Mielipiteet

Kontrolli hyvä, luottamus parempi

Mielipiteet 08.12.2017

Valtion ja kuntien suhteessa olisi kaivattu luottamusta heti uudistusten alkumetreiltä.

Sote- ja maakuntauudistusta johtanut, vuoden vaihteessa oikeuskansleriksi siirtyvä alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti totesi Helsingin Sanomissa 2. joulukuuta, että maakuntien ja kuntien luottamuksen rakentamiseen olisi pitänyt panostaa enemmän jo aiemmin.

Tähän voisi jatkaa, että nimen­omaan valtion ja kuntien suhteessa olisi kaivattu luottamusta lisääviä sanoja ja tekoja heti alkumetreiltä.

Viimeistään nyt on niiden aika, mikäli uudistus aiotaan toimeenpanna hallitusti ja saada sille tarvittava hyväksyntä myös kentällä.

Venäläisen sananlasku kuuluu luottamus hyvä, kontrolli parempi. Uudistusten valmistelussa on juuri toisinpäin. Luottamus ratkaisee, vaikka kontrolliakin joskus tarvitaan.

Meillä kaikilla on tilanteesta myös opiksi otettavaa.

Eihän palvelujen pelastamiseen tähtäävässä uudistuksessa niin pitänyt käydä, että huoli lähipalvelujen turvaamisesta ja kuntien omaisuusjärjestelyjen vaikutuksista johtaa mahdollisesti laajamittaisiinkin sote-palvelujen ulkoistamisiin ja omaisuuserien myyntipäätöksiin.

On ymmärrettävää, että huolet ovat suurimmillaan pienemmissä kunnissa ja maaseutu­alueilla. Toisaalta pitää muistaa, että lainsäädäntö ja erityisesti valinnanvapausmallin sisältö ja vaikutukset ovat vielä monin osin avoimia.

Uudistuksen tavoitehan on, että maakunta vahvana järjestäjänä on viime kädessä tae sille, että yhdenvertaiset palvelut ovat saatavilla koko maassa. Luottamusta tähän onkin nyt vahvistettava sekä valtakunnallisessa että maakuntatason valmistelussa.

Luottamusvajeeseenkin auttaisi, jos valtio laatisi nopeasti uskottavan esityksen kuntien omaisuuden kompensaatiosääntelystä. Tällöin omaisuutta ei tarvitse realisoida ainakaan sen pelossa, että maakunnan mahdollinen päätös luopua tilojen käyttämisestä siirtymäajan jälkeen johtaisi merkittäviin taloudellisiin menetyksiin.

Kompensaatiosääntelyn tulee koskea kaikkia uudistuksen piirissä olevia omaisuuseriä ja kaikkia kuntia.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että olemassa olevat sote-palvelutuotannon ulkoistamistapaukset ovat hyvin erilaisia taustoiltaan ja toteutustavoiltaan. Valtaosa niistä on tehty jo vuosia sitten. Kysymys on ollut julkisen ja yksityisen kumppanuuksista palvelujen turvaamisessa ja kustannusten hillinnässä – usein myös kaikkia osapuolia tyydyttävin tuloksin.

Jälkiviisaasti voi kyllä sanoa, että erikoissairaanhoidon keskittämistä ja työnjakoja koskevat ratkaisut olisi pitänyt kyetä tekemään 10–15 vuotta sitten. Kun näin ei tapahtunut, olisi ne kannattanut suosiolla jättää maakuntien kansanvaltaisesti valittavien päättäjien käsiin. Myös niiden todennettavissa olevat säästövaikutukset ovat tukevasti ilmassa.

Pakottavat ja heikosti kentälle kommunikoidut keskittämispykälät yhdistettynä näköpiirissä olevaan rahoitus- ja järjestämisvastuun siirtoon eivät ole ideaali yhdistelmä, kuten on nähty esimerkiksi Meri-Lapissa.

Tässä tilanteessa jo kesällä 2016 säädetyn ulkoistamisia ja investointeja ohjaavan niin sanotun rajoituslainsäädännön tiukentaminen on perusteltua. Näin palvelutuotannon kokonaisuus ja kustannusvastaavuus voidaan turvata uudistuksen edetessä. Rajoituslainsäädännön tarvekin on kuitenkin viime kädessä oire luottamuksen puutteesta.

Kunnissa kannattaa joka tapauksessa suhtautua maltilla esille tuleviin ulkoistamistarjouksiin. On tärkeää, että niitä koskevat ratkaisut tehdään yhteistyössä maakunnallisen valmistelun kanssa. Tällöin ne myös ovat yleensä kestävällä pohjalla.

Opiksi on syytä ottaa ainakin, että tehtävien linjausten syyt kyetään perustelemaan ja seuraukset ymmärtämään aiempaa paremmin. Tämä ei koske vain valtiota, vaan myös kuntien ja maakuntien valmistelua.

Tarvitaan tiiviimpää vuorovaikutusta, avoimempaa valmistelua ja aitoa palautteen huomioimista. Tätä kautta vahvistuva luottamus johtaa parhaimmillaan siihen, että osaoptimoinnilta näyttäviä päätöksiä tai mahdollisia tilkitsemispykäliä nähdään yhä vähemmän.

Yhdenvertaisuutta ja kansanvaltaa vahvistavat kunnallislait säädettiin sata vuotta sitten. Kuntien asukkaiden itsehallinnolle ja sen kansakuntaa eheyttävälle perusluonteelle kuuluu merkittävä ansio siitäkin, että vietimme juuri Suomen sadatta itsenäisyyspäivää.

Vahvaa paikallista itsehallintoa tarvitsemme jatkossakin. Valtion tulee vaalia sitä myös uudistusten keskellä. Kuntien velvollisuus on toteuttaa sitä tavalla, joka ei rajoita toisten kuntien tai maakunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä.

Timo Reina

varatoimitusjohtaja

Suomen Kuntaliitto

Aiheeseen liittyvät artikkelit