Metsä

Kulotuksen suosio romahti vaikka tuli kuuluu monimuotoiseen metsään – katso videolta, miten liekit ja savu peittävät metsämaan

Metsä 12.06.2017

Yksityismaiden kulotus uhkaa loppua kokonaan.


Antti Sipilä
Perttu Latvala osallistui kulotukseen Lammin Evolla pari viikkoa sitten.
Perttu Latvala osallistui kulotukseen Lammin Evolla pari viikkoa sitten.
Lari Lievonen
Luonnonhoidollisessa kulotuksessa korjataan arvopuusto pois, mutta jätetään riittävästi poltettavaa puustoa luonnon monimuotoisuutta varmistamaan.
Luonnonhoidollisessa kulotuksessa korjataan arvopuusto pois, mutta jätetään riittävästi poltettavaa puustoa luonnon monimuotoisuutta varmistamaan.
Lari Lievonen
Lauri Saaristo tutki kulotuksen onnistumista Evolla viime viikolla. Ensimmäiset hyönteiset saapuvat kuloalueille kantojen vielä savutessa. Kuloala kerää hyönteisiä kymmenien kilometrien säteeltä.
Lauri Saaristo tutki kulotuksen onnistumista Evolla viime viikolla. Ensimmäiset hyönteiset saapuvat kuloalueille kantojen vielä savutessa. Kuloala kerää hyönteisiä kymmenien kilometrien säteeltä.
Lari Lievonen
Henrik Lindbergin ja Lauri Saariston mukaan kulotus lisää nopeasti luonnon monimuotoisuutta. Luontaisesti taimettumaan jätetty kuloala on 15 vuodessa metsittynyt monimuotoiseksi nuoreksi sekametsäksi.
Henrik Lindbergin ja Lauri Saariston mukaan kulotus lisää nopeasti luonnon monimuotoisuutta. Luontaisesti taimettumaan jätetty kuloala on 15 vuodessa metsittynyt monimuotoiseksi nuoreksi sekametsäksi.
Antti Sipilä
Tuli on aina kuulunut pohjoisten metsien kiertoon.
Tuli on aina kuulunut pohjoisten metsien kiertoon.
Lari Lievonen
Henrik Lindberg ja Lauri Saaristo tutkivat luonnonhoidollisen kulotuksen jälkiä Evolla viime viikolla.
Henrik Lindberg ja Lauri Saaristo tutkivat luonnonhoidollisen kulotuksen jälkiä Evolla viime viikolla.

Tuli on ollut ikiaikainen osa pohjoisten metsien luontaista kiertoa. Vaan ei ole enää. Metsäpalot sammutetaan tehokkaasti ja metsätalouteen aiemmin kuulunut kulotus on hiipunut muutamaan sataan hehtaariin vuodessa.

”Kulotuksen tukijärjestelmä ei toimi ja ilman yhteiskunnan tukea kulotus käytännössä loppuu yksityismetsistä”, summaa projektipäällikkö Lauri Saaristo Tapiosta.

Tällöin kulotuksia tehtäisiin vain Metsähallituksen ennallistamiskohteilla ja suurten metsä­yhtiöiden FSC-sertifioiduilla metsämailla.

Kulotuksen suosion romahdus on ollut nopeaa. Vielä tämän vuosituhannen alussa kulotettiin muutama tuhat hehtaaria vuodessa.

”Kulotusta pidetään kalliina ja vaikeana, eikä sen tuki­järjestelmä nykyisellään toimi. Sen lisäksi kulotusta jarruttaa yhteis­kunnan lisääntyneet turvallisuusvaatimukset ja luonnosta vieraantuminen”, toteaa lehtori Henrik Lindberg Hämeen ammattikorkeakoulusta.

”Ihmiset eivät enää tunne tulta, hyväksy sitä ja osaa käyttää sitä. Se pyritään poistamaan kokemuspiiristä. Esimerkiksi Metsähallitus on joutunut lopettamaan luonnonhoidolliset kulotukset Nuuksion kansallispuistossa paikallisten asukkaiden vastustuksen takia.”

