Kolumnit

Ai yrittäjäksi tuosta noin vaan?

Riitta Ryynänen
Kolumnit 27.07.2015

Riitta Ryynänen: Ihmistä voi yrittäjyys myös pelottaa.

Kun ihminen saa työstään potkut, hän joutuu tunteiden vuoristorataan. Välillä on todella huojentunut, kun on saanut tilanteeseen vihdoin ratkaisun, joka tuo muutoksen. Toisessa ääripäässä on kylmää kauhua, kun miettii, miten elättää perheensä ja maksaa asuntolainansa.

Usein tunteet ovat sekoitus noita kahta yhtä aikaa.

Pääministeri Juha Sipilä esittää työttömille ratkaisuksi yrittämisen ihanuutta. Marjoja vähintään täytyisi tietysti kerätä särpimikseen, ja työministeri Jari Lindströmin mukaan ylipäätään on noustava sohvalta äkkiä ylös.

Mikäpä siinä, kunhan ei olisi useampaa muttaa matkassa.

Taannoin pääministeri rohkaisi Microsoftilta Salosta työttömäksi jääviä pykäisemään yrityksiä pystyyn. Samaan aikaan kävi ilmi, että TE-toimistoissa ovat yritysten starttirahat loppu tai loppumassa. Vinot pinot hakemuksia oli jo hylätty.

Vähän aika sitten Facebookissa kiersi erään yrittäjäksi ryhtyneen työttömän kauhukertomus siitä, millaiseen byrokratian viidakkoon ihminen voi törmätä. Saattaa käydä niin, että innokas yrittäjänalku putoaa täysin vaille tuloja.

Ministereiden tehtävä on toki rohkaista, mutta yrittäjyyden hehkutusta kannattaisi säännöstellä. Joku insinööri voi toden totta tehdä firmallaan miljoonatilin, mutta kaikista ei siihen ole, vaikka miten haluaisi.

Pitäisi ymmärtää, että ihmistä voi yrittäjyys myös pelottaa. Työttömyysturva on tuloa verrattuna siihen, ettei ole tuloja lainkaan.

Moni on myös niin väsynyt ja ahdistunut työttömäksi jäätyään, että hengen vetäminen voi tuntua itsestä todella kohtuulliselta ja tarpeelliselta – vaikka se ministerien mielestä olisikin täysin väärä ratkaisu.

Kai ihmisellä on oikeus lepoonkin. Vai romahtaako tämä maa juuri sen takia?

Sitä paitsi lainsäädäntö tuntuu olevan yrittämisen suurin este, ei ihminen.

Pyörähdin kesäviikonloppuna maatilamatkailuyrityksessä. Aamiaispöydässä odotin pihalla näkemieni kanojen munia. Vaan vielä mitä! Moisten munien syöttäminen matkailijalle on Suomessa rikos.

Toki elintarvikkeiden turvallisuus on tärkeää. Varmasti kieltojen ansiosta joltakin kuolemalta sadassa vuodessa vältytään tai parilta ripulilta, mutta kyllä monet lait tappavat ennen kaikkea pienyrittäjiä.

Yhdeksi lisäriesaksi on tulossa pakko, että jokainen eväs pitää varustaa ravintoarvolapulla. Epäilemättä matkailuyrityksenkin aamiaispöydän antia täytyy supistaa, jotta kirjaamistyö ei käy ylivoimaiseksi ja kaikille lapuille jää tilaa.

Yksi ministeri lisää eli Anu Vehviläinen peräsi lehdessämme (MT 8.7.) kansalaisilta ideoita. Tässä tulee.

Ihmisiä ei kannata tellätä etelän suurkaupunkiin, sillä digitalisaation takia työtä on kivikylissä yhä harvemmille. Toisaalta digi-digi luo myös työpaikkoja, joiden ei tarvitse sijaita taajamissa.

Eli nyt se hallitusohjelmaan kirjattu perustulokokeilu pystyyn ja kokeilusta käytännöksi.

Perustulon avulla moni ihminen voisi pärjätä maaseudulla esimerkiksi elämäntapayrittäjänä, kuten luontomatkailua tutkinut Heikki Susiluoma luonnehtii ihmistyyppiä, jolle tekemisen ilo on yhtä tärkeää kuin taloudellinen tulos. Susiluomasta elämäntapayrittäjyys voisi olla Suomen uusi sisäinen Nokia. (MT 1.7.)

Nämä ihmiset siis elättäisivät itsensä ja eläisivät ylipäätään hyvää elämää.

Eikö se ole riittävästi vai pitääkö tässä perustaa jokin vientiyritys?

Minäkin voisin lähteä kiertotalouden ja raittiin ilmanalan monitoimi-elämäntapayrittäjäksi. Ideoita on jo!

Aiheeseen liittyvät artikkelit