Kolumnit

Demokratia ei ole vain vapaita vaaleja

Jukka Koivula
Kolumnit 18.12.2017

Jukka Koivula: Ihmisten pitäisi kokea, että he ovat osallisina pääpiirteittäin reilussa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Suomessa valmistaudutaan ensi vuoden alun presidentinvaaleihin.

Meillä on totuttu vapaisiin vaaleihin, mutta niitä ei saisi siitä huolimatta pitää itsestäänselvyytenä.

Se, että kansalaiset saavat vapaasti ja oman harkintansa mukaan valita, ja tarvittaessa myös verettömästi vaihtaa johtajansa on asia, josta monissa maailman kolkissa saatetaan vain haaveilla.

Demokratia eli kansanvalta on kuitenkin paljon muutakin kuin sarja vapaita vaaleja, jotka säännöllisin aikavälein seuraavat toisiaan.

Kansanvallassa väestön suuren enemmistön tulisi kokea luottamusta valtionsa päättäjiä sekä sen eri instituutioita kohtaan.

Pohjimmiltaan demokratian oikeutus kumpuaa siitä, että ihmiset kokevat olemassa olevan järjestelmän puolustamisen arvoiseksi.

Jos näin ei ole, ajautuu järjestelmä syviin ongelmiin.

Edesmennyt yhdysvaltalainen politiikan tutkija Samuel P. Huntington on kirjoittanut demokratisoitumisen aalloista.

Hän hahmottelee kolme demokratisoitumisaaltoa, jotka ovat kohdanneet vasta-aaltonsa.

1800-luvulla 29 valtiota kääntyi demokratioiksi, mutta 1920- ja 1940-lukujen välisenä aikana sosialismin ja fasismin nousu laskivat lukumäärän kahteentoista.

Kun toinen maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon, nousi demokratioiden määrä seuraavina vuosikymmeninä yli kolmeenkymmeneen notkahtaakseen sen alle 1970-luvulla.

Kolmas ja merkittävin demokratisoitumisaalto 1970-luvulta 1990-luvulle nosti demokraattisten valtioiden määrän jo yli sataan.

2010-luvulla eletään jälleen kansanvaltaisten järjestelmien purkautumisen aikaa.

Usea orastava demokratia on lakastunut, ja myös perinteiset vahvat demokratiat horjuvat.

Vapaat vaalit tuottavat merkillisiä lopputuloksia. Esimerkiksi maailman suurimman kansantalouden Yhdysvaltain johtoon valittiin kovan linjan populisti ja arvaamaton showmies.

Populistivoimat ovat toki edenneet myös EU:n sisällä. Erityisesti Unkarin ja Puolan poliittinen kehitys on jo vuosia etääntynyt yhä kauemmas länsimaisista arvoista.

Vapaat vaalit ovat demokratian kulmakivi, mutta ne yksinään eivät riitä, jos kansalaiset kokevat systeemin kääntyneen heitä vastaan. Ihmisten pitäisi kokea, että he ovat osallisina pääpiirteittäin reilussa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Tässä korostuu poliittisten päättäjien ymmärrys ihmisten arkitodellisuudesta.

Opiskelijan, eläkeläisen, työttömän, palkansaajan ja viljelijän arjen haasteet pitäisi nähdä makrotalouden madonlukujen takaa.

Mikäli tässä epäonnistutaan, lankeaa seuraavien vaalien äänikertymä populismille suotuisaan maaperään.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, korostuu riippumattoman median valta ja vastuu.

Elämme aikaa, jolloin monenkirjavien valeuutisten tulva uhkaa hukuttaa totuuden alleen.

Meillä toimittajilla on suuri vastuu siitä, että julkisuudessa pidetään esillä yhteiskunnallisen elämän kannalta olennaisia asioita, joista uutisoidaan neutraalisti ja uskottavasti.

Julkkisjuoruilla ja missin tisseillä saa toki pikavoittoja, mutta toimittajien ammattikunta pystyy parempaan.

Sen on pakko pystyä, jotta järki voittaisi aikana, jossa kaaos nostaa päätään.

Aiheeseen liittyvät artikkelit