästöjä.

Hyvä paikka tekopökkelölle on riistatiheikkö. Sellainen syntyy, kun raivauksissa ja hakkuiden yhteydessä säästetään paikoitellen alikasvosta ja pensaikkoa, joiden puusto jätetään pääosin käsittelemättä.

Tiheikköjen säästäminen hoidetuissa metsissä luo riistalle ja erityisesti kanalinnuille tarpeellista suojaa. Metsikön pienilmastoon tiheiköt vaikuttavat lisäämällä varjoisuutta ja vaimentamalla tuulisuutta. Vaikka ennakkoraivaus on monella hakkuukohteella hyvin tarpeellinen, muutama riistatiheikkö siellä täällä ei haittaa hakkuuta.

Säästöpuuryhmän sijaintia kannattaisi miettiä jo ensimmäisessä harvennuksessa ja jättää suunniteltuihin kohtiin enemmän lehtipuustoa. Kun metsässä on lehtipuita koko sen elinkaaren ajan, kiittävät niin luonto kuin metsänomistajan kukkarokin: taloudellisesti vähäarvoisesta lehtipuusta saa arvokkaan tekopökkelön tai säästöpuun.

Nykyiset metsäsertifiointikriteerit eivät vaadi tekemään tekopökkelöitä, mutta PEFC-sertifioinnissa tuoreet tekopökkelöt voidaan laskea säästöpuihin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit