Kolumnit

Hirvikapina kytee – riittääkö harras pyyntö?

Hanna Lensu
Kolumnit 22.11.2017

Maanomistajille hirvikannan koko on hirveän tärkeä asia.

Kun toisen tavoitteena on kasvattaa puuntaimia ja toisen tavoitteena on kasvattaa puuntaimia syöviä hirviä, niin ei siinä ihan helposti sopua ja yhteisymmärrystä löydy. Näin kuvaili tilannetta eräs hirvitihentymäalueen edustaja, joka yrittää löytää jonkinlaisen kultaisen keskitien hirvivahinkojen metsänomistajille aiheuttamien ongelmien ratkaisuksi.

Sekään ei helpota tilannetta, että toiselle osapuolelle kyseessä on elinkeino ja toiselle harrastus. Se päinvastoin luo otollisen maaperän toisen osapuolen vähättelemiseen, ja siinä alkavat kriisin ainekset olla kasassa. Mausteeksi hieman kärjistyksiä ja huonoa henkilökemiaa, niin lohduton lopputulos on taattu.

Länsirannikolla on iso punertava läiskä hirvitiheyskartassa. Ihan kirkkaanpunaisella ei vielä olla, mutta keskimääräinen yli neljän hirven tiheys tuhatta hehtaaria kohden koettelee silminnähden metsänomistajien sietokykyä. Kun Teuvalla järjestettiin seminaari-ilta hirvituhoista, talo oli ääriään myöten täynnä. Väkeä oli saapunut paikalle naapurimaakunnista asti. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi, ettei yleisö ollut kovin tyytyväistä vallitsevaan tilanteeseen.

Yhdessä maanomistajan puheenvuorossa todettiin, että riittävä hirvikanta olisi yksi hirvi nykyisen 4,5 sijaan tuhannella hehtaarilla. Moni pysyisi tyytyväisenä 2–3 hirvellä per tuhat hehtaaria – jollainen monin paikoin Suomessa onkin.

Riistapäällikkö esitteli tänä vuonna päättyvälle kolmivuotiskaudelle asetettua tavoitetta: 3–4,5 hirveä tuhannelle hehtaarille. Teuvalla ollaan siis edelleen tavoitteen rajoissa. Tällä matematiikalla sopu ja yhteisymmärrys ovat kaukaisia haaveita.

Joidenkin metsästäjien toiveena on runsaan hirvikannan vaaliminen. Toivottavasti tätä tavoitetta ei ajeta hinnalla millä hyvänsä ja pakoteta maanomistajia nurkkaan.

Teuvalla oli puhumassa emeritusprofessori Matti Kärkkäinen, vihattu ja rakastettu suurmetsänomistaja, joka ei pelkää puhua suutaan puhtaaksi hirviongelmista.

"Meidät on houkuteltu uskomaan, että hirvivahinko on se, mikä näkyy taimikossa. Näin ei ole, vaan suurin talousvaikutus tulee siitä, että hirvituhojen välttämiseksi istutetaan kuusentaimet lahon kuusikon tilalle. 30 vuoden kuluessa uusi puusto saa saman maannousemalahon. Kuusikoita on jouduttu istuttamaan aivan liian karuille maille. Sadan vuoden kuluttua joudutaan myymään puusto kuitupuuna kuitupuun hinnalla", hän tylytti.

Ja yleisössä jupistiin, ettei Kärkkäinen tiedä, mistä puhuu. Että laho torjutaan nykymetsätaloudessa kemiallisesti kantokäsittelyllä ja ongelma hoituu sillä. Ei muuten hoidu: kantokäsittely on kuin rokotus. Se ei tapa jo olemassa olevaa lahoa. Se vain estää lahotartunnan sellaiseen kantoon, jossa ei sientä ennestään ole.

Arvoisat metsästäjät. Teette upeata vapaaehtoistyötä huolehtiessanne hirvenmetsästyksestä. Se on kovaa hommaa, joka vaatii monipuolista osaamista. Suuret ja vilpittömät kiitokset. Mutta muistattehan, että maanomistajille hirvikannan koko on hirveän tärkeä asia. Jos se on pielessä, ei mene kauan kun on piru merrassa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit