Mielipiteet

Metsien kuolinpesäomistus kaipaa kehittämistä

Mielipiteet 22.11.2017

Noin 200 000 suomalaista omistaa metsää kuolinpesän kautta.

Metsänomistusrakennetta parannetaan lisäämällä metsätilojen sukupolven­vaihdoksia omistajan elinaikana. Näin sukupolvenvaihdos tulee tehtyä hallitusti ja vältytään kuolinpesävaiheelta. Samalla on tärkeää kannustaa tilakoon kasvattamiseen ja ehkäistä tilojen pirstomista.

Jos kuolinpesä­omistukseen on kuitenkin päädytty, niin siitä tulisi päästä ripeästi eteenpäin ja siirtää tila toimivampaan omistusmuotoon.

Meille on vuosikymmenien saatossa kertynyt suuri joukko kuolinpesiä siitäkin huolimatta, että se on tarkoitettu vain väliaikaiseksi omistus­muodoksi.

Kuolinpesät omistavat noin kymmenen prosenttia yksityismetsien pinta-alasta, mikä tarkoittaa reilua miljoonaa hehtaaria.

Metsää omistavia kuolinpesiä on noin 45 000. Niissä on keskimäärin neljä osakasta eli vajaat 200 000 suomalaista omistaa metsää kuolinpesän kautta.

Koska kuolinpesien osuus yksityismetsistä on merkittävä ja väheneminen hidasta, niin on tarpeen miettiä, voidaanko omistusmuodon toimivuutta parantaa.

Kuolinpesäomistus voi toimia hyvinkin, jos osakkailla on yhteiset tavoitteet ja päätöksenteko­kykyä. Liian usein näyttää kuitenkin käyvän niin, että näin ei ole tai yhteisymmärrys katoaa aikaa myöten.

Vuosien myötä osakas­määrä voi kasvaa, omistussuhteet hämärtyä ja osakkaat vieraantua toisistaan.

Tällaisessa tilanteessa metsien hoito muuttuu helposti yli­voimaiseksi. Hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään silloin, kun kuolinpesän osakkaan tilalle tulee toinen kuolinpesä.

Verohallinnon tilastoissa kuolinpesien passiivisuus näkyy selvästi. Metsää omistavien kuolinpesien hakkuutulot (euroa/hehtaari) ovat viime vuosina jääneet noin 20 prosenttia alemmalle tasolle verrattuna muihin yksityismetsiin.

Lisäksi passiivisuuden seurauksena kuolinpesien metsiin on kertynyt hakkuusäästöjä muita enemmän.

Kuolinpesässä päätöksenteko riippuu sen kaikista osakkaista, koska lainsäädännön lähtö­kohtana ovat yksimieliset päätökset. Omistusosuuden suuruudella ei ole merkitystä eli pienenkin osuuden omistajalta tarvitaan hyväksyntä kaikkiin toimenpiteisiin. Metsien hoito pysähtyy kokonaan, jos yksikin osakkaista vastustaa muiden kantaa, heittäytyy passiiviseksi tai on tavoittamattomissa.

Nykyinen yksimielisyysvaatimus ei ole perusteltua metsäomaisuuden hoidossa. Ellei päätöksiä tehdä oikeaan aikaan metsäomaisuuden arvo vaarantuu, on sitten kyse taloudel­lisen tuoton tavoittelusta, luontoarvojen vaalimista tai virkistyskäytön edistämisestä.

Tällöin voi perustellusti kysyä, mikä on enemmistön suoja, jos omaisuus jää huonolle hoidolle sen takia, että kaikilta osakkailta ei saada hyväksyntää metsänhoitotöihin?

Yhtenä kehittämis­ehdotuksena keskusteluissa on noussut enemmistöpäätösten käyttöönotto kuolinpesän metsäomaisuuden hoidossa. Perusteena ovat edellä kuvatut metsäomaisuuden erityispiirteet ja sen hoitotarve. Yhteismetsä on erinomainen esimerkki siitä, miten metsä­omaisuutta voidaan hoitaa enemmistöpäätöksin yhtei­seksi hyväksi.

Enemmistöpäätösten käyttöön­otto ei vaikuttaisi hyvin toimiviin kuolinpesiin millään tavalla. Sen sijaan passi­voituneille kuolinpesille se antaisi selkänojan käynnistää metsänhoito­työt.

Uudet pelisäännöt myös vauhdittaisivat kuolinpesin omistusjärjestelyjä ja nopeuttaisivat perikuntien elinkaarta, mikä on kirjattu myös nykyisen hallitus­ohjelman tavoitteeksi.

Toinen välttämätön kehittämis­tarve on kuolin­pesän osakkaiden yhteystietojen saatavuuden parantaminen. Tilanne on jo vuosikymmeniä ollut hyvin heikko.

Tällä hetkellä millään taholla ei ole ajantasaista ja kattavaa rekisteriä, josta kuolin­pesien kaikkien osakkaiden yhteys­tiedot olisivat saatavissa. Kun tämä puute yhdistetään yksimielisyysvaatimukseen, niin metsäalan toimijalla on käytännössä lähestulkoon mahdoton tehtävä tavoittaa ja aktivoida kuolinpesämetsänomistajia metsien hoitoon.

Yhtä lailla samaan seinään törmää myös Suomen metsä­keskus, jonka tehtävänä on edistää yksityismetsätalouden harjoittamista.

Tänä vuonna otettiin askel oikeaan suuntaan, kun Suomen metsäkeskus alkoi saada Verohallinnolta kuolinpesän yhteyshenkilöiden tietoja.

Tavoitteena tulee kuitenkin olla järjestelmä, jolla varmistetaan, että kaikkien osakkaiden yhteystiedot ovat jatkossa ajan tasalla ja alan toimijoiden saatavissa, jotta kuolinpesän osakkaat voidaan tavoittaa samalla tavoin kuin muutkin metsänomistajat.

Jouni Väkevä

kotimaan metsäasioiden päällikkö

Metsäteollisuus ry.

Aiheeseen liittyvät artikkelit