Lindberg myöntää, että kulotus on vanhanaikainen työ­laji. Se on sääriippuvainen ja sitä on vaikea koneellistaa. Se sopii huonosti tilaaja-tuottaja -ajatuksella rakennettuun tukijärjestelmään. Kilpailutettavia kulotusmarkkinoita on vaikea muodostaa.

Toisaalta kulot ja metsäpalot ovat näihin päiviin asti olleet osa luonnon kiertokulkua. Jos ne katkeavat kokonaan, monimuotoisuus kärsii.

”Suomi on EU:ssa sitoutunut suotuisan suojelun tasoon. Sen ylläpito ei onnistu ilman kulotuksia.”

Etelä-Suomessa kulotusten jatkumo on toiminut alueilla, jossa kulotusperinne on pysynyt voimissaan. Keskittymiä on esimerkiksi metsäkoulujen ympärillä. Evolla tämän kevään ohjelmassa on ollut kolme kulotusta.

Lindbergin mukaan kulotusten hyödyt ja lisäystarve tuodaan esiin kaikissa raporteissa ja tutkimuksissa. Käytännössä ei kuitenkaan ole tehty mitään kulotusten edistämiseksi.

”Monimuotoisuuden yllä­pito vaatii kulotuksia, mutta se ei ole ilmaista. Siitä ei pääse mihinkään, että jokainen kulotus ja säästöpuu maksaa jollekin jotain.”

Lindberg ja Saaristo toivovat, että jos kulotuksille asetettaisiin oikeasti selkeät tavoitteet ja järjestettäisiin rahoitus. Sen jälkeen aloitettaisiin työ tavoitteen saavuttamiseksi.

”Vaihtoehtona on sekin, että myönnetään, ettei yhteiskunnan varat riitä tähän. Samalla menetetään osa luonnon monimuotoisuudesta.”

Saaristo ja Lindberg nostavat kulotuksen hyödyt haittoja suuremmaksi. He myös näkevät sen nopeana keinona luonnon monimuotoisuuden kasvattamiseksi.

"On esimerkiksi suojelumyönteisiä metsänomistajia, joiden mailta ei löydy Metso-ohjelmaan sopivia kohteita. Kulottamalla sellaisia kohteita syntyy nopeasti."

Luonnonhoidollisessa kulotuksessa metsänomistaja voi hakata arvopuuston pois, mutta jättää riittävästi säästöpuita. Kulotuksen jälkeen maa taimettuu sekametsäksi, jossa on valmiiksi paljon lahopuuta.

Ympäristöjärjestöt eivät ole ottaneet luonnonhoidollisia toimia täysin omakseen. Niiden ajattelu on lähtenyt perinteisestä suojelusta. Aktiivisia toimia monimuotoisuuden kasvattamiseksi on ainakin välillä pidetty viherpesuna.

Luonnonhoidollisen kulotuksen etuja luonnon monimuotoisuudelle ei kuitenkaan voi kiistää.

Kulotuksen kustannukset vaihtelevat kohteen ja pinta-alan mukaan alle tuhannesta eurosta noin 3 000 euroon hehtaarilta. Metsänhoidollinen kulotus on tehokkainta Pohjois-Suomessa riittävän suurilla pinta-aloilla.

"Paksun kuntan alueilla Pohjois-Suomessa ja Suomenselällä kulotus on taloudellisesti kannattavaa, sillä se parantaa metsän kasvua. Siksi on outoa, että Metsähallituksen Metsätalous Oy on päättänyt luopua kulotuksesta", toteaa Lindberg.

Lindbergin mukaan päätös kulotuksesta luopumisesta on muutenkin outo, sillä Metsähallitus on sitoutunut monimuotoisuuden vaalimiseen ja yhteiskuntavastuuseen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit