Kolumnit

HS teki homman hankalaksi

Jouni Kemppainen
Kolumnit 22.12.2017

Mitä hyötyä HS:lle tai sen lukijoille oli lehden julkaisemista salaisesta materiaalista? Eipä paljonkaan.

Helsingin Sanomat julkaisi viime lauantaina jutun Suomen sotilastiedustelusta (HS 12.12.). Se perustui osin kymmenen vuotta vanhoihin, erittäin salaisiksi luokiteltuihin asiakirjoihin, joiden uutisarvo ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen.

Kannattiko?

Suomen ulkopolitiikan johto kimpaantui. Jos korkeimman turvallisuusluokituksen papereita pääsee julkisuuteen, se antaa tiedustelumme tasosta huonon kuvan.

Voivatko muut maat antaa meille kannaltamme erittäin tärkeää tietoa, jos oma salauksemme tällä tavalla vuotaa?

Poliittisen johdon mielipiteenmuodostus oli sen verran yksiselitteinen ja syyttävä, että HS joutui ottamaan aikalisän suunnitelmissaan julkistaa lisää salaisiin asiapapereihin perustuvia juttuja.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö julkaisi tiedotteen, jossa hän piti asiakirjojen paljastumista turvallisuutemme kannalta kriittisenä.

Myös hallituksen avainministerit paheksuivat voimakkaasti HS:n toimintaa. Lisäksi poliisi aloitti rikostutkinnan, jossa vuotajan lisäksi myös Helsingin Sanomia epäillään turvallisuussalaisuuden rikkomisesta.

Samalla ulkopolitiikan johto pystyi hillitsemään HS:n aikomuksia julkaista lisää salaista materiaalia, jos sillä sellaista vielä on.

Muutakin poikkeuksellista tapahtui. Toinen jutun tehneistä toimittajista yritti vasaroida tietokoneensa muistia sillä seurauksella, että paikalle tuli palokunta ja myöhemmin myös poliisi. Se johti kotietsintään.

Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi myönsi, että juttua olisi pitänyt perustella yleisölle paremmin. Ylen A-studiossa hän kuitenkin puolusti ansiokkaasti sananvapautta ja sanoi lehtensä seisovan jutun takana rikosepäilyistä huolimatta.

Myös lehteä kustantavan Sanoman hallitus pyysi poikkeuksellisesti selvitystä päätoimittajalta journalistisesta prosessista ja päätti jostain syystä myös julkaista vaatimuksen. Se ei luottamusta kovan arvostelun kohteeksi joutunutta lehteä kohtaan tietenkään lisää.

Sanoman johdolle hankalaa on myös Ylen (20.12.) julkaisema tieto, jonka mukaan yhtiön hallituksen varapuheenjohtaja ja merkittävä omistaja Antti Herlin olisi toivonut Niinistöltä tapaamista asian tultua esille. Sitä ei kuitenkaan järjestynyt, ainakaan nopealla aikataululla.

Mitä hyötyä HS:lle tai sen lukijoille oli lehden julkaisemista salaisesta materiaalista, varsinkin kun sitä alleviivattiin julkaisussa huomattavan leveällä vedolla?

Eipä paljonkaan. Sen sijaan HS:n muu meneillään olevan tiedustelulainsäädännön muutokseen liittyvä journalismi on ollut hyvinkin perusteltua.

Tilanne on monelta osin omituinen. HS:n on välttämättä turvattava lähdesuoja aineiston sille vuotaneelle henkilölle. Tätä periaatetta mikään vastuullinen media ei voi rikkoa.

Samalla poliisin olisi löydettävä hänet. Ihan siltä varalta, ettei turvallisuuspolitiikkamme johdossa ole myyrää. Myös vuotajan motiivi on erittäin kiinnostava. Siitäkin huolimatta, että tähän asti vuodettu materiaali ei kovin kummoista uhkaa Suomelle aiheuta.

HS:n päätoimittaja Kaius Niemi on ansiokkaasti sananvapautta puolustava journalisti.

Kovin hankalaksi HS on kuitenkin sananvapauden tukemisen nyt tehnyt. Silti Niemen ja meidän muiden on taisteltava tämän arvon puolesta. Tässäkin tilanteessa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit