Mielipiteet

Hedvig Gebhardin ja Suomen selviytymistarina

Mielipiteet 15.12.2017

Gebhard puolusti tasavaltaa kansan yhtenäisyyden nimissä.

Suomen osuustoiminnan äidin, Hedvig Gebhardin syntymästä tuli eilen 14.12. kuluneeksi 150 vuotta. Hän siis vietti 50-­vuotispäiväänsä juuri Suomen itsenäisyysjulistuksen jälkeen mutta eipä juuri juhlinut. Maassa oli huutava elintarvikepula ja poliittisia levottomuuksia.

Aviopuoliso Hannes Gebhard oli rasittuneena paennut Ruotsin parantoloihin. Hän oli epäsovussa sekä vaimonsa että Pellervo-Seuran kanssa. Gebhard oli eronnut seuran puheenjohtajuudesta, jota oli hoitanut perustamisesta 1899 lähtien.

Pellervolaiset ymmärsivät tilannetta niin hyvin, että tukivat taloudellisesti hänen matkaansa. Palkka ei kuitenkaan juossut, joten oli hyvä, että Hedvigillä oli omia tulonlähteitä.

Hedvig Gebhardin merkittävin tehtävä tuolloin oli Valtion kotitaloustoimikunta. Senaatti oli perustanut sen kesällä nälän torjuntaan. Totutun viljantuonnin tyrehdyttyä ne, joilla ei ollut peltoa, olivat niukkojen kortti­annosten varassa. Kun varsinkin köyhemmän kansan ravinto oli pääasiassa leipää ja puuroa, heidän tilanteensa oli todella vaikea, mutta hyväosaisetkin kärsivät.

Valtion kotitaloustoimikunta ei voinut järjestää maahan viljaa mutta neuvoi sen vähän määrän varastoinnissa ja käytössä, kokeili korvikeruokia ja koulutti neuvojia viemään hätäajan oppeja kylätasolle asti.

Toimikunta, jossa oli myös työväestön edustus, kokoontui Hedvig Gebhardin johdolla tiheästi. Hänellä oli luottamustoimia myös Helsingin kaupungin kansanravitsemuksessa. Hedvig teki yhteiseksi hyväksi, mitä tehtävissä oli. Hän lähti Miina Sillanpään kanssa Tukholmaan hankkimaan jättikattilaa Helsingin hätäapukeittiölle. He osasivat tehdä yhteistyötä, vaikka poliittiset näkemykset olivat eriävät.

Emämaa Venäjällä vyöryi vallankumous. Maaliskuun vallankumous oli palauttanut Suomelle menetettyjä oikeuksia, mutta samalla levisi levoton svaboda (vapaus) -mieliala. Se johti venäläisiä sotilaita väkivaltaisuuksiin ja sitten tyytymättömiä suomalaisiakin omavaltaisuuksiin. Kesän voimellakoista tuli käsite, ja marraskuinen suurlakko oli jo sisällissodan esimakua.

Hedvig seurasi Suomen itsenäistymisprosessin monia käänteitä, mutta koska hän ei tässä vaiheessa kuulunut eduskuntaan, hänen ei tarvinnut varsinaisesti ottaa niihin kantaa.

Pellervo-Seurassa oli kaikki 18 vuotta varottu poliittisia kannanottoja, vaikka vaikuttajat olivat enimmäkseen niin sanottuja vanhasuomalaisia. Osuustoiminnan vaikuttamistapa oli kansan elinolojen parantaminen, ja samaa tehtävää Hedvig toteutti nyt elintarvikehuollossa.

Paljon traagisia menetyksiä mahtui suomalaisten vuosiin 1917–1918, mutta Gebhardit pääsivät silloin oikeastaan vähällä. Mutta syksyllä 1919, kun Suomi alkoi päästä jo jaloilleen, kuoli Oras-poika järkyttävässä työtapaturmassa. Kuopus oli jo aiemmin menehtynyt lapsi-­tuberkuloosiin. Jäljelle jäivät Maiju-tytär ja Oraksen pikkuinen Anna-Liisa äiteineen. Hannes ja Hedvig palasivat yhteen, sietivät ristiriitansa ja jatkoivat kansakunnan rakentamista.

Hedvig Gebhard valittiin taas eduskuntaan, jossa hän ajoi erilaisia lakihankkeita tavallisen kansan ja varsinkin naisten hyväksi. Koettu punakapina ajoi monen porvarillisen vaikuttajan epäilemään demokratiaa ja korostamaan kuria. Gebhard taas etsi tekoja, jotka kokoavat kansaa ja luotti kansamme hyviin voimiin.

Kun hallitusmuodosta säädettiin lopullisesti kesällä 1919, useimmat kokoomuslaiset olivat vielä kuninkaan kannalla, mutta realistinen Gebhard nousi eduskunnan puhujapönttöön puolustamaan tasavaltaa kansan yhtenäisyyden nimissä.

Nälkäkokemusten jälkeen koko kansa tahtoi panostaa elintarvikeomavaraisuuteen. Vakiintuvat ja osuustoiminnan tukemat pientilat olivat siinä avainasemassa.

Hannes Gebhard tarttuikin pienviljelyskysymyksiin ja itsenäistyneiden torppareiden tukemiseen. Hän perusti Suomen Pienviljelijäin liiton, jonka palvelukseen Maiju Gebhardikin siirtyi. Perheen kesäkodista tehtiin eräänlainen kokeilutila. Hedvig, vauraan kauppias­perheen tytär, kehitteli kesäisin käytännöllistä pienkanalaa sekä puutarhanhoitoa.

Hannes Gebhard kuoli 1932, mutta Hedvig eli vielä läpi toisenkin maailmansodan. Edelleen hän rohkaisi lukijoita ja kuulijoita – ja hoiti puu­tarhaa. Taas kansakunta selvisi, taas tuki osuustoiminta.

Hedvig Gebhard sai nähdä vielä 1950-luvun nousun ja optimismin ennen kuin Nuutinpäivänä 1961 nukkui pois. Itse hän oli optimisti koko ikänsä.

Riitta Mäkinen

Eteenpäin ja ylöspäin Hedvig Gebhardin osuus ja toiminta -kirjan

toinen kirjoittaja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